15. kesä, 2021

Äkkiä se kesä tuli, ja pian taas päivä alkaa lyhenemään ja huomataan, että kesä oli ja meni. Miten ihmeessä joka ikinen vuosi tämä sama asia toistuu… ensin odotetaan kuin kuuta nousevaa sitä kesää ja joka kerta se vilahtaa ohi  ja pitää psyykata itseään taas kestämään se kamala kaamos, pimeys, sateet ja loska… onneksi tämä koronahelvetti alkaa vähitellen hellittää. Tänään ilmoitettiin enää 29 uuttaa tapausta koko maassa! Toisaalta sitten joku lääkäri jo maalaisi syksystä tosi pahaa tilannetta, kun nyt koronan takia on oltu superhygieenisiä ja siivottu kaikki bakteerit pois elämästämme ja ympäristöstämme, niin se antaa kuulemma taas uusille flunssaviruksille erinomaisen ympäristön kehittyä vaikka miten pahaksi tapaajaepidemiaksi… eli kierre onkin valmis!!  Sitähän ei tietenkään kukaan halua! - Me kävimme toisella koronapiikillä viikko sitten ja olen ajatellut, että alan hiljalleen elää normaalia elämää ja lopetan käsidesin käytön ja palaan normaalimpaan hygieniatasoon… eiköhän ne bakteerit siitä vähitellen taas valtaa itselleen vähän elintilaa ja puolustusmekanismitkin taas pääsevät toimimaan. Näin haluan uskoa.

Kuntavaalitkin sitten tulivat ja menivät. Liekö kesäviikonloppu ollut syynä äänestyshaluttomuuteen, vai ovatko ihmiset kadottaneet viimeisenkin uskonsa demokratiaan? - Pakko sanoa, että kävin kyllä äänestämässä, mutta etenkin valtakunnan politiikassa ei enää aikoihin ole ollut demokratialla mitään sijaa.—Hävinneiden puolueiden nostaminen hallitukseen vei viimeisenkin uskon siihen, että äänestämällä voisi jotenkin vaikuttaa päätöksentekoon. Kunnallisella tasolla ainakin pienemmissä kunnissa on kuitenkin edes jonkinlainen mahdollisuus tehdä oikeasti yhteistyötä useissa eri sektoreiden asioissa ja uskoisin, että sillä yhteistyöllä kuntia voidaan kehittää enemmän asukkaitaan palvelevaksi ja kehitystä ja innovaatioita hyödyntäviksi alueiksi.

Perussuomalaisten aika reipas valtuustopaikkojen lisäys ja Nyt Liikkeen menestyminen monissa kunnissa antaa kyllä hiukan toivoa paremmasta tulevaisuudesta nimenomaan kunnallispolitiikassa ja sitä tukee vielä ne muutamat yhteenliittymät, jota joissain kunnissa on syntynyt puolueiden rinnalle toimimaan. Elämme siis jossain määrin kuitenkin muutoksen aikaa, jota on ihan mielenkiintoista seurata.. Se mikä voisi vielä parantaa kiinnostusta politiikkaan yleensä, olisi, että noissa pormestarikunnissa sen pormestarivalinnan voisivat tehdä äänestäjät niin, että jokaisen kunnan ääniharava, olkoon sitten mistä puolueesta tahansa, valittaisi ko kunnan pormestariksi ! Ajatelkaas, että silloin Helsingin pormestariksi olisi noussut Jussi Halla-aho ja Tampereelle olisi saatu pormestariksi Sanna Marin! Siinähän olisi valtakunnan politiikkakin mennyt aika tavalla uusiksi!

Marinista tulikin mieleeni, että ei hänenkään viestintätaitonsa niitä kaikkein parhaita ole, kun ei kertaakaan ole tuonut esiin sitä, miten tehokkaasti ovat hoitaneet ihmisten työllistämistä.  Nehän ovat tehneet kaikkensa, että ihmiset tekevät enemmän ja enemmän työtä, halusivat sitä tai eivät.– Minullakin meni 2,5h siihen, että yritin selvitä omaverossa veroilmoitukseni täydentämisestä luovutusvoiton osalta! Sen lisäksi, että sain etsiskellä oikeaa paikkaa ilmoittaa asiasta ihan turhan pitkään, jouduin soittamaan verottajalle saadakseni selkokieliset ohjeet laskentakaavalle… Samalla tavalla ihmiset joutuvat tekemään kohtuuttoman paljon työtä pankkiasioiden. Kelan ja esimerkiksi erilaisten takuuasioiden kanssa.. omaishoidon mutkien kanssa ja vaikkapa puhelinoperaattorin laskujen, sopimusten yms. Kanssa. Ja sitten vielä lasten vanhemmat koulun kanssa… varsin iso työllistävä vaikutus koko kansalle näillä erilaisilla digiloikilla on, mutta toisaalta ymmärrän, ettei Marinkaan niitä kamalasti uskalla kehua, kas kun se on palkatonta, pimeää työtä, josta tekijä vielä joutuu maksamaan erilaisia piiloveroja… alvia, sähköveroa yms. muiden kustannusten lisäksi… ja sitten puhuvat vielä, että Suomi ei selviä ilman maahanmuuttajia…

