27. syys, 2022

Mentiin perjantaina mökille. Takaraivossa jyskytti vaan Elenian ja Vattenfallin ilmoitukset sähkön hinnan korotuksista, ennen 17 snt, nyt 70 snt! Jotain on pakko kehittää, eihän tällaisia rahoja eläkeläisillä ole! Eli ei kun kamppeet kasaan ja auton nokka kohti Tammelaa. Pakkasin mukaan kylmäkassillisen evästä meille ja Chicolle ja totesin isännälle, että muuta ei tarvita eväiden lisäksi, kun tuo mun huopakassi, joka sisältää kaikenlaista pientä tarpeellista ”matkatavaraa” , vaihtopuserot ja -kalsarit, päivittäiset lääkkeet ja joitain pikkutarvikkeita, jotka pitää aina olla mukana.. Ja sitten matkaan!

Olen muutaman kuukauden ajan nukkunut todella huonosti. Stressitekijät ovat liian pitkään olleet liian isoja. Tiedän se, mutta aina ei voi omiinkaan asioihinsa  riittävästä vaikuttaa. Ystävät neuvoivat pyytämään unilääkereseptiä.  Sitä ei vaan kukaan kirjoittanut. Joku sitten armahti. Että vahvempi melatoniini nyt ehkä voidaan kirjoittaa… hahhah! Niihin voi kuulemma jäädä koukkuun, unilääkkeisiin! - Mitä väliä tämän ikäiselle ihmiselle?! Ja minkälaisissa huumepöllyissä minua sen ison leikkauksen jälkeenkin teholla monta päivää pidettiin?! Siinäkö ei ollut koukkuun jäämisestä kyse? No, kai tämä tästä jossain kohtaa selviää kuitenkin. Yhtä kaikki, päästiin Lopelle saakka, kun totesin, että nyt alkaa nukuttaa niin hirveästi, että silmät ei pysy auki. Pakko vaihtaa kuskia! Ajoin bussipysäkille ja isäntä tuli rattiin. Hyvin päästiin perille, mutta matkan aikana rekisteröin, ettei sitä minun harmaata huopakassiani näkynyt missään! Ja se tiesi sitä, että molempien lääkkeet olivat kotona! Ja kun molemmilla on akuutissa hoitovaiheessa oleva sairaus, lääkkeitä ei juuri nyt voi mitenkään jättää väliin. Seuraus:  takaisin kotiin! Pienen harkinnan jälkeen kuitenkin vasta aamulla lähdettäisiin. Lääkkeen otto myöhästyisi pikkuisen, mutta  sillä ei olisi isoa merkitystä hoidolle.   Mutta minä saisin olla yön mökillä. Kenties nukkuisin paremmin ilman lento– ym. melua. Näin sovittiin. Nukuin 7 h kuin pieni possu  ! Aamulla, muutamaa minuuttia vaille 7 istuin tuijottelemassa peilityyntä järven pintaa. Mikä rauha, mikä hiljaisuus. Pari lehteä lähti lentoon.. Kierien ja vierien, pyörien… pieniä piruetteja aina välillä.  Silmät seurailivat lehtiä ...silloin se iski, suoraan tajuntaan! Juuri tätähän minun aivoni tarvitsevat! Rauhaa ja hiljaisuutta! Aivojen pitää välillä levätä! - Ihan kunnolla! Olen toki vähentänyt ”ruutuaikaa” paljonkin, mutta sen pitäisi olla säännöllistä! Aivot tarvitsevat virikkeitä toimiakseen hyvin, mutta ne tarvitsevat myös lepoa, pysyäkseen kunnossa!  Miten olin pitänyt huolta aivojeni lepotauoista? Jos ajatellaan asiaa aivojen kannalta, niin kaiken aikaa , kun ihminen on hereillä, aivot keräävät informaatiota ympäristöstä ja tallentavat sitä eri lokeroihin… pitkäkestoiseen ja lyhytkestoiseen muistiin ja kaiken lisäksi se kerää alitajuntaan mielettömän määrän informaatiota, jota ihminen ei itse havaitse ollenkaan, ennen kuin on joku pakkotilanne… silloin alitajunta kaivaa tiedon esiin sieltä jostain aivojen uumenista. Ymmärsin yht äkkiä, mikä hurja  informaatiomäärä aivoihin kertyy kaikesta , siis ihan kaikesta ympärillänikin tapahtuvasta  aktiviteetista… minä saatan itse istua tietokoneen tai puhelimen vieressä tekemässä jotain… selaamassa FB päivityksiä, katselemassa jonkun ryhmän kuvia tai infoa tapahtumista ja samaan aikaan mieheni katselee telkkarista uutisia… aamulla, päivällä illalla… viiden uutiset, kuuden uutiset, seitsemän uutiset, puoli yhdeksän uutiset, yhdeksän uutiset, kymppiuutiset… minun aivoni kuuntelevat ne kaikki, vaikka itse olisi keskitynyt johonkin muuhun… olen kuitenkin hereillä! Miten tähän asiaan voi saada aikaan positiivisen muutoksen?!  En tiedä, mutta jotenkin se täytyy tehdä! Ellen anna aivoille riittävästi lepoa, ne eivät rauhoitu nukkumaankaan! Siinä se unettomuuden salaisuuskin on! Lepoa ensin aivoille, sitten nekin antavat minulle unen! Onneksi meillä on iso talo asuttavana. Pääsen karkuun ylimääräistä meteliä, kun vaan tiedostan asian. Eli  sovin itseni kanssa, että minulle on tarpeen kahdet uutiset päivässä, ammulla yhdet ja illalla toiset, esim. iltauutiset puoli yhdeksän. Sen jälkeen ei uutisia. Siihen on hyvä lopettaa puhelimen viesteihin ja puhelimeen vastaaminenkin. Sen sijaan voin kuunnella vaikka musiikkia.. Ja mökille, hiljaisuutta kuuntelemaan menen jatkossa useammin ja pitemmäksi ajaksi kerrallaan… eiköhän se siitä ala hoitua…. Mietipä  omaa tilannettasi ja  anna omille aivoillesi myös riittävästi lepoa.  Tasapaino on tärkeä asia!

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       

 

 

 

 

20. syys, 2022

Näihin aikoihin alkaa pelloille ilmestyä heinän säilytyspakkauksia ...ensin ilmestyivät nk. Lehmänmunat ja sittemmin niistä on keksitty tehdä eri värisiä tai jopa  eri ötököitä maalaamalla paalien päällisiin hauskoja kuvia.. No, ihmiset ovat kekseliäitä, eipä siinä mitään pahaa ole. .

Kun syksy saapuu, saapuu  myös erilaiset  madot. Tietysti syksysateiden myötä niihin kiinnittää myös entistä helpommin huomiota esimerkiksi märällä asfaltilla, mutta nyt taas näkyy olevan liikkeellä myös matoja  esimerkiksi tietokoneohjelmissa ym.. Minä taistelen parhaillaan  koneeni yks kaks valloittaneiden hömppämainosten kanssa. Piipahdin äsken  keittiössä ja kun tulin koneelle takaisin, olin saanut 23 uutta sähköpostia! Vain 2  asiallista!

Se mitä äskettäin on tapahtunut, on:  olin sulkemassa konetta, kun se alkoikin yks kaks päivittää itseään… hukkasi samalla musiikkikanavani ja nappasi piiloon kuvankäsittelysysteemit melkein kokonaan! Ja ties mitä kaikkea muuta. Ihan pähkä hullua! Ja mistäs mun hermojani nyt venytetään niin paljon, että jaksan ruveta näitä ongelmia selvittämään?!  Kaiken lisäksi perjantaina sain viestin HUS-LAbilta varaamastani ajasta ja selostuksen näytteidenotosta ym. Valmistautumisesta labrakäyntiini Hyvinkään Terveyskeskuksessa!!! Asia olisi varmaa muuten ollut ihan ok. Mutta kun viesti alkoi: Hei Tarja!   Jne. Soitin siitä sitten HUSin diagnostiikkakeskukseen ja kyselin, miksi minulle on tuollainen viesti lähetetty sähköpostilla.

Ei taas kukaan ottanut vastuuta… sanoivat vaan, että potilas on itse antanut virheellisen s-postiosoitteen ja sille he eivät voi mitään, mutta olivat kiitollisia (millä tavalla muka?!) siitä, että otin yhteyttä, koska s-postilla ei koskaan pitäisi lähettää mitään henkilötieoja sisältäviä asioita ja nyt näyttää siltä, että tässä on nekin lähteneet vahvistusilmoituksen mukana! Se siitä potilastietojen salaamisesta ja luotettavuudesta! Eniten minua suututtaa se, että eivät ole edes pahoillaan! Saa nähdä, miten asianomainen henkilö suhtautuu tietojen vuotamiseen, jos saan hänet langan päähän. Vielä en ole siinä onnistunut.

Sunnuntaina huomattiin vähän yllättäen, että jääkaappi oli melkein tyhjä ja piti lähteä kauppaan kesken kotoilun.  Kun ostokset oli tehty, päätettiin ajaa pieni ylimääräinen lenkki. Halusin vaan katsoa, miten pitkällä ruska täällä lähiympäristössä on.  Ei ollut kummoinenkaan kierros. Kilometrejä kyllä kertyi, mutta aika laiha saalis oli mitä ruskaan tulee. Omassa pihassakin on paremmin ruskaa, kun noilla laajoilla viljapelloilla ja golfkentillä, joita näissä maisemissa niin paljon on.. Johtuisiko siitä, että kenttää kaiken aikaa kastellaan, niin kasvi ei kuole ihan heloposti, vai mikä lie on salaisuus.

Kastelusta tuli mieleen, että mistähän minulle löytyisi uintikaveri? Tämä fyysinen kuntoni alkaa olla ihan  surkea. Jos tätä ei kohta saa yhtään kohotettua, en kohta pääse enää yhtään liikkumaan ainakaan ilma rollaattoria tai pyörätuolia! Ja sitähän en tietenkään halua!  Mutta tuossa alkuviikolla kun oltiin molemmat terveyskeskuksessa käymässä, oli ihan nippa liki, että pystyin kävelemään sinne odotustilaan. Kolme– neljä kertaa piti vetää henkeä välillä. Onhan se nyt ihan kamalaa! Ongelmana on lähinnä se, että Sipoolla ei ole omaa uimahallia edes. Keravalla kuulemma on, ja hyväkin vielä, mutta on  tylsää yksinään mennä uimaan! Ja tuo isäntä kun ei viitsi uimaan lähteä. –Nyt, kun energian hinta on nousukiidossa ,  voi olla että sulkevat kokonaan kaikki uimahallit… mitä sitten?!

Muuten tämä viikko on mennyt lähinnä Kuningatar Elisabethin kuolemaa seuranneessa uutisoinnissa. Ja kyllä media on sitä jaksanut jauhaakin!- Ei silti, mahtavan työnhän se nainen on elämäntyönään tehnyt. 70v yhtäjaksoisesti kuningattarena! Ja aikana, jolloin naisen asema ei vielä ole ollut millään tavalla vakiintunut. Onhan se huikea suoritus. Nyt jälkipolville tuleekin paljon seurattavaa…. Miten tuolle yhdistyneelle kuningaskunnalle mahtaa käydä.. Eroaako joku osa itsenäiseksi valtioksi  vai jatkavatko kaikki edelleen monarkiaan tukeutuen. Elämme mielenkiintoisia aikoja! - Vahinko vaan, että meidän aikamme ei tule riittämään tämän asian seuraamiseen, ollaan  jo sen verran vanhoja. No, niin se on, asiat asioina!

Mutta hyvää taivasmatkaa Elisabethille ja puolisolleen...käsi kädessä elitte ja niin jatkatte...

 

 

 

                  

 

 

 

 

 

 

 

Näihin aikoihin alkaa pelloille ilmestyä heinän säilytyspakkauksia ...ensin ilmestyivät nk. Lehmänmunat ja sittemmin niistä on keksitty tehdä eri värisiä tai jopa  eri ötököitä maalaamalla paalien päällisiin hauskoja kuvia.. No, ihmiset ovat kekseliäitä, eipä siinä mitään pahaa ole. .

Kun syksy saapuu, saapuu  myös erilaiset  madot. Tietysti syksysateiden myötä niihin kiinnittää myös entistä helpommin huomiota esimerkiksi märällä asfaltilla, mutta nyt taas näkyy olevan liikkeellä myös matoja  esimerkiksi tietokoneohjelmissa ym.. Minä taistelen parhaillaan  koneeni yks kaks valloittaneiden hömppämainosten kanssa. Piipahdin äsken  keittiössä ja kun tulin koneelle takaisin, olin saanut 23 uutta sähköpostia! Vain 2  asiallista!

Se mitä äskettäin on tapahtunut, on:  olin sulkemassa konetta, kun se alkoikin yks kaks päivittää itseään… hukkasi samalla musiikkikanavani ja nappasi piiloon kuvankäsittelysysteemit melkein kokonaan! Ja ties mitä kaikkea muuta. Ihan pähkä hullua! Ja mistäs mun hermojani nyt venytetään niin paljon, että jaksan ruveta näitä ongelmia selvittämään?!  Kaiken lisäksi perjantaina sain viestin HUS-LAbilta varaamastani ajasta ja selostuksen näytteidenotosta ym. Valmistautumisesta labrakäyntiini Hyvinkään Terveyskeskuksessa!!! Asia olisi varmaa muuten ollut ihan ok. Mutta kun viesti alkoi: Hei Tarja!   Jne. Soitin siitä sitten HUSin diagnostiikkakeskukseen ja kyselin, miksi minulle on tuollainen viesti lähetetty sähköpostilla.

Ei taas kukaan ottanut vastuuta… sanoivat vaan, että potilas on itse antanut virheellisen s-postiosoitteen ja sille he eivät voi mitään, mutta olivat kiitollisia (millä tavalla muka?!) siitä, että otin yhteyttä, koska s-postilla ei koskaan pitäisi lähettää mitään henkilötieoja sisältäviä asioita ja nyt näyttää siltä, että tässä on nekin lähteneet vahvistusilmoituksen mukana! Se siitä potilastietojen salaamisesta ja luotettavuudesta! Eniten minua suututtaa se, että eivät ole edes pahoillaan! Saa nähdä, miten asianomainen henkilö suhtautuu tietojen vuotamiseen, jos saan hänet langan päähän. Vielä en ole siinä onnistunut.

Sunnuntaina huomattiin vähän yllättäen, että jääkaappi oli melkein tyhjä ja piti lähteä kauppaan kesken kotoilun.  Kun ostokset oli tehty, päätettiin ajaa pieni ylimääräinen lenkki. Halusin vaan katsoa, miten pitkällä ruska täällä lähiympäristössä on.  Ei ollut kummoinenkaan kierros. Kilometrejä kyllä kertyi, mutta aika laiha saalis oli mitä ruskaan tulee. Omassa pihassakin on paremmin ruskaa, kun noilla laajoilla viljapelloilla ja golfkentillä, joita näissä maisemissa niin paljon on.. Johtuisiko siitä, että kenttää kaiken aikaa kastellaan, niin kasvi ei kuole ihan heloposti, vai mikä lie on salaisuus.

Kastelusta tuli mieleen, että mistähän minulle löytyisi uintikaveri? Tämä fyysinen kuntoni alkaa olla ihan  surkea. Jos tätä ei kohta saa yhtään kohotettua, en kohta pääse enää yhtään liikkumaan ainakaan ilma rollaattoria tai pyörätuolia! Ja sitähän en tietenkään halua!  Mutta tuossa alkuviikolla kun oltiin molemmat terveyskeskukseen käymässä oli ihan nippa liki, että pystyin kävelemään sinne odotustilaan. Kolme– neljä kertaa piti vetää henkeä välillä. Onhan se nyt ihan kamalaa! Ongelmana on lähinnä se, että Sipoolla ei ole omaa uimahallia edes. Keravalla kuulemma on, ja hyväkin vielä, mutta on  tylsää yksinään mennä uimaan! Ja tuo isäntä kun ei viitsi uimaan lähteä. –Nyt, kun energian hinta on nousukiidossa ,  voi olla että sulkevat kokonaan kaikki uimahallit… mitä sitten?!

Muuten tämä viikko on mennyt lähinnä Kuningatar Elisabethin kuolemaa seuranneessa uutisoinnissa. Ja kyllä media on sitä jaksanut jauhaakin!- Ei silti, mahtavan työnhän se nainen on elämäntyönään tehnyt. 70v yhtäjaksoisesti kuningattarena! Ja aikana, jolloin naisen asema ei vielä ole ollut millään tavalla vakiintunut. Onhan se huikea suoritus. Nyt jälkipolville tuleekin paljon seurattavaa…. Miten tuolle yhdistyneelle kuningaskunnalle mahtaa käydä.. Eroaako joku osa itsenäiseksi valtioksi  vai jatkavatko kaikki edelleen monarkiaan tukeutuen. Elämme mielenkiintoisia aikoja! - Vahinko vaan, että meidän aikamme ei tule riittämään tämän asian seuraamiseen, ollaan  jo sen verran vanhoja. No, niin se on, asiat asioina!

Mutta hyvää taivasmatkaa Elisabethille ja puolisolleen...käsi kädessä elitte ja niin jatkatte...

 

 

 

                  

 

 

 

 

 

 

 

13. syys, 2022

Olen jo pitkään puhunut ja kirjoittanut aika paljon vanhenemisen ongelmista ja siitä, miten meillä vanhuksia ei tippaakaan kunnioitta eikä heistä välitetä. Pari päivää sitten törmäsin taas asiaan, joka oli omiaan nostamaan verenpainettani.—Ystäväni, nippa liki kasikymppinen yksineläjä, joka asuu omakotitalossa tuossa naapurikunnan alueella, on sairastellut nyt tavallista enemmän ja liikkuminen tapahtuu pääosin rollaattorin avulla. Poika huolehtii kaupassakäynnit yms, kodin ulkopuolella hoidettavat asiat, mutta ei asu  ihan lähellä. Nyt on rouvan auto ollut vähän aikaa korjaamolla ja autokatos on tyhjä, joten ulkopuolisen on helppo havaita, ettei liikettä juurikaan ole, jos ei satu olemaan paikalla postilaatikolla käynnin aikana. Pari päivää sitten, yhtenä iltana rouvan ovikello soi. Hän hyvin varoen raotti ulko-ovea, todetakseen, ettei tunne oven takana seisonutta miestä, joka hyvin huonolla englannilla kertoi, että hänen sisarensa asuu täällä ja hän tuli siskoa katsomaan. Rouva totesi, ettei täällä mitään siskoa asu ja pyysi miestä poistumaan, ja veti oven tiukasti kiinni ja lukkoon. Mies lähti siitä sitten mäkeä ylös ja rouva seurasi ikkunasta, mihin meni ja totesi, että talon yläpuolella olevalla parkkipaikalla odotti kolme muuta miestä. Kaikki pukeutuneita tummiin vaatteisiin ja kaikilla reppu mukana. Vähän aikaa keskustelua ja sitten nelikko suuntasi viereiseen rivitaloon, yhteen asuntoon, jossa asu  virolaisia. Rouva oli sata varma siitä, että miehet ovat rekisteröineet, että hän asuu yksin ja suunnittelevat kenties keikkaa hänen asuntoonsa! - Pari viikkoa aikaisemmin jo hänen puutarhastaan joku kävi yöllä keräämässä kaikki marjat ja hedelmät! Hän sitten mietti, että pitäisi hankkia joku ”täällä vahdin minä ”– kilpi oveen. ”Jos se vähän pelottaisi pois tuommoiset yrittäjät !” - Minä olin toista mieltä. Jos se, että hän asuu yksin on jo rekisteröity, niin varmasti sekin, ettei koiraa ole, on näiden tiedossa.—Minä ilmoittaisin poliisille. Tosin aika rajallisestihan se poliisikin kait nykyisin mihinkään puuttuu ..  Tein kuitenkin hänelle  kuvan kyltin... Tekstillä I am waiting for You!    

