9. maalis, 2021

”Jere tässä terve! Sulla on myynnissä yksiö, pääsiskö sitä katsomaan?”

” Toki. Oletko ostamassa sitä itsellesi vai sijoitukseen?”

” No en oikeastaan kumpaankaan. Ajattelin  käydä siellä valokuvaajan kanssa ja auttaa sinua sen myynnissä. Mulla on sellainen sivusto, jossa kerron  ihmisille, jotka etsivät asuntoja, mitä kaikkea on myynnissä, niin sinne on tarkoitus laittaa ilmoitus tästä sinun asunnostasi. Voit ihan itse myydä sitä, mutta kun näillä mun sivuilla on kuitenkin paljon kävijöitä ja valokuvaaja on ammattilainen,  niin saisit näkyvyyttä paremmin”

” Ketä ajattelit laskuttaa tästä avustasi? Ostotoimeksiantajaako?”

” Ei minulla ole varsinaisesti ketään toimeksiantajaa. Maksu on sovittavissa sitten vähän tilanteen mukaan. Eikä se ole missään tapauksessa iso lasku, muutama tonni korkeintaan”…

Tällaiseen tilanteeseen törmäsin alkuviikolla, kun olin laittanut yksiön myynti-ilmoituksen Oikotielle myyntiin. En tiedä, mistä johtui, että  tämän kaverin puhelun aloitus pisti tuntosarveni pystyyn ja älysin esittää tuon ensimmäisen kysymyksen, josta sitten alkoi purkautua tieto, että kyseessä olikin välittäjä, joka halusi itselleen provikat asunnon myynnistä… Tilanne olisi voinut muussa tapauksessa kehittyä aika hurjaksi… Sovin nimittäin tyttäreni kanssa, että hän hoitaa tuon asunnon näytöt, kun asuu itse vajaan parin kilometrin päässä tästä kohteesta. Siinä olisi olllut tytöllä ihmettelemistä, kun yksityisnäytölle olisi tullut mies ja vokuvaaja, joka olisi ruvennut räpsimään kuvia asunnosta…. sitten olisivat menneet menojaan ja jossain vaiheessa joku olisi ruvennut laskuttamaan ”palveluksistaan”. No, fiksuna tyttönä hän varmasti olisi yrittänyt soittaa minulle selvittääkseen mistä on kyse, mutta entä jos tämä meidän lähes olematon  mobiiliverkkomme ei olisi päästänyt puhelua läpi, tai olisin ollut jossain, missä en olisi voinut puheluun vastata?

Aika härskiä toimintaa! Kaiken lisäksi minulla on ilmoituksessani maininta, etten vastaa tässä vaiheessa välittäjien toimeksiantopyyntöihin…. Voit arvata, että kyseinen firma ei ikinä saa minulta yhtään toimeksiantosopimusta!

Toinenkin välittäjä päätti lähestyä minua n. 3 sivua pitkällä kirjeellä siitä, miten paljon paremman hinnan asunnostani saisin, kun ottaisin hänet mukaan tähän myyntiin…. Ai niin, ja sainhan minä heti kärkeen oikein kunnon huijausviestinkin! Tyyppi pyysi dokumentteja ja koska  en pystynyt etunimen perusteella tekemään mitään taustatsekkausta. lähetin hänelle tiedot. Sen jälkeen sain sähköpostin, jossa minulle tarjottiin asuntoni hinnan lisäksi 15% osuutta 900 tuhannen perinnöstä, jonka tämä henkilö halusi tuoda Suomeen  voidakseen aloittaa Suomessa  lääkärin ammatin harjoittamisen…. Olen  monesti jo sanonut, että nykyisin elämä on aika hullua, kun lähes missä tahansa asiassa voit törmätä kaikenlaisiin huijausyrityksiin. On aika rasittavaa olla aina tuntosarvet tanassa, kun jotain tekee… Varmasti, jos minulla ei olisi taustalla aikaisempia myyntikokemuksia, olisi paljon helpompaa antaa homma välittäjän hoidettavaksi, mutta kun minulla kuitenkin on aikaa, eikä myynnilläkään ole hengenhätä, niin se tuntuu vähän  tuhlaukselta. Tosin tässä ajassa on nyt kyllä aika paljon haasteita, kun esimerkiksi julkista näyttöä ei pysty koronarajoitusten takia ollenkaan tekemään.  Eikä nyt näiden  uusien määräysten aikana ehkä yksityisnäyttöjäkään muutamaan viikkoon saa aikaiseksi… myy siinä nyt sitten asuntoa! 

Korona ja korona… voi että alan olla ihan täynnä koko koronaa! Enkä ole varmasti ainoa. Viikonloppuna käytiin kaupassa ja ostettiin vähän kaikenlaista varastoon… tiedä, miten hankalaksi  kaupassakäyntikin vielä tulee… niin on hyvä, että kotona on pikkuisen jotain, mitä voi hyödyntää silloin, kun syystä tai toisesta ei voi  kauppaankaan mennä. Meillä on kauppaan sen verran matkaa, että jos liikkumiseen tulee kilometreissä mitattavia rajoituksia, niin voi olla, että pitää siirtyä nettitilauksiin.

Rokotusajan sentään sain meille varattua. Päivä ei ollut paras mahdollinen, mutta voihan sitä tietysti 55v hääpäiväänsä niinkin viettää! 

Lintuolkkarin elämä tuntuu olevan ainoa paikka, mihin korona ei ole tuonut mitään  poikkeavaa. Jossain kirjoitettiin, että kun ihmiset ovat koronan taksia nyt paljon kotona, lintujen ruokintaan on moni kiinnittänyt huomiota ja linnunsiemeniä menee niin paljon, ettei koskaan ennen! Hyvä niin, saavat tirpat  helpotusta elämäänsä ja  antavat sitten vastavuoroisesti ihmisille ihan uudenlaista elämää, kun niiden touhuja seurailee. Elämähän on vuorovaikutusta, halusimme tai emme. Meillä lintuja on ruokittu niin kauan, kun on joku piha ollut, mihin lintulaudan on voinut laittaa.  Ne ovat tuoneet luonnon meille aina pikkuisen lähemmäksi ja toisaalta se, että ruokimme niitä talvella ja laitamme pihaan pesäpönttöjä, saamme nauttia kesistä paljon pienemmillä hyttysmäärillä, kun tirpat napsivat poikasilleen proteiiniannoksia juuri silloin, kun hyttyskausi on pahimmillaan alkukesällä. Entisestä poiketen, tänä talvena ruokinnalla on ollut todella paljon mustarastaita ja niistä on tullut niin rohkeita, että käyvät aterialla myös keittiön ikkunan edessä roikkuvalla lintulaudalla, eivätkä välitä enää yhtään meistä, vaikka napitamme niitä silmästä silmään vain parinkymmenen sentin päässä.

Pesäpönttöjen kurkistelu on muuten jo alkanut. Niitä näyttöjä ei korona haittaa, ovet ovat aina avoimet!

 

8. maalis, 2021

Asuntonäyttely

2. maalis, 2021

Niin se vaan viikko mennä hurahti taas.  Mikähän stylisti minussa on heräämässä, kun kaiken aikaa pyörii mielessä erilaiset pienemmät ja vähän isommatkin stailaukset… Kylppärin mini-stailaus alkaa olla valmis. Ehkä vielä jossain vaiheessa jotain pientä hauskaa sinne keksin, mutta en nyt aktiivisesti enää etsi mitään… löysin sen ikkunalta näyttävän peilin, joten olen oikeastaan aika tyytyväinen.  Isäntä manaili, kun sitä kiinniteltiin, että ihan turha hankinta, hän ei ainakaan tätä ikinä tarvitse...mentiin sitten illalla saunaan ja mitä minun silmäni näkivätkään, kun jäin lauteille istumaan, kun hän lähti parranajoon… juuri niin, siinähän tämä tyytyväisenä ajoi partaansa sen tarpeettoman peilin edessä! Hahhahhaaa...

Pikkuasunnon myynti pyörii mielessä, joten sinnekin piti raahata jotain rekvisiittaa. Ei mitään isoa, mutta sen verran, että siellä voi hetken viivähtää kaupunkireissulla.

Näiden lisäksi, kun hiljalleen saa huushollin roinamäärää vähemmäksi, on alkanut kiinnostaa varastojen ”stailaus”. Eli niistä pitää tehdä käytännölliset, hyvin organisoidut ja ainakin toisesta myös viihtyisä… kaikenlaista kivaa pyörii mielessä. Ja ihan on koronan syytä! Kun on pakko olla kotona, ei voi vaan olla, joten sitten näitä alkaa pulppuilemaan, näitä ideoita. Minkäs sille, kun luova yksilö olen.

Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että joskus tulee tilanteita, jolloin luovuus ei kuitenkaan riitä! Parhaillaan pähkin muutamaa huonekalua: varastossa on yksi todella hyvä ruokapöytä, jonka pöytätaso on jotain huikean kovaa puuta, jota nuorisokaan ei ole saanut edes naarmuuntumaan. Se maksoi aikoinaan hunajaa ja mansikoita,  enkä saa sitä mahtumaan oikein mihinkään enempää kotona kuin mökilläkään Se painaa ihan hirveästi, mutta se olisi noissa minun kivitöissäni todella hyvä työpöytä. Sijoituspaikkana työhuoneeni, olisi tietysti ihanne, mutta kun ei niin ei. Vaikka miten olen pyöritellyt näitä tavaroita mielessäni, niin en saa sitä sijoitettua mitenkään. Aittaan sen voisi myös sijoittaa, mutta sinnekin se on sen verran iso, ettei sekään välttämättä onnistu ilman, että hyllytila pienenee liikaa. Toinen ongelmani on työhuoneen kirjoituspöytä… hieno ja kallis Boknäs, jonka laatikot tekevät minut hulluksi: Niiden ohjauskiskojen suunnittelu on ihan surkea. Laatikoita pitää asetella oikeaan asentoon melkein joka kerta. Eli kiskot( ohjausrimat) ovat liian lyhyet, ja  vaatikko ei suostu menemään paikoilleen ilman varovaista ja hellää asettelua! Ei oikein istu meikäläisen toimintamalliin! Olenkin periaatteessa päättänyt, että se menee kiertoon, heti, kun keksin, mistä teen uuden työpöydän. Kas kun en halua siirtyä läppäriin, vaan tykkään työskennellä kunnollisella pöytäkoneella ja sehän vaatii aika reilusti tilaa printtereineen… Miten ihmiset ennen pärjäsivät pienissä kaupunkiasunnoissa, kun minulle ei tunnu riittävän talokaan?!

Koronatilanne näköjään vaan pahenee. Viimeviikolla isäntä sai kutsun rokotukseen. Minut voidaan rokottaa samaan aikaan, mutta eihän mikään nyt ihan niin yksinkertaista ole! Minä en voi tilata aikaa netissä, vaan ainoastaan puhelimella,ja nyt sitten kaikissa taukohetkissä naputtelen ajanvarausnumeroa ja painelen ykkösiä nauhan haluamiin asioihin ja kun pääsen siihen saakka, että pitäsi yhdistyö ajavaraukseen, kohtelias miesääni kertoo, että palvelussamme on ruuhkaa, soita myöhemmin uudestaan. Ja napsaisee puhelun poikki! Ei takaisinsoittoa ei mitään. Tylysti vaan poikki! Ei ole ihme, jos  jossain vaiheessa tulee kyllästyminen kaikkeen ja ajattelee, että enpä nyt sitten mene rokotukseen, kun se on niin kamalan vaikeaa...pitäkööt rokotteensa…

No, katsotaan, miten käy. Tällekään viikolle ei ole tiedossa erityistä ohjelmaa, joten stailausbuumi jatkukoon!  Miten Sinä kulutat aikaasi? Kerro meille muillekin!

 

1. maalis, 2021
23. helmi, 2021

Maanantaiaamuna heräsimme vesisateen jälkeiseen pikku pakkaseen. Ja helmikuulle aika tyypilliseen hankikantoon. Oli kiva tassutella takapihalla siinä vaan lumihangen päällä… siitä on kuulkaas aikaa, kun meikäläinen on kokenut saman tilanteen!

Päivä oli pilvinen, mutta tämä hankikanto viesti voimakkaasti keväästä ja niinpä mekin päätimme iltapäivällä nauttia kevään odotuksen kunniaksi kahvit jäätelön ja tuoreiden, espanjalaisten mansikoiden kera. Minä pistin vielä vähän paremmaksi ja tein osasta omaa jäätelöannostani kahvistani jäätelökahvin.  Aika hyvin niillä eväillä pääsi kevättunnelmiin.

