31. joulu, 2019

Vuoden viimeinen tiistai

Ohhoh! Vuoden viimeinen tiistai tulla tupsahti melkein yllättäen. Olen ”pyhien aikana” vähentänyt aika paljon somessa roikkumista ja tehnyt kaikenlaista muuta... tyttärelläni oli syntymäpäivä eilen ja meidän piti mennä synttärikahville, mutta hänelle iski migreeni ja minä olin muuten vaan niin vetämättömissä, ettei kumpaakaan huvittanut mikään ylimääräinen voimankoitos… kuten inhimillisten vaatteiden pukeminen päälle, niin, että kehtaisi näyttäytyä ihmisten ilmoilla, joten siirsimme synttärikahvit tälle päivälle.

Sen äiti & tytär kahvihetken toteutimme tänään: Mentiin taattuun, tuttuun ja hyvään kahvipaikkaan, N´avettaan. Tytär otti haudutettua yrttiteetä ja sen kaveriksi Pistaasikierrepullan ja minä otin  tällä kerralla myös teetä ja sen kanssa söin reilun puolikkaan Brita-kakkupalan… joka oli niin reilu pala, että tyttö sai siitä osan, kun alkoi tuntua, ettei kerta kaikkiaan jaksa enempää… Vietimme todellista tyttöjen laatuaikaa… ei kiirettä yhtään mihinkään. Kahvilan  kiva tunnelma kynttilöineen ja jouluisine koristeineen loivat rauhoittavaa  tunnelmaan ympäristöön… ihmisiä tuli ja meni, mutta rauhallinen, vähän viipyilevä tunnelma säilyi koko ajan. – Ehkä se onkin yksi niistä paikan avainasioista, miksi sinne palaa aina uudestaan ja uudestaan…

Takaisin tullessa kävimme vielä kääntymässä Gumbostrandissa. Kaunis paikka talvellakin! Ihanat kalliot, osin koskematonta luontoa ja vanhoja puita… silmät ja aivot lepäävät niitä katsellessa. Ihana asia, että vielä löytyy alueita, joita ei ole pilattu!

Paluumatkalla juttelimme niistä monista asioista, jotka tässä ajassa meitä kumpaakin harmittaa… esim. lasten ja nuorten mielenterveysongelmat… vakava asia, mutta mitä muita vaihtoehtoja lapsilla ja nuorilla olisi? Nykyisin lapset ja nuoret viettävät aikaansa somessa tai pelailevat erilaisia pelejä… vanhemmat tekevät sitä samaa… kyllä kai siinä jossain vaiheessa pipo alkaa kiristää, jos ei mitään järkevää tekemistä ole tarjolla?! Eikä vanhemmiltakaan heru aikaa kysymyksille ja vastauksille tai ehdotuksia muunlaisesta elämästä? Perheet eivät enää täytä sen entisiä normeja: tarjoa turvapaikkaa, sosiaalisia kontakteja, suvun perinteitä yms. yms. Kyllä kai siinä tilanteessa voi aika helposti hukata itsensä ja oman tarkoituksensa?!

Toinen asia, joka meitä molempia ärsyttää, on politiikka. – Emme kumpikaan enää jaksa uskoa mihinkään tai kehenkään poliitikkoon . Kaikki ajavat vain ja ainoastaan omaa etuaan, tai korkeintaan joskus sen hyvän kaverin etua! Tavallisen ihmisen asialla ei ole kukaan!  Näkyvillä paikoillakin olevat poliitikot tulevat julkisuuteen täysin merkityksettömien asioiden kanssa! Eli puuhastelevat sellaisilla asioilla, jotka voisi kokonaan unohtaa ja keskittyä sen sijaan oikeiden asioiden ja epäkohtien hoitamiseen. Nämä hölmöt ulostulot ovat vain keino olla jotenkin itse näkyvissä! – Nyt joku tietysti jo vaatii esimerkkiä.  – Päällimmäisenä tulee mieleen ministeri Ohisalon ehdotus palomies- nimikkeen muuttamisesta pelastajaksi!  Jos ministeri tekee aloitteen tällaisesta asiasta, hän on väärässä  tehtävässä! Mielestäni tällaisia aloitteita voi tehdä Suomen kielen kehittämistehtävissä olevat ihmiset tai professorit, mutta ministerin tehtävä olisi hoitaa niiden palomiesten toiminta-mahdollisuuksien ja kaluston yms. määrien ja tehtäviin soveltuvuuden yms. turvaamiseksi niin, että työ olisi turvallista, tehokasta jne. Palomiehiä ja muitakin ”miehiä”, esim. luottamismiehiä on kielessämme ollut vuosikymmeniä, eikä se nimi miestä- tai naista pahenna, kuten vanha viisauskin kertoo, joten on ihan älytöntä, että joku ministeri takertuu tällaiseen asiaan! Vähän on liian korkeapalkkainen taho näpertelemään lillukanvarsissa! Mutta sehän näkyy olevan tämän hetken trendi, että tehdään  tällaisista kärpäsistä härkäsiä ja kun vielä median saa jakamaan näitä aivoituksia kaikelle kansalle, joku voi oikeasti kuvitella, että  ministeri tekee oikein töitäkin! – Ei mene läpi meikäläiselle, eikä näköjään parikymmentä vuotta nuoremmallekaan ihmiselle! . Ja tässä on selkeä syy, miksi poliitikkoihin ei monikaan nykyisin enää usko. – Siinä sitä onkin alkavalle, uudelle vuosikymmenelle haastetta poliitikoille: Alkakaa tehdä oikeita töitänne ja palauttakaan sen avulla ihmisten usko yhteisten asioiden hoitamiseen ja jos ette pysty, katsokaa sitten peiliin ja antakaa tilaa niille ihmisille, jotka oikeasti haluavat hoitaa reilun satavuotiaan vanhuksen, Suomi Neidon, kuntoutusta niin, että siitä tulee taas toimintakykyinen ja reipas ”tyttö”, eikä hoivakotiin unohdettu, vaippojensa tuotoksiin mätänevä, vähitellen muumioituva kummajainen!

Tämä kymmen vuoden jakso on ollut meille suomalaisille monessa mielessä karu vuosikymmen, Toivottavasti seuraava vuosikymmen kääntää kehityksen suunnan kohti parempaa tulevaisuutta meille kaikille: lapsille,nuorille, työtä tekeville ja senioreille! Kukaan meistä ei tule toimeen yksinään, jokaista tarvitaan omalla pakallaan!

Hyvää Uutta Vuotta!