Nyt kun koko sote- ala on taas jonkinlaisessa kiehumispisteessä, olen itsekin kuin poriseva papupata. Totesin jo jonkin aikaa sitten, että minun lääkitykseni ei ole nykyisin ihan kohdillaan. Ikää kun tulee, niin aina se näköjään tuo tullessaan jotain uutta ja kummallista, Jos ei muuta niin sairautta, Yritin saada muutosta aikaan terveyskeskuksen kautta, varasivat minulle ajan 19.10 ! En katso voivani niin pitkään olla vajaalla lääkityksellä ja otin yhteyttä Meikkuun, osastolle, jossa minua jossain vaiheessa hoidettiin. Ensin sain vaihteelta väärän suoran numeron! Siis käytöstä poistetun numeron! Uusi yhteydenotto ja uusi numero. Siellä vastasi osastosihteeri, joka totesi, että olen väärässä paikassa,  ja antoi jälleen uuden numeron. Siellä vastattiin, mutta kerrottiin, että asia ei kuulu heille, vaan toiselle osastolle ja annettiin taas uusi numero, joka yllättäen oli sama, jonka jo kerran sain! Lopulta piinani katkesi ja totesin ikävänä ihmisenä, että voisitteko nyt keskenänne siellä päättää, kenelle se asia kuuluu, minä en voi teidän työjärjestyksiänne tietää enkä päättää. Missä siellä mitäkin tehdään vai tehdäänkö mitään. Osastosihteeri tajusi, että nyt ei enää auta pallottelu ja lupasi selvittää asian ja soittaisi minulle pian uudestaan. Meni tunti, sitten puhelin soi ja tämä osastosihteeri soitti. Asia oli edennyt nyt niin pitkälle, että he olivat tarkistaneet, että olen siltä ja siltä osastolta alkujaan saanut lääkemääräyksen siihen sairauteen ja nyt oli sovittu, että sairaanhoitaja sieltä ottaa minuun yhteyttä tämän tai huomisen päivän aikana. Kiitin ja olin huojentunut. Nyt voisi keskittyä taas johonkin muuhun… Ehdin kävellä työhuoneeseen asti, kun puhelimeen tuli viesti: olit äsken yhteydessä meihin lääkeasiassasi, huomasimme kuitenkin, että olet ollut hoidettavan samasta asiasta Porvoon Sairaalassa, joten otapa yhteyttä nyt sinne! - Minä vaan en muista, että olisin ollut Porvoossa sen asian tiimoilta koskaan! Montaa muuta asiaa on Porvoo kyllä hoitanut ja hienosti onkin hoitanut, mutta ei kylläkään tätä sairautta siellä ole koskaan edes sivuttu! No, laitoin heille nyt Maisan kautta kysymyksen, voidaanko lääkkeen tarkistus hoitaa heillä..   -  Justiinsa juu! Tuli Porvoosta vastauskin heti: ei ole koskaan tätä sairautta Porvoo hoitanut minun kanssani! Tarkistivat ja merkintää ei löydy! Hyvää tässä nyt on se, että tuli todistettua, ettei minun muistini ole se, joka nyt pätkii! Mutta muutenhan tämä menee ihan naurettavaksi koko touhu!  Ihme pallottelua kaiken aikaa.. tästä on kyllä ammattitaito kaukana! Tuli mieleeni, että tunnen muutaman HUSin osastosihteerin… heistä kenelläkään ei ole alalle tietääkseni minkäänlaista pitempää koulutusta… onkohan siellä kaikki osastosihteerit vaan  ihan peruskoulun käyneitä, nuoria tyttöjä ja poikia, jotka vasta opettelevat olemaan jossain töissä?!  Hmm… pitääpäs vähän ottaa selvää...                                                                    

 

                       

 

6. syys, 2022

Kuuma, aurinkoinen kesä päättyi kuin seinään! Ihan oikeaoppisesti syyskuun tultua ilma muuttui viileäksi ja paikoitellen sateiseksikin. Sitä seurasi vähän sellainen hermostunut olotila, kun ei tiennyt mitä päällensä laittoi. Pari kertaa tuli kunnolla laskettua väärin ja sen seurauksena sitten paleltiin. Onneksi ei sentään flunssa iskenyt. Kalenteri on jostain syystä ollut pullollaan ohjelmaa ja se on alkanut näkyä selvästi kyllästymisenä. Ongelma on ollut nimenomaan siinä, että ohjelma on kaiken aikaa ollut puhtaasti asiapitoista ja yleensä vielä kaikenlaista selvittelyä vaatinutta. Ei vanha jaksa enää… Mutta nyt on vanhalle mökille vihdoinkin tie ja sen lisäksi vielä laituri veneelle. Pitäisikö sanoa, että tämän kesän haasteet on hoidettu. Ja nyt sitten toivottavasti alkaa vähän rauhallisempi tahti. Sen verran raivasin itse tilaa kalenteriini, että jätin maanantain yhtiökokouksen väliin. En vaan jaksanut edes ajatella taas ajavani edes takaisin toistasataa kilometriä… saati sitten ajaa.

Lauantaina päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdettiin käymään Vuosaaressa. Meidän hyvät ystävämme vuosien takaa, ovat muuttaneet omakotitalosta kerrostaloon ja kävimme nyt tekemässä tupatarkastuksen.– Kiva koti. Ihan heidän näköisensä. Varmasti viihtyvät.—Niin se aika kulkee… loputtomiin ei jaksa omakotitaloa hoitaa. Se on hyvin näkyvissä jo meilläkin. Meille vaan ei ole oikein mahdollista tehdä vastaavaa liikettä. Sitä vaan ei sivullinen helposti ymmärrä… saisimme häädän ennen kuin muuttokuorma olisi purettu! Syynä liian kova meteli… kaiken muun lisäksi vielä koiruus, joka on tottunut isoon reviiriin… .no way… ei vaan käy. No, aika näyttää, miten tässä selvitään vai eikö selvitä. Turha surra etukäteen.