Ihan kohta tulee täyteen kokonainen koronavuosi! Lapset lähtivät hiihtolomalle ja perjantai-iltana oli aika massiiviset jonot ainakin Lahden moottoritiellä, kun perheet suuntasivat pohjoisen lumille.—Aika hullulle tuntui, kun nyt on etelässäkin ollut ennätykselliset lumimäärät ja pakkanenkin on paukkunut paikoitellen ihan kunnolla. En taas ymmärrä, mikä siitä pohjoisesta tekee paremman lomanviettopaikan… Hallitus ärjyy lisää rajoituksia ihmisten liikkumiseen ja harrastuksiin, mutta mitään ei käytännössä tapahdu. Edes maahan saapuvien testausta ei pystytä toteuttamaan aukottomasti. Ihmiset alkavat väsyä näihin jatkuviin määräyksiin, jotka käytännössä tekevät niin paljon pahaa koko yhteiskunnalle, ettei tästä yhden sukupolven aikana ikinä selvitä. Jotenkin niistä autojonoista tuli mieleen, että karkasivat pohjoiseen, kun pelkäsivät, että maanantaina taas Uusimaa suljetaan! No, niin tai näin, meillä ei ole hiihtolomaa, on vaan jatkuvaa lomaa… turhautumiseen saakka.

Sunnuntaina pakkanen yks kaks hellitti ja meilläkin oli 4,3 astetta plussan puolella. Sitten tuli sade. Allaskatos tyhjensi taas sujuvasti lumikuormansa ja  räystäät tiputtelivat aika tehokkaasti vettä. Hyvä niin. Pikkuisen pienenee tuo lumen määrä. Illaksi sitten kyllä kehittyi aika hurja pääkallokeli ja nettikommenttien valossa kaikenlaiset törmäilyt ja liikenneongelmat olivat melko pahoja illan ja maanantaiaamun aikana. Toivottavasti ei kuitenkaan pahoja kolareita tapahtunut, eikä ihmishenkiä menetetty.

Lauantai-iltana päätin poikkeuksellisesti katsoa UMK:n euroviisukarsinnan. Olisi kannattanut jättää väliin sekin. Tulin vaan vihaiseksi. Musiikki ei tietenkään vastannut missään määrin toiveitani, mutta sitä en kyllä rehellisesti sanoen edes odottanut. Halusin vain saada jonkinlaisen käsityksen nykymusiikin tilasta Suomessa. Se mikä suututti, oli täysin ammattitaidoton juonto ja kokonaishallinnan puute. Juontaja esitteli lähinnä itseään. Toki myös esiintyjiä, mutta itse kisan säännöt ja äänestys tavat ja mahdollisuudet vain huitaistiin ilmoille ohi mennen ja sitten taas vaan katseltiin jotain tyhmää täytehössötystä… ilman tietoa edes äänestysnumeroista ruudussa. No niin.. jos osaa laulaa, ei välttämättä osaa juontaa ja päinvastoin.  Hiukan tulee tässä kohdin ikävä Pelkosen Jaanaa, joka teki juontoja joskus aikaisemmin näissä karkeloissa…

Telkkariohjelmista tuli mieleeni, että kun koronan takia meidät vanhat on pistetty pakkoviihtymään kotona, niin kyllä tuo hallitus voisi meitäkin sen verran sponsoroida, että  kaikilta yli 70v voisi poistaa yle-maksun, täysin riippumatta siitä, minkälaista eläkettä kukakin nauttii. Perusteena se, että  ohjelmien kohderyhminä ovat nykyisin pelkästään nuoret ja urheiluhullut. Vanhoille ihmisille ei ole tarjolla muuta kuin ikivanhoja suomi-filmejä ja uusintojen uusintoja. Meitä pidetään varmaan kaikkia idiootteina . Yhden kanavapaikan voisi uhrata pelkille  vanhoille filmeille ja uusinnoille, jos joku niistä jotenkin nauttii. Ja yhdellä kanavalla voisi sitten olla kohderyhmänä eläkeläiset.  No, toiveajattelua… mutta kukaan ei kiellä hulluja ajattelemasta.

Ai niin, meillä on nyt mielenkiintoinen tilanne päällä: Postilaatikon lukko päätti olla luovuttamatta meille postia. Tänään on ns. mainospäivä, jolloin ei yleensä juuri muuta postia tule, mutta jos tulee, sitäkään ei nyt sitten saada laatikosta pois. Syynä ilmeisesti tämä vesisateesta pakkaseen siirtyminen. Sen verran on tieltä roiskunut vettä lukkoon, että nyt sitten  mentiin lakkoon!  Ei auta silikoniöljyt eikä lukkosulat… mutta säätieto lupailee Azoreilta meille lämpöaaltoa, joka sulattaa kaikki lumet, joten ehkä se lukkokin sitten taas suostuu yhteistyöhön!

Elämme mielenkiintoista aikaa!