Katson hyvin harvoin mitään urheilua televisiosta, mutta nyt jäin tuijottamaan Suomi-Tanska matsia. Siinä tapahtunut urheilijan yht´äkkinen tuupertuminen pysäytti dramaattisesti kaiken. Tilanne hoidettiin Ylen tasolla kovin huonosti… eikö ihan oikeasti siellä ole mitään suunnitelmaa B siltä varalta, että jotain odottamatonta tapahtuu.. Ylehän ei olut filmaamassa ottelua, mutta mielestäni sydämen pysähtymisen kokenutta urheilijaa ei olisi saanut edes  kuvata, saati sitten esittää kuvia kaikelle kansalle! Ajatelkaa, jos hän olisi kuollut! Eikö ihmisen pidä antaa kuolla/sairastaa kameroilta piilossa, rauhassa?!  Tähän olisi tarvittu Plan B:tä! - Siinä olisi voinut näyttää vaikka jotain muuta ottelua tai mitä tahansa korvaavaa ohjelmaa… mutta ei,! Mihin on viimeinenkin ammattitaito Yleltä kadonnut?

No, asioita voidaan katsoa useammasta eri kuvakulmasta.  Mutta nautitaan nyt kuitenkin täysillä tästä huumaavan kauniista ja upeasta kesästä, kaikista ihanista kukista ja luonnon vihreydestä. Vielä viikko, sitten se kauneus alkaa taas vähitellen vaihtua elokuun tummiin öihin… kynttilöihin ja kiiltomatojen loistoon metsäpolulla...

 

8. kesä, 2021

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että naapurit tehkööt kotonaan mitä haluavat, mutta eivät puutu myöskään meidän tekemisiin. Kun naapurissa on talo, lähtökohta on, että naapuri tekee tontillaan, mitä haluaa, kunhan ei tule meidän puolelle touhuamaan. Tällä asenteella on tähän saakka pärjätty. Nyt ei enää pärjätä. Mökkinaapurimme  omistaja vaihtui ja en voi olla mitenkään riemuissani asiasta. Saatiin tietää kaupasta jo edellisellä käynnillämme, kun naapurin pihaan oli tuotu iso vaihtolava. Pahat kielet kertoivat, että uusi naapuri on ennestään tuttu, paikallinen yrittäjä, joka on rakentanut tontilleen ison rekkojen korjaamohallin. Se on ärsyttänyt alueen ihmisiä jo pitkään, koska rikkinäisiä rekkoja on ollut mitä ihmeellisimmissä paikoissa… bussipysäkeillä ja metsäautoteillä ja pari kertaa meidänkin piha-alueellamme ja nyt joku tiesi kertoa, että hän suunnitteli uudelle tontilleen rekkaparkkia!

Kun mentiin mökille torstaina, yllätys oli melkoinen: naapurimökin tontilta oli kaadettu kaikki puut ja pensaat ja rakennukset, mökki, aitta ja rantasauna seisoivat paikoillaan kuin jostain lentokentälle pudotettuina.Pahinta tilanteessa oli se, että tämä puunkaato-operaatio aiheutti sen, että meidänkin mökki, joka oli ollut siihen saakka aika hyvin ohikulkijoiden katseilta piilossa, näkyi nyt  loistavasti risteyksessä mihin suuntaan tahansa liikkuville. Käytännössä totesin, että on  syytä pitää rullaverho alhaalla, ainakin pimeänä vuodenaikana, ettei  tule stripanneeksi ohikulkijoille!  Nyt otti päähän, ihan oikeasti. Vaikka minua rauhoiteltiin siitä rekkaparkkiasiasta jo heti omistajanvaihdoksen jälkeen, tämä kaikki kyllä viittasi nyt aikamoiseen muutokseen… niinpä pistin naapurille viesti, että keskustelisin mielelläni vähän hänen suunnitelmistaan ja pyysin ottamaan yhteyttä, kun nyt olisimme paikalla pari päivää.— Ei katsonut naapuri tarpeelliseksi ottaa yhteyttä. Koneet, traktorit, rekat ja kauhakuormaajat vaan mylläsivät tontilla ja pitivät aika hurjaa meteliä ensimmäisenä iltana liki iltakymmeneen saakka. Sitten rauhoittui. Ihmeteltiin yhden paikkakuntalaisen kanssa, miten Ely- keskus on antanut tällaiselle toiminnalle luvan, kun kaikille muille on tiukat määräykset jokaisesta luontoon menevästä vesitipasta, kun ollaan kuitenkin kahden järven välissä ja rikkinäisistä rekoista melkoisella varmuudella valuu ainakin silloin tällöin öljyjä yms. kemikaaleja maahan. Vai tekeekö tämä mies tätä kaikkea kenties kokonaan ilman mitään lupia? Jo pelkkä toimenpidelupakin yleensä edellyttää vähintään naapurin kuulemista, rakennusluvista puhumattakaan… eikä minulta ainakaan kukaan ole kysynyt yhtikäs mitään!