Eilen sain valmiiksi sen suunnittelemani kirjan Tiistaikirjeistä. Lähti painoon. Katsotaan nyt sitten, onko siitä kenellekään mitään iloa. Onpahan kuitenkin jotain saatu aikaan. Jos ei muuta niin sanomista. Taittoa tehdessäni juolahti mieleeni, että takakannessa on vapaata tilaa… kokosin siihen kuvat aikaisemmista julkaisuistani…         samalla kun kuvasin ne, otin käteeni pienen kirjasen, jota en juurikaan ole mainostanut. Kirjoitin sen Bestikseni muistolle. Itse asiassa lupasin hänelle tehdä sen. Se ei ollut helppo työ. Bestis kuoli syöpään. Luin jonkun matkaa kirjasta,  mutta sitten oli pakko lopettaa… en vieläkään, 14 vuoden jälkeen, pysty käsittelemään asiaa ilman lakanaa, jolla saan kuivattua sen hurjan suolavesivirran, joka silmistäni valuu! Mistä se sitten kertoo? Ehkä siitä, että jotkut ihmiset vaan eivät kuole koskaan, vaan elävät juuri niin pitkään, kun joku heitä muistaa ja kaipaa… Toisaalta lohdullista ajatella niin…

Käytiin viikolla pikaisesti taas mökillä. Nuohooja teki tehtävänsä ja kertoi, ettei piipussa ollut mitään vikaa. Sinne oli vaan muodostunut ilmalukko. Hyvä niin. Parempi kuin linnun tai oravanpesä . Piipahdettiin paluumatkalla Tammelan keskustassa katsomassa, minkälaiset leipomo-kahvilat sinne oli tullut. Vierekkäisiin taloihin! - Mitenkähän pitkään ne molemmat pysyvät pystyssä?! - Tietysti, jos tuotevalikoima on hyvin erilainen, on mahdollista, että molemmat tulevat toimeen, mutta aika hurjalta tuntuu, kun väestöpohja on kuitenkin aika pieni ja Forssaankin on vaan kymmenkunta kilometriä. Käytiin nyt vaan toisessa. Ja sielläkin juuri ennen sulkemisaikaa. Tarjontaa oli. Pullaa, suolaista ja leivoksiakin… Minua kiinnosti tuo kuvan vihreä omena! Oli nimittäin aika aidon näköinen. Sisällä oli jotain vaniljamoussea ja uuniomenaa reippaan kaneliannoksen kanssa. Hyvää oli. Eikä ollut liian makeakaanJatkoon, sanoisin.

 Hinnat ja inflaatio laukkaavat. Hallitus tekee vaan lisää velkaa ja sulkee silmänsä todellisuudelta. Alkaa mummua jo hirvittää!  Tästä ei hyvää seuraa! Amerikoissa asti jo ihmetellään, miten Suomessa ohjakset on annettu lapsille! Pakko sanoa, että niin ihmettelen minäkin. Niin idioottimaisia ratkaisuja tehdään lähes päivittäin, että kohta ei tarvitse kenenkään mennä parturiin leikkauttamaan pystytykkaa… se nousee pystyyn itsestään! Täällä Talmassa on nyt kyllä muutakin hiuksia nostattavaa menossa… tuli päivällä susivaroitus! Täällä liikkuu kuulemma susi, joka ei väistä ihmistä! Ohjeeksi tuli myös ilmoitusvelvollisuus heti, jos/kun havaitaan! - Hmm… katsotaan… on niitä täällä ennenkin piipahdellut… mutta hyvä tietysti olla hiukan varuillaan! Meillä onneksi Chico on aina ennenkin ollut  ”hereillä” ja ulvonut mukana.

 

30. elo, 2022

Olihan viikko!

Myönnän, että kuulun siihen joukkoon ihmisiä, joille tapahtuu kaiken aikaa vaikka mitä, mutta nyt meni kyllä överiksi kulunut viikko!

Heti alkuun oli isännän lääkäriaika ja halusivat minut mukaan tapaamiseen, ihan kun en jo muutenkin saisi ihan tarpeeksi juosta lääkäreissä, labroissa jne.! No, se meni, miten meni. Toivottavasti saadaan näihin asioihin nyt kuitenkin jotain tolkkua  Seuraava päivä meni lähes kokonaan sisällä notkuen ja edellisestä päivästä toipuen. Torstaiaamuna isäntä tuli aamulenkiltä koiran kanssa ja totesi, että pitää käydä postilaatikolla, sinne on tullut jotain postia. Meille kannetaan  usein tiettyjä laskuja aina samaan aikaan päivälehden kanssa ja se tietysti pikkuisen suututtaa. Kas kun ei oikein koskaan tiedä, onko päivän posti tullut vaiko ei. No niin, siellä oli nyt läjä mainoksia ja yksi tilattu aikakauslehti. Vilkaisin mainokset ja totesin, ettei mitään tarpeellista ja ajattelin vilkaista pääotsikot aikakauslehdestä ennen aamiaiselle menoa. Oho, mitäs täällä on?! Lehden välissä oli A5 kokoinen kirje! Osoitettu minulle ja lähettäjänä perintätoimisto Intrum! ” Mitä hemmettiä!, Perintätoimisto lähettää minulle kirjeen!! Repäisin vauhdilla kuoren auki ja otin käteeni sisällä olleen laskun.

Pällistelin sitä hetken aikaa, enkä ymmärtänyt asiasta yhtään mitään. Intrum peri minulta kahta vakuutusmaksua, a´14 € ja lisäksi perintäkulut. Laskun  loppusumma oli 40€ !! En ole koskaan ollut vakuutusyhtiö Pohjolan asiakas, joten en vieläkään ymmärtänyt, mistä tässä nyt olisi kyse. Asia ehkä selviäisi, kun soittaisin Intrumille.

Soitto heille ei juurikaan avannut asiaa minulle sen enempää, koska he eivät pystyneet kertomaan mistä vakuutuksesta oli kyse.  Totesin, että en aio maksaa heille enempää laskua, kuin perintäkulujakaan, jos en tiedä, mistä vakuutuksesta on kyse ja jos en saa asianmukaista, alkuperäistä laskua. Sen verran laskuttajan on mielestäni vaivauduttava, että lähettää laskun, jos on jotain saamassa! Virkailija väitti, että Intrum on lähettänyt minulle jo aikaisemmin yhden perintäkirjeen, johon en ole reagoinut mitenkään! Minä vaan en ollut enempää alkuperäisiä Pohjolan laskuja kuin perintätoimiston aikaisempaa laskua! saanut Tämän jälkeen virkailijakin alkoi jo ihmettelemään, että mitä kummaa tässä nyt sitten oikein on tapahtunut. Sovittiin, että hän jäädyttää asian nyt hetkeksi ja yrittää selvittää, mitä laskuja nämä oikein on ja miksi en ole yhtään laskua saanut aikaisemmin. Hän kehotti kuitenkin minua soittamaan itse Pohjolaan, koska usein niin asia selviää nopeammin. Hän etsi minulle valmiiksi Pohjolan asiakaspalvelun numeronkin.

Seuraavaksi soitin siis Pohjolaan. Siellä virkailija kyseli minulta useaan kertaan, mikä nimeni oan ja missä asun. Keskustelussa hän kertoi, että olivat lähettäneet minulle kolme kirjettä kummastakin laskusta, jotka kuulemma olivat laiminlyödyt liikenne– ja kasko- vakuutukset uudelle autolleni, jonka ostin keväällä. Ahaa, nyt alkaa selvitä, mutta vieläkään en ymmärrä, mistä tällainen johtui, koskapa välittömästi auton oston jälkeen olin ilmoittanut omalle vakuutusyhtiölleni edellisen auton myynnistä ja tämän uuden auton ostosta, ja varmistanut vakuutusteni jatkumisen. Ja rehellisesti sanoen olin ehtinyt maksaakin jo kaksi tällaista uutta vakuutusmaksua!

Pohjolan virkailija lupasi selvittää asiaa ja soittaa minulle takaisin viimeistään seuraavana päivänä.—Soitti kuitenkin jo 15 minuutin kuluttua! Olivat lähettäneet kaikki kuusi laskua minulle osoitteeseen Vanhaväylä 1 G, Helsinki!!- Olen asunut siellä viimeksi yli 10 vuotta sitten!!! Ja taatusti minä en ole vanhaa osoitetta auton kauppakirjaan antanut! Nyt oli Pohjolan asiakaspalvelun vuoro ihmetellä. Totesin, että ainuttakaan perintämaksua en tule maksamaan, koska laskukaan en ole saanut. Lisäksi on hiukan kyseenalaista sekin, millä perusteella myyjäliikkeen vakuutusmaksua laskutetaan minulta. Jos kyse on siirtymäajasta lasku pitäisi mennä sille, joka sen vakuutuksen on ottanut… mutta en siitä ala nyt vääntämään… liian iso homma 28 euron takia! Lupasin maksaa 2kertaa 14 euroa, kun saan laskun, mutta perintätoimiston maksut saavat hoitaa ihan itse miten haluavat! Näin sitten sovittiin ja asia tuli päätepisteeseen minun osaltani.

Tämä tapaus kuitenkin käynnisti minulla ajatusvirran siitä, miten tänä päivänä ihan tavallinen ihminenkin, joka hoitaa laskunsa asiallisesti, voi yllättäen menettää luottotietonsa! - Jos minä nyt olisin hakenut jotakin lainaa tai tehnyt jotain osamaksukauppaa, olisi melkoisena yllätyksenä voinut tulla kielteinen päätös, kun on luottotiedoissa merkintä! - Pitäisiköhän tarkistaa, näkyykö tämä tiedoissa?!

Seuraavana päivänä katselin säätiedotuksia ja totesin, että mökilläkin pitäisi ehtiä piipahtaa.. ettei nurmikko pääse liian pitkäksi, mutta Heinolassakin pitäisi ehtiä käväisemään… isännöitsijätoimisto haluaa turvalukon avaimen tulossa olevaa huoltoa varten. Eli, ajetaan Heinolan kautta mökille, sillähän siitä päästään!

Mökillä kaikki oli kunnossa ja nurmikkokaan ei ollut tehnyt mitään pikakasvua. On kuitenkin ollut niin kuivaa ja lämmintä… Laittelin meille vähän ruokaa ja isäntä haki ruohonleikkurin ja alkoi siistiä pihaa. Saatiin syötyä ja isäntä leikkasi lopun nurmikon ja lähti sitten lenkille koiruuden kanssa.. Sisällä oli pikkuisen viileää, eikä ulkonakaan ollut kuin 17 astetta lämmintä. Ajatus oli illalla saunoa, mutta ajattelin, että ehkä olisi hyvä pistää pikkuisen tulia Takka– hellaankin, niin tulee sisällekin vähän mukavampi lämpötila ja ennen kaikkea kosteus häviää.  - Ollaan niin vähän oltu mökillä yötä, että jo senkin takia tuntui, että tulisijaa pitää vähän välillä käyttää…

Puulaatikossa oli tilanteeseen sopivia pieniä puita ja puiden oksia ja laittelin ne pesään ja sytytin. Iloisesti syttyi. Mutta sitten yks kaks possautti hirveän määrän savua sisälle hellan luukusta ja savuluukusta, hellalevyn rakosista ja joka puolelta. Loikkasin äkkiä pesuhuoneen puolelle sanomalehti kädessä… pitäisi saada hormiin vastatuli, niin tilanne laukeaisi! Vaan en saanut hormin luukkua auki, mutta sieltäkin rakosista tunki ulos sakeaa savua!Samoin saunasta, pellin rakosista. Hetkessä koko mökki oli täynnä sakeaa savua ja minun oli pakko syöksyä pihalle. Isäntä tuli koiran kanssa lenkiltä ja kauhistui tietysti tilannetta. Yritti hänkin saada pesuhuoneesta hormin luukkua auki. Turhaan. Istuin keinussa yskimässä ja katselin, miten ulkoa päin näytti siltä, että talo palaa sisältä, kun ikkunoiden reunoista ja katon rajasta pursusi savua ulos. Totesin, että nyt on pakko saada apua jostain. En enää keksi, mitä voisin tehdä.—Puhelin! No se oli tietysti sisällä! Syöksyin vessaan, kastelin ”tiskirätin” ja pistin sen nenän ja suun suojaksi ja syöksyin sisälle mökkiin. Onneksi puhelin oli olohuoneen pöydällä ja sain sen siepattua nopeasti mukaani. Menin takaisin keinuun ja valitsin hätänumeron. Kerroin tilanteen ja sanoin, ettei tässä nyt varsinaisesti mitään hirveää hätää ole, eikä täällä pala mikään muu kuin tuli hellassa, mutta  tarvitsen neuvoja, miten saan tilanteen jotenkin hallintaan, sillä ei me voida koko yötä täällä ulkonakaan olla!  Hetken mietittyään virkailija totesi, että lähetän sinne paloauton kuitenkin.

Kymmenkunta minuuttia kului ja pi-paa-pii-paa autot saapuivat. Hetkessä oli pihassa ainakin 6-7 palomiestä ja toimintamalli oli ihan selkeä: kaksi miestä meni sisään alumiiniämpärin ja lapion kanssa. Hellan uunin sisältö pudotettiin ämpäriin ja se jatkoi palamistaan pihassa. Sen jälkeen joka ikinen luukku avattiin… kaikki ikkunat ja ovet ihan selälleen ja sitten kaksi kaverusta kantoi ison, tuulettimen eteiseen. Tuulettimen meteli oli korvia huumaava, mutta se oli todella tehokas. Tunnin verran palomiehet siinä pyörivät ja tuuletin tuuletti. Sitten oli sisäilma puhdistettu ja sisälle saattoi taas mennä. Eikä muuten yhtään savu haissut!

Totesin, että pikkuisen nolottaa… ikäni olen kuitenkin näitä tulisijojakin sytytellyt, eikä näin kamalaa tilannetta ole vielä koskaan tullut. Palomiehet lohduttelivat, että  ei tässä mitään noloa ole. Tämä on heidän työtään ja heillä on tarvittavat vlineet nopeampaan tilanneratkaisuun. Nyt pitää vaan selvittää, ennen kuin seuraavan kerran laittaa tulia mihinkään täällä, että mikä siellä piipussa on, kun yhtään tippaa savua ei sitä kautta ulos päässyt! - Se voi olla linnunpesä tai oravanpesä tai melkein mitä tahansa. Ei kun soittamaan nuohoojalle, joka tulee tsekkaamaan tilanteen!

Ei sitten jääty kylmään mökkiin yöksi, ajettiin takaisin kotiin. Mutta pakko sanoa, ettei  ihan joka päivä kyllä viitsisi ajaa 400 kilometriä...vaikka kohtahan sinne taas pitää mennä, kun se nuohooja tulee…. Näin tämä elämä pitää eläkeläisetkin kiireisinä! Koska se meikäläisen loma taas alkoikaan?! Olis meinaan aika kova tarve lomalle!

 

PS: Sain tänään kirjapainosta tarjouksen "Tiistai"- kirjasta, joka sisältää noin puolet neljan vuoden aikana julkaisemistani Tiistaikirjeistä. Muutamaa kirjettä on pikkuisen lyhennetty ihan vaan teknisen toteutuksen helpottamiseksi.Julkaisen sen omakustanteena niin, että se tulee painosta hyvissä ajoin ennen Joulua. Jos haluat tilata kirjan itsellesi tai lahjaksi, tee ennakkotilaus minulle sähköpostiini tai Facebokissa 10.9.22 mennessä. Kirjan hinta riippuu painosmäärästä, mutta arvioin sen asettuvan n.30e tuntumaan. Kirjassa on n.230 sivua ja se on pehmeäkantinen, A5 kokoinen, 4- väripainatus.