Aitta on ollut työhuoneenani nyt reilut 4 vuotta. Muutamat avoimet ovet on pidetty, mutta edes lähiympäristö ei ole vielä löytänyt paikkaa, vaikka olemme ihan Golfkentän kainalossa. Kävijät ovat olleet enimmäkseen ystäviä, jotka ovat aina olleet kiinnostuneita tekemisistäni...No, ei se tietysti ihme ole, kun nykyihminen ei oikein arvosta käsityötä, ellei se ole jonkun nimekkään taiteilijan tai julkkiksen työ...no, harrastus on vain harrastus, mutta se on harmi siksi, että minun töissäni on harrastelijan hinnat ja kun kuitenkin joutenolon vastapainoksi halua tehdä jotain kivaa, nurkat täyttyvät ja tila loppuu ennen pitkää...missään milessähän tämä ei ole minulle bisnestä...onneksi. - Lapsi parat...kun minusta aika jättää, he ovat nesteessä näiden kaikkien töideni kanssa. Nykyisin onneksi valtaosa töistäni on kivimaalauksia. Siis koristekiviä, joiden aiheena on luonto ja eläimet. Nehän voi sitten nakella vaika mihin metsänreunaan tai kukkapenkin reunaan, kannon nokkaan jne., jossa maali aikaa myöden häviää eroosion kurmottaessa kiven pintaa ja sateen ja lumen hautoessa niitä milloin mitenkin.

Mutta tulkaa nyt ihmeessä joskus pelastamaan täältä joku "aarre"pois, ennkuin pätyy kaatopaikalle!