No, kun naapuri ei katsonut tarpeelliseksi ottaa yhteyttä, piti ruveta etsimään nopeita ratkaisuja. Jäätiin mökille suunniteltua pitemmäksi aikaa ja haettiin vähän multaa ja ostettiin 4 n. 140cm korkuista tuijaa ja parimetrinen marjapihlaja, jotka istutettiin  lähelle rajaa, mutta niin, että ne mahtuvat kasvamaan omalla puolellamme… 3  tuijaa istutettiin estämään näkyvyyttä  tielle ja marjapihlajakin auttanee myöhemmin samassa asiassa ja on myös silmänilona kukkiessaan ja kirkkaita, isoja marjoja syksyllä kantaessaan. Yksi tuija istutettiin keskelle omaa, vanhaa tietä, jota pitkin talvisin on kuljettu erillisen sopimuksen mukaisesti. Se sopimus on nyt luonnollisesti päättynyt. Joten tuija tulee estämään tiellä liikkumisen ainakin ajoneuvoilta. Meillä on tontin toisella reunalla ennestään kolme samanlaista tuijaa, jotka on istutettu 4-5 v sitten ja ovat nyt  todella ison kuusen kokoisia ja vähän näköisiäkin, joten toivotaan pikaista apua ongelmaan. Eri asia sitten vielä on se, että varmaan siihen rajalle pitää vetää joku kunnollinen verkkoaita jo yksistään koiran takia, ettei se syöksyile  naapurin pihalla autojen tönittäväksi.

Hohhoijaa, ei oikein ole synttärifiilis, vaikka uhkasin pitää koronarajoitusten lievennyttyä sen kunniaksi lettukestit tuossa pihalla ja terassilla…. taitaa olla parempi unohtaa kaikenlainen juhliminen, vaikka olisi kiva ystäviä nähdäkin… ehkä sitten ensi vuonna… kun on puolipyöreänkin aika… katsotaan, sanoi tohtori!

Synttäri meni kuitenkin ihan kivasti, pienen pienellä porukalla...pikkuserkkuni LAhdesta ja isänsä tulivat kauniin kukkakimpun ja Britta nimisten sipsien kanssa jo aamupäivällä, eli en ollut tehnyt yhtään mitään almisteluja...kun he olivat menneet, puhelin soi, ja kansakouluaikainen ystäväni soitti. Puhuttiin melkein tunti puhelimessa...paljon oli kummallekin vuoden aikana tapahunut ja hän ei synttäreistäni mitään tiennyt.. oli vaan kiva sattuma. Kun lopulta maltoimme lopettaa puhelun, tuli vanhat Vartsikan aikaiset naapurit ja melkein heti perään poika porukoineen. Siinä se sitten oli. Ukkonen antoi vähän yimääräistä vettä, ja päätimme tehdä lettutaikinasta pannukakkua! .  Syötyä tuli sekin, joten lätyt syödään sitten joku toinen kerta.

Pojat nostivat altaan portaat paikoilleen ja tekivät ikävän löydön...orava oli hukkunut altaaseen! Sitä se teki, ettei portaita ollut sinn laitettu, ei päässyt pieni uimala ylös, ressukka. 

Ja huomenna toiseen koronarokotukseen! Toivottavasti ei tule komplikaatioita. Ja keskiviikkona sitten pitäisi tulla minulle uusi työtuoli!. - Ei eihän sekään toimitusaika nyt sitten paikkaansa pitänyt! Mutta mikä nyt nykyisin pitäisi?! Kaunista kesää Sinulle ja minulle toivon, Kesä on kuitenkin niin hirven lyhyt! Nautitaan siitä vähästä, ennen kuin se taas karkaa käsistämme!

