1. syys, 2020

Sato kypsyy

Syyskuu...sadonkorjuu aikaa...Harvoin on meillä nähty niin runsasta marjasatoa ja miksi ei muutakin satoa kun tänä kesänä. Lapissa hillat  jäävät suurelta osaltaan soille, samoin mustikat ja puolukat metsiin...toisaalta jotkut ovat löytäneet itselleen uuden harrastuksen: nauttivat metsissä samoiluista ja saavat siitä vähän lisää rahaa, ehkä muuten paljonkin tiukentuneeseen taloustilanteeseensa...Hyvä niin. Terveellistä elämää kaiken lisäksi.

Väistämättä mieleen hiipii kuitenkin toisenlainenekin sadonkorjuun aika...toinen korona-aalto on lähtenyt liikkeelle ehkä hiukan liiankin ripeästi ja pahimmillaan se tietää joidenkin ihmisten kuolemaa ja/ tai vakavaa sairastumista, joista ei aina selvitä ollenkaan kuiville, vaan jää ikäviä oireita ja sairauksia loppu iän kaveriksi, vaikka muka olisi ja parantunut…

Tänään julkistettiin myös uusi mobiilisovellus  Korona Vilkku, koronanvaarasta informoimaan...se tutkii siis kaiken aikaa, olenko ollut vaarassa altistua tartunnalle ja jos, niin mitä pitää tehdä. En vielä ole ehtinyt ladata sitä puhelimeeni, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa sen lataan...mistä sitä koskaan tietää, kuka voi altistua, koska ja missä...parempi virsta väärää, kuin vaaksa vaaraa! Sen tiesivät ihmiset jo yli sata vuotta sitten! Niinpä ei voi kuin ihmetellä, miten huolettomasti ihmiset suhtautuvat isojen ryhmien kohtaamisiin! Jos yksi tilaisuus poikii kymmeniä tartuntoja ja vielä enemmän altistumisia, on pakko vetää asiasta johtopäätös, että näillä porukoilla ei ihan kaikki ruuvit ole kohdillaan, tai sitten kyse on tyhmyydestä, joka on vertaansa vailla. Joidenkin nuorten kohdalla tietