25. elo, 2020

Paluu arkeen

Tiistaikirje jäi tauolle 4.2.2020. liki 7 kk sitten! Kaikki kaatui syliin sairastumisen muodossa äkkiä ja ilman etukäteisvaroituksia . Minulle ei oikein jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin keskittyä paranemiseen… Takana on noin 9 kuukauden mittainen pieni helvetti. Siihen mahtui kaikkea sellaista, jota en tiennyt olevan olemassakaan, saati, että jouduin ne asiat kokemaan ihan omakohtaisesti. Prosessi oli pitkä ja tie kovasti kivinen, mutta siitä selvittiin ja nyt, kun isosta leikkauksesta on kulunut reilut 2kk, ja voimat palailevat hiljalleen, en voi kuin kiittää onneani siitä, että minulle sattui hyvät lääkärit ja ennen kaikkea mahtava kirurgi, joka ei pelästynyt lukuisista riskitekijöistä, vaan totesi, että hänen kokemuksellaan ihmiset, joiden asenne on oikea ja korvienväli on kunnossa, yleensä selviävät paremmin… lyötiin kättä päälle, hän tekisi parhaansa ja minä samoin omalta osaltani. Ja tässä sitä nyt ollaan, jälleen suht´ terveenä ja elämänjanoisena taapertamassa tätä maallista polkua eteenpäin, mihin se sitten johtaneekaan.

Voi olla, että tämän kokemukseni myötä tekstini tulevaisuudessa ovat  hiukan syvemmälle meneviä pohdiskeluja elämän ja maailman menosta, ihmisyydestä ja sen ongelmista. Mutta sinulla on lupa huomauttaa minulle, jos alkaa mennä liian raskassoutuiseksi, tai muuten ikäväksi paasaamiseksi!

Yritän jatkossakin saada julkaistuksi Tiistaikirjeen aina tiistaisin, pääsääntöisesti puolen päivän nurkissa,  yritetään päästä jonkinmoiseen säännöllisyyteen kuitenkin.

Nyt kun kesä alkaa olla ohi, ja edessä on syksysateen ja talven pimeys, pitää yrittää löytää omasta elämästään ja ympäristöstään kuitenkin jotain mielenkiintoista ja kaunista. Se on ainoa tapa, millä tulevasta kaamoksesta voi jotenkin selvitä! Sen verran olen asiaan tarttunut, että siveltimet on taas kaivettu esille, ja sen myötä varmasti jotain kivaa ja kaunistakin on luvassa.

Elämää on hankaloittanut nyt myös korona . Jo ennen koronaa olin aika lailla huolissani ikääntyvien ihmisten yksinäisyydestä ja sitten koronaeristykset vyöryivät päälle kuin tsunami. Ikäihmisiltä kiellettiin melkein kaikki inhimillinen toiminta..Koin sen omalta kohdaltanikin aika rankkana, vaikka meitä on kuitenkin kaksi, eli en tarvinnut olla ihan yksin. Ja lisäksi meillä on vielä koirakin, joka antaa tekemistä ja iloa arkeen monin tavoin. Sekin, että asutaan omakotitalossa ja meillä on piha on ollut suuri siunaus….Olen kauhun sekaisin tuntein seurannut niiden vanhusten elämää, jotka asuvat kerrostalossa ja useimmat vielä yksin...kun edes lapset eivät voineet käydä katsomassa vanhempiaan, koin sen melkein heitteillejättönä. ...ja sitä kesti kuukausia! Mietin omassa mielessäni, että kun muutenkin vanhuksilla on elämää elettävänä enää suhteellisen lyhyt aika, on suorastaan rikollista riistää heiltä lähimpien tapaamismahdollisuudet. Ikäihmisten olisi pitänyt voida itse tehdä päätös, tapaako perheenjäseniä vai ei. Puhumattakaan heistä, jotka olivat jossain hoitokodissa tms. usein vielä suljettuina omaan huoneeseensa. Vanhuksia kohdeltiin siis samaan tapaan kuin eristyssellin vankeja! Vapauden riistoahan tuollainen jo on! Onneksi se aika sentään loppui ja nyt, vaikka vieläkään emme ole turvassa koronalta, voimme sentään itse päättää, missä määrin riskejä otamme. Sekin, että terveyskeskuksissa ei hoideta normaalia potilasvirtaa, on mielestäni ihan hullua touhua...nyt  jää sairauksia hoitamatta ja toteamatta, mitä siitä seuraa ikäihmisten terveydelle?! Kuulin yhtenä päivänä, että esimerkiksi hammashoitoakaan ei kunnallisesta hammaslääkäristä nyt saa! Miten ne ruuhkat koskaan selvitetään, jos ja kun tämä koronavaara joskus väistyy? Tämä logiikka ei nyt oikein ole mistään kotoisin…

Nyt kun pikkuisen on löysätty näitä tapaamisia, olemme mekin nähneet muutaman kerran hyviä ystäviämme, jotka ovat kulkeneet rinnallamme hyvinä ja huonoina aikoina. Se on selvästi helpottanut arkea. Asioista ei tule puhuttua samalla tavalla puhelimessa kuin nenäkkäin...ja vaikka nyt tavatessa ei ihmisiä halaillakaan, niin läheisyys välittyy kuitenkin eri tavalla, kuin etäyhteyksillä.-Se, mitä en ymmärrä, on, että miksi ihmeessä ihmiset nyt ryntäävät heti jollekin risteilylle ja ulkomaille, vaikka sellaisen matkan vaarat on hyvin tiedossa! Siihen pitäisi puuttua paljon tiukemmalla kädellä.

Yksi kummallisuus näissä eristämisjutuissa tuli ilmi ihan vastikään: ikäihmiset kuulemma ovat alkaneet tissuttelemaan viinin ja oluen kanssa...ja joillekin on itselleenkin tullut yllätyksenä se, että alkoholin suurkuluttajan tunnusmerkistö täyttyy! ´Seuratkaapas ihan huviksenne vaikka FB päivityksiä...aika monen päivityksissä näkyy useita kertoja viinipulloja, olutpulloja jne. Eli saattavat olla oikeassa nuo asiasta älämölöä pitäneet ihmiset!

No, elämä kulkee nyt vähän erilaisia latuja, kuin mihin on totuttu, mutta se kulkee kuitenkin! Olkaamme kiitollisia siitä! Ja jatketaan tätä tiistaikirjeen julkaisemista siitä, mihin helmikuussa jäätiin! Ja pohdiskellaan yhdessä näitä elämän mukanaan tuomia kiemuroita.