 

31. touko, 2021

Olen vuosia yrittänyt kierrättää kaiken mahdollisen  ja joskus vähän mahdottomampiakin asioita, mutta nyt alkaa tulla raja vastaan!

Tällä kerralla päreet paloivat siihen, että joku jallittamalla jallitti minua kaiken aikaa vastaamaan mitä eriskummallisempiin kysymyksiin… taustalta löytyi kahdet miesten isokokoiset farkut, jotka toin kerran jenkeistä tullessani jollekin, joka ei sitten mahtunutkaan hankittuihin pöksyihin. Minulla oli ylimääräisenä siis kahdet, vielä alkuperäisissä teippauksissa ja laputuksissa, eli täysin käyttämättömiä farkkuja. Toiset mustat ja toiset normi siniset farkut. Mustat menivt noin kahden kuukauden ilmoituksissa roikkumisen jälkeen jollekin, joka ihan reippaasi kävi ne tuosta terassilta noutamassa. Hän kertoi, miten vaikeaa sen kokoisten farkkujen löytäminen kaupoistakin on. Ne kuulemma menevät aina heti, kun sellaiset kauppaan tulevat.

Siniset farkut herättivät kahden henkilön mielenkiinnon pari viikkoa niiden toisten kaupankäynnin jälkeen, mutta kaksi kiinnostunutta ei koskaan saapunut niitä oikeasti edes katsomaan, saati sitten hakemaan! Ehdin jo ajatella, että otan ilmoituksen pois, kun ei kerran kenellekään kelpaa… sitten yks kaks joku joku pisti viestin, että ovatko vielä saatavilla? - Siinähän ne makuuhuoneen  yhdellä tuolilla nököttivät!

Siitä alkoi sitten ihan älytön viestien vaihteleminen…. Hän tarjosi farkuista 20e kun minun pyyntini oli 30e. Totesin, että ok, hae pois. Minulle on tärkeämpää, että pääsen niistä eroon… hän lupasi tulla hakemaan ne heti huomenna. Huominen tuli ja kaverilta tuli viesti, että hän tulee julkisilla, voisinko antaa osoitteen.. Hetken päästä tuli viesti, että olen matkalla,  ja ilmeisesti perillä meillä n. klo 18.10. Pikkuisen ihmettelin, että mistähän kaukaa se kaveri tulee… vähän ajan kuluttua tuli viesti, että voisinko mitenkään tulla tuomaan pakettia jonnekin puolitiehen vastaan.—en voinut, koska minulla oli ihan riittävästi  muuta tekemistä, kuten meidän jalkahoitomme, jotka oli sovittu siihen ajankohtaan! Sitten tuli viesti, että hän oli unohtanut ottaa mukaansa pankkikorttinsa… hän ehdotti, että hän maksaisi 10 euroa ylimääristä, jos minä sitten voisin antaa hänelle kympin setelin, kun hänen pitää päästä vielä takaisinkin jollain tavalla! Kaivelin kaikki kukkaronpohjat ja löysin kympin setelin isännän lompakon pohjalta, Ja lupasi hoitaa asian.

Kello oli 18.10 j se oli 19.10, eikä kaverista näkynyt jälkeäkään. Pistin hänelle tekstiviestin ja kysyin, oliko hän eksynyt! Ei ollut. Oli kuulemma akku loppunut, eikä hän sitten uskaltanutkaan niillä julkisilla lähteä tulemaan niin pitkälle!  ” okei, olisi tietysti pitänyt ilmoittaa sinulle…” ” Sinä asut kuule niin pitkällä, että etkö voisi vaan tulla tuomaan ne farkut jonnekin stadiin!” - No en voinut! Hänen mielestään minun olisi pitänyt lähteä ajelemaan pitkin eteläistä Suomea kahdenkympin farkkujen kanssa, kun hän niin mielellään ne ottaisi! Jossain kulkee minullakin raja sillä, mitä olen valmis tekemään jonkun tuntemattoman ihmisen takia! Minulla meni kokonainen päivä hänen kanssaan erilaisiin viesteihin vastailemalla ja häntä odotellen ja sitten hän vielä kehtaa jättää ilmoittamatta ettei tulekaan ja haluaisi minun tuovan farkut hänelle, kun asun niin kaukana! Voi pyhä Sylvi näitä ihmisten itsekkäitä ajatuksia! Meni puoli tuntía, niin hän kertoi, että tulisi lauantaina hakemaan ne farkut, kun hänellä ei ollut muutakaan tekemistä ja eihän se nyt kuitenkaan niin mahdoton matka olisi… Vastasin hänelle, että minäpä en tiedä lauantain ohjelmastani vielä mitään, enkä aio ihmetellä hänen tulemisiaan tai menemisiään enää toista päivää, unohda koko farkut! - Laskin, että olin saanut häneltä jo 15 viestiä tori-sivujen kautta ja 4 puhelinsoittoa… alkoi tuntua jo melkoiselta häirinnältä ja täyspäiväiseltä työnteolta! - Tässä voi käydä niin, että tämän mamman kierrätysinto pian lopahtaa ja alan kantaa ihan vastuuttomasti ja suruttomasti ylimääräisiä tavaroita roskikseen ja kaatopaikalle. Eihän tällaisessa ole  järjen häivääkään! Vahinko, ettei kysyntä ja tarjonta tunnu mitenkään kohtaavan… mutta eihän tätä kaikkea tavaramäärää millään pysty jatkuvasti nurkissaan säilyttämäänkään!

