21. tammi, 2020

Veroa veron päälle

Sain taannoin mainoksen lakiasiaintoimistosta. Siinä kysyttiin, olenko tehnyt testamentin.  – Juu, totta kai. Kauan sitten.  Mukana oli kaikenlaista infoa siitä, miten perintöveroa voisi minimoida. Niinpä niin, meidän testamentissa nyt ei sellaisia asioita oltu yhtään mietitty, kunhan oli pistetty tahto paperille… niin, ja muutenkin, parikymmentä vuotta sitten tehty testamentti  olisi oikeasti päivityksen tarpeessa, koska melkein kaikki asiat ovat muuttuneet niin meillä kuin perillisilläkin… Kannattaisi ehkä hiukan työstää asiaa…

Näin tavallisen ihmisen vinkkelistä asioita katsellen  ei heti tule mieleen, miten ison osan aika tavallinenkin omaisuudesta tuleva perintövero haukkaa. Ei kovin kummoinenkaan omaisuus tarvitse olla, kun perintövero ajaa perillisen tai perilliset todella vaikeaan tilanteeseen. Eikä sen perintöveron maksamiseenkaan paljoa aikaa anneta. – Jotenkin minun mielestäni on kohtuullisempi sellainen käytäntö, joka joissain maissa on, että perinnöstä itsestään ei mene veroa, mutta siinä vaiheessa, kun sen realisoi, verottaja haluaa oman palasensa siitä. Mutta silloin on, mistä maksaa…

Se, että  tavalliset suomalaiset tuntevat huonosti edes sitä, kuka perii, minkä verran ja kuka taas ei, on hämmentävää sekin… joitain vuosia sitten, tuli muutos, ettei serkku enää peri, jouduin todistamaan yhtä tapausta, jossa ajoittain ajattelin, että yksi ilman perintöä jäänyt serkku kohta sekoaisi, kun ei voinut ymmärtää, ettei asiat menneetkään hänen kuvittelemallaan tavalla… kyseessä oli serkku, joka oli aina ollut hyvin läheinen yksinäisen, lapsettoman miehen kanssa ja hoiteli vanhemmiten myös paljon tämän serkkunsa asioita, kun oli nuorempi ja hyväkuntoisempi. Olivat keskenään puhuneet, että tämä nuorempi serkku perisi sitten joskus tämän vanhemman, mutta paperille ei mitään oltu laitettu. Vanhempi serkuksista otti ja halvaantui lomamatkallaan ja tuli Suomeen kuolemaan. Nuorempi serkku hoiti hautajaiset ja otti vapaata työstä, järjestääkseen hautajaiset. Kun vainaja oli kuopattu, hän soitti sitten minulle, että voisinko avustaa häntä perunkirjoituksessa…. Heti kärkeen selvisi, ettei testamenttia ollut ja minun oli pakko kertoa, ettei serkut nykyään peri  mitään, jos ei testamenttia ole. Se oli niin hirveä shokki, että tosiaan luulin, ettei siitä selvitä mitenkään… koko vanhemman serkun omaisuus irtaimistoineen meni valtiolle ja tämä jälkeen jäänyt serkku ei saanut ottaa asunnosta edes muistoesinettä itselleen. Eikä myöskään saanut mitään korvausta tekemästään työstä hautajaisten osalta jne. – Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että ellei ole rintaperillisiä tai serkkua läheisempiä sukulaisia, kannattaa miettiä, mihin tai kenelle  haluaa omaisuutensa antaa. Samoin, jos on takana useita avioliittoja, uusperheitä jne. kannattaa hiukan miettiä asioita.

Toinen aika yleinen haraluulo on, että puoliso automaattisesti perii puolet. Ei muuten sitten peri!  Vain silloin, jos ei rintaperillisiä ole, puoliso perii Niin, ja avopuoliso ei sitten peri, ei edes asumisoikeutta yhteisessä asunnossa!  Sitten vielä yksi harhakäsitys on tuo leskeneläke. Aika usein ihmiset uskovat, että sen avulla sitä sitten siitä yksinäisestä arjesta selviää… mutta ei sekään ihan niin mene. Nykisin kun aika monella pariskunnalla on takana pitkä pätkä työsuhdetta ja sen tuoma eläketurva, niin leskeneläke voi olla aika pieni, lähinnä symbolinen, joten sitäkin kannattaa vähän etukäteen laskeskella, ettei tule ihan puskista sitten todellisuudessa…

Jotkut teistä ehkä muistavat vielä, että menetin joku aika sitten hyvän ystäväni aika yllättäen…niin yllättäen, ettei hän ollut ehtinyt tehdä kauan suunnittelemaansa testamenttia, vaikka tietoa ja taitoa olisi ollut… osittain siitäkin kokemuksesta viisastuneena päätin, että minulle ei käy niin… siinä oli ihan hirveä työ ja selvittäminen, mutta kun se oli tehty, tuntui, että valtava kivi oli pudonnut harteiltani… Jos olisin tiennyt, miten paljon se vaikutti omaan olemiseeni, olisin varmasti päivittänyt sen jo paljon aikaisemmin! Itse asiassa ihan jokaisen kannattaisi perehtyä asiaan viimeistään silloin, kun jotain , vaikka pienempääkin, omaisuutta on perheeseen hankittu… verottajan kiinnostuksen alaraja kun on aika alhainen… yli 20 tuhannen maisuudesta jo menee veroa! – Ja jos ajatellaan vaatimatontakin asuntoa, niin mitä sillä summalla nykyään saa? Ei paljon mitään… Suosittelen jokaiselle asiaan perehtymistä ja järkeistämistä! Ollaanhan sitä  järkeviä monissa muissakin asioissa, miksi siis ei tässäkin! – Ei se tarkoita, että odottaa kuolemaa! Se on vain varautumista kaikenlaiseen, mitä elämässä joskus tulee vastaan!