Samanlainen tilanne on niiden omien isoiksi jääneiden vaatteiden kanssa. Osa vaatteista on ihan uusia, osa vain pari kertaa käytettyjä. Joku ilmoitti vähän aikaa sitten ostavansa naisten isokokoisia vaatteita… sekin juttu oli melkoinen farssi.  Vaatepinon näyttöä vatkattiin 3 viikkoa ja kun se lopulta toteutui lopputulos oli kympin kaupat kolmesta vaatteesta, jotka omasta mielestäni olivat kaikkein surkeimpia kasassa olleista vaatteista. Eikä ostaja ollut edes isokokoinen. Tykkäsi vaan kuulemma ylisuurista vaatteista! - Sekin iso säkillinen on nyt varastossa, enkä tiedä miten siitä eroon pääsisin.—kaiken lisäksi löysin yhdestä kaapista vielä muutamat todella hyvät pitkät housut. Yhdet on vihreän stretsh-farkut, joita on pidetty kokonaista kaksi kertaa! Mutta isot mitkä isot. Ne putoaa päältä, ellei ole henkseleitä! Ihanne olisi tietysti, että niistä hyvistä vaatteista saisi edes muutaman euron, mutta olen ihan valmis lahjoittamaankin niitä, jos  osuu kohdalle joku, jolle niistä olisi oikeasti hyötyä.—Pitäisikö ruveta rakentamaan niistä jotain ”hiljaiseen kansaan” verrattavaa näyttelyä tuohon pellolle? Saisikohan se ihmiset liikkeelle ja ihmettelemään yhtä kylähullua?! Sehän voisi olla toimia samalla tuon Aittani markkinointimetodina?! Vitsit, etten keksinyt tätä ajoissa ennen vaaleja! Siitä olisi voinut kehittää jonkun ehdokkaan mainosmateriaalin esim. erilaisuuden/syrjimisen yms. vastustamisen taustaksi.—No, isäntä ei ehkä suostuisi tällaiseen installaatioon, kun se aika tavalla rajoittaisi sen pellonpätkän nurmikonleikkuuta, kun joutuisi kiemurtelemaan näiden kaikkien hahmojen ympärillä…

Jos sinulla on idea, mitä näille vaatteille voisin tehdä, anna vinkkiä!

Nyt pitää ruveta metsästämään itselleen kunnollista työtuolia! Selkäni ei enää kestä tällä vanhalla tuolilla pitempiä aikoja istuskelua ja kun kuitenkin kaikenlaisten asioidenkin hoitaminen nykyisin vaatii päätteen äärellä istumista, pitää selkääkin kuunnella!

 

25. touko, 2021

Viime viikolla tuli sietokykyni kaikenlaista vastoinkäymisistä niin täyteen, että ajattelin jo hetken aikaa, etten voi selvitä elossa näistä kaikista asioista, joita niskaani on viimeaikoina vyörynyt. Kuten aina tukalissa tilanteissa, pysähdyn  arvioimaan tilannetta ja keskittymään ratkaisun löytämiseen. Niin nytkin.  Tajusin, että nyt pitää katkaista arki jotenkin vähäksi aikaa, muuten pääni kilahtaa… Hyppäsin autoon ja ajoin pois normaaliympyröistäni.. Olen FB ssä seuraillut lapsuuden ympäristön nykyistä elämää ja miettinyt, mistä ne ihmiset saavat sen virran, millä kaikkea kivaa siellä touhuavat. Toiseen näistä minulle merkityksellisistä kylistä on vastikään valmistunut talkoilla sinne rakennettu uusi kauppa, jossa on myös kyläpiste ja pieni kokoustila, jossa voi kätevästi järjestää kulloinkin tarvittavia kokouksia ja tapaamisia. Päätin käydä tutustumassa tähän kyläläisten aikaansaannokseen nyt. Kaupassa oli hiljaista keskellä päivää.  Tavaravalikoima yllätti. Ja yllätti positiivisesti. Tarjolla on entisaikojen kyläkaupan tapaan jos jonkinlaista sekalaista tavaraa, mutta hallittuina kokonaisuuksina eri puolille kauppaa sijoitettuina. Sieltä löytyy paikallisia tuotteita ja ihan design-esineistä alkaen toinen toistaan mielenkiintoisempia tavaroita erittäin hyvän ruokatarvikemyynnin lisäksi. Ainoa ikävä puoli oli, että hintataso oli ainakin noin pikaisella vilkaisulla aika korkea ihan päivittäistavaroissakin, joten  pääasialliseksi hankintapaikaksi arjen kysyntään kauppa tuskin pystyy kohoamaan ja osa paikkakuntalaisten ja mökkeilijän  euroista menee varmasti edelleen lähikaupunkien isoihin marketteihin ja kyläkaupasta hankitaan se, mitä ei muistettu kaupunkireissulla ostaa. Minulle tarttui mukaan kylän leipomon Ruisranne-niminen leipä, jota olin jo aikaisemmin maistanut ja vesi kielellä odotin sitä kotiin viemisiksi saavani.

Vastapäätä tätä kyläkauppaa on myös suhteellisen uusi kahvila, Rantamesta, joka markkinoi itseään kahvilatoiminnan ohessa myös tapahtumapaikkana. Siellä järjestetään esimerkiksi karaoke-iltoja yms. Yhdessä viihtymistä edistäviä asioita. Rantamestasta tuli hetkessä hyvin suosittu paikka, mutta heti alkuun se osoittautui tiloiltaan pikkuisen liian pieneksi ja niinpä sitä onkin nyt talven aikana laajennettu kasvattamalla terassiosuutta ihan reippaasti.

Poikkesin sinne kahville ja jäätelölle. Valitsin paikan  terassilta, vaikka ilma oli hiukan kolea. Mutta näköala voitti. Otin kahvin kanssa rommirusinajäätelön ja istuuduin nautiskelemaan. Jäätelöannokseni  jäi aika pieneksi, kun se raaputeltiin melkein tyhjän jäätelöastian pohjilta ja reunoista, mutta olin tyytyväinen, että kuitenkin sain sitä jäätelöä, mitä halusin. Kahvi oli pettymys. En muista, koska olisin missään saanut niin laihaa kahvia! Onneksi lorautin kuppiin maitoa. En muuten varmaan olisi saanut sitä alas.  Sinne en varmasti koskaan enää mene kahville, mieluummin olen ilman.

Kesken kaiken huomioni kiinnittyi naiseen, joka tuli sisätiloista terassille. Hän teki melkoisen voltin terassin oven ulkopuolella olleen terassin eritasoisessa yhtymäkohdassa ja päätyi  makaamaan alemmalle tasolle lattialle.  Tasojen korkeuseroa on vaikea havaita, kun ”kynnystä” ei ollut merkattu edes erivärisellä teipillä ja kun näin korona-aikana ihmiset vielä kulkevat maskit päässä, nekin estävät tehokkaasti alas, eteensä katsomista ja onnettomuusainekset ovat valmiit.

Nainen ei millään päässyt ylös ja lopulta pari  sivullista meni kysymään, sattuiko, ja kiskoivat hänet takaisin jaloilleen .  Hetken ihmeteltyään nainen lähti liikkeelle ja ulkopuolisesta näytti, ettei mitään isompaa vahinkoa ollut tapahtunut. Mutta ihan ilmeinen onnettomuudelle altistava eritasoratkaisu terassilla kyllä on. Ihmettelin, miksi toisessa vastaavassa paikassa toisen oven edessä on metallinen ritiläluiska, josta pääsee hyvin kävelemään, mutta toiseen eritasoon sellaista ei ole laitettu kuin toiseen suuntaan kulkeville…. Voi olla, että laajennus on vielä joiltain osin kesken ja sellainen ehkä on tulossa, mutta äkkiä asialle pitäisi kuitenkin jotain tehdä, ettei mitään vakavampaa satu.

Kun ajelin takaisin , olin kuitenkin tyytyväinen , että otin tämän ”arkivapaan” itselleni. Kun poikkesin samalla ajelulla vielä tervehtimään sukulaisia, olikin normiarki mukavasti katkennut ja ajatuksiin mahtui taas kaikenlaista mukavaakin, eikä vastoinkäymiset saaneet vallattua koko mielenmaisemaa mustaksi.

Eihän tällainen breikki tietenkään olemassa olevia vaikeuksia mihinkään poista, mutta kun ajatuksiin saa mahtumaan jotain muutakin, on taas helpompi jatkaa taistelua niiden asioiden kanssa, jotka  on joka tapauksessa jotenkin hoidettava.

Aina joskus mietin, miksi  minun elämääni sotkemaan tipahtelee aina jostain ihmisiä, joiden elämän päätarkoitus tuntuu olevan kiusanteko muille ihmisille.  Jostain niitä vaan  putkahtelee, kuin sieniä sateella.  Olen itse sen verran rauhaa rakastava tyyppi, että en mielelläni pistä kapuloita toisten rattaisiin, jos ei ole ihan pakko, mutta myönnän kyllä, että minun on vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta saati sitten suoraa vääryyttä ja voin kyllä ”lyödä” takaisin kovallakin kädellä, silloin, jos toinen menee kohtuuttomuuksiin. Nyt on menossa kaksikin tällaista todella kohtuutonta asiaa, joita en voi katoa läpi sormien ja tiedossa on melkoinen sotatila jota en haluaisi, mutta jos toinen osapuoli ei halua edes neuvotella asiasta, jotain on pakko tehdä tilanteen ratkaisemiseksi.

Kertaan mielessäni omaa mottoani: ”asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin ja yleensä minun parhaakseni…. Näin on ollut aina ja tulee ilmeisesti jatkossakin olemaan, kun vaan itse jaksaa siihen uskoa.

 

18. touko, 2021

Viime viikonloppuna meillä tapahtui jotain, mitä ei vielä koksaan ennen  ole tapahtunut. Meille tuli mökille siivooja, joka teki mökille oikein kunnollisen kevätsiivouksen! Kuten moni seuraajistani tietää, viime vuosi oli elämäni varmaan rankin vuosi ihan terveyden näkökulmasta ja se aiheutti sen, että reiluun vuoteen en ole saanut tehtyä mökillä asioita, jotka aina ennen on jossain kohtaa kesää hoidettu. Isäntä on jollain lailla hoitanut ulkojuttuja, mutta ikkunat ovat olleet kaksi vuotta pesemättä ja kun maalla ollaan, niin niihin kertyy luonnon omia tuotteita, kärpäsiä, hämähäkinseittejä, lintujen sulkia ja ötökkää jos jonkinlaista ikkunan pokiin, nurkkiin ja väleihin… ja minua ne tietystí ovat nyppineet joka kerta, kun siellä on piipahdettu. Niinpä sain lopulta kysytyksi iki ihanalta siivoojaltani, olisiko mitenkään mahdollista lähteä tekemään keikka mökille. Se onnistui! Eihän se meidän mökki mikään palatsi ole, mutta kun olohuoneen kolme ikkunaa ja keittiön ja makuuhuoneen ikkunat ovat kaikki kolminkertaisia, niin pesupintaa kertyy niistä jo ihan mukavasiti ja kun siihen lisätään saunan, vessan eteisen ja pesuhuoneenpikkuikkunat ja lasitetun terassin 8 isoa ikkunaa ja oviaukon liukuovet, niin kyllä siinä pesemistä riittää!

Minun tehtäväni oli ruokahuolto ja kahvitus ja sen lisäksi keräilin isoon muovikassiin  kaikki pyyhkeet ja makuuhuoneen verhot ja toiseen kaikki pienemmät matot. Toin ne sitten tänään mukanani kotiin pesuun ja arvioitavaksi, käytetäänkö niitä siellä vielä jossain tai onko tullut luopumisen aika joillekin matoille..

Ikkunat olivat siivouksen keskeisin asia, mutta niiden lisäksi suurin osa mökin sisätiloista imuroitiin ja  pölyt pyyhittiin suht huolellisesti. Lopuksi vielä lattiat pyyhittiin kostealla.

Siivouksen päätteeksi isäntä lämmitti saunan ja siivooja pääsi kuuraamaan vielä itsensä putipuhtaaksi urakan jälkeen.. Se tuli tarpeeseen tällä kerralla sekin. Heillä oli nimittäin kotona menossa putkiremontti ja käytössä vain pieni käsisuihku. Joten  juuri nyt omankin puhtauden ylläpito vaati tavallista enemmän järjestelyjä, joten tuntui hyvältä, että voi omalta pieneltä osaltaan pikkuisen helpottaa hänenkin asiaansa, kun hän tämän ison urakan kanssa antaa minulle raikkaan ja hyvän tuoksuisen vapaa-ajan kodin Talman kodin lisäksi!  - Myöhään meni, mutta hienoa jälkeä tuli. Nyt on ihanaa mennä mökille, kun todella kaikki on pitkästä aikaa tosi siistiä… Heti kun tultiin sieltä kotiin, alkoi mieli tehdä takaisin…!

Sunnuntai päivä minulla menikin sitten sellaisessa hölmöilyssö, ettei paremmasta väliä! Päätettiin poiketa pitkästä aikaa vilkaisemassa isännän sukulaista, joka viettää mökkikesää samassa suunnassa, Someron nurkilla. Ensin hölmöilin minä ja sitten auton navigaattori sekoili niin perusteellisesti, että  oli jo vähällä etten repinyt sitä irti kojelaudasta ja osoitellut someron sinisorsia!  Kaikki sai alkunsa siitä, että navigaattori teki perusteellisempaa työtä kuin olin odottanut, eli ohjasi meidät pienelle sivutielle, joka ohitti Someron kokonaan. Se ei tietysti minulle sopinut, kun olin ajatellut napata mukaani jostain kaupasta edes kahvipaketin tai kukkasen tuliaisiksi. Käännyttiin siis takaisin ja ajettiin sinne Somerolle. Kävin Someron Lidlissä, pakkasin tavarat kassiin ja kipitin autoon ja matka jatkui.  Heti ensimmäisessä risteyksessä navigaattorin naisihminen sanoi tiukasti, että käänny heti oikealle. Ihmettelin, kun omasta mielestäni suunta olisi pitänyt olla suoraan yli ja pari kilometriä ajoa… No, toteltiin navigaattorinaista. Kilomtrejä alkoi kertyä siinä tahdissa, että aloin ihmettelemään, ettei se mökki nyt sentään näin pitkällä pitänyt olla… Pyysin isantää ajamaan bussipysäkille, että katsoisin kartasta, mikä nyt on hullusti. Tutkailun lopputulos oli, että navIgaattorI ohjasikin meitä saman nimiselle kadulle, joka osoitteen piti olla, mutta paikkakunta olikin muuttunut Lohjaksi!  Ei kun hakemaan uusia ohjeita! Mutta se nyt ei ollutkaan ollenkaan yksinkertaista. NAvin kirjoimet olivat kummasti muuttuneet  jollekin muulle kielelle, kuin meidän aakkosille!. Mistään en saanut muutettua! Lopulta käännyttiin takaisin ja jatketiin mökin etsimistä meikäläisen korvien välissä olevan navigaattorin avulla. Jossain viheessa totesin, että pitää varmaan soittaa isäntäväelle, että ollaan me edelleen tulossa.

- Missä puhelin?  Apua, ei ole puhelin kyydissä ollenkaan!  Se oli jäänyt Lidlin kassalle! Ja me oltiin jo kaukana Somerosta. Eihän siinä auttanut, kuin palata takaisin. Onneksi puhelin oli tallessa kassalla ja kotelossa oli myös kaikki maksukortit ym. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin! Pitää  vaan olla tarkkana kuin porkkana jatkossa.—Aina ei ehkä löytäjä olekaan rehellinen… ja silloin taatusti harmittaisi! Eihän puhelimella toinen mitään tee, kun se on aina pinkoodin takana, mutta korttien kuoletus olisi ollut jo tosi ikävää puuhaa!

Kyllä me lopusta sukuloimaankin pääsimme, mutta aika rasittava reissu se kyllä oli.

Me lähdettiin mökiltä kotimatkalle vasta eilen. Paluumatka ajettiin niin hurjassa vesisateessa ja ukkosmyräkässä, että naureskeltiin, että siitä onkin todella paljon aikaa, kun vastaavassa myräkässä on viimeksi ajettu! Vaikka meidän katumaasturi ei ihan lilliputti ole sekään, niin ajoittain oli ihan täysi työ pitää auto tiellä  Tuulikin otti välillä niin hankalasti auton, syleilyynsä, että ihan sydän jyskytti muutaman ylimääräisen kerran, kun yllättäviä siirtymiä tuli tahattomasti kaistan sisällä ja pikkuisen ulkopuolellekin!

Kotona oli tulppaanit poissaollessamme mönkineet esiin piiloistaan ja nyt piha on tosi kaunis. Toivottavasti huomenna on vähän valoakin, niin saisi kivoja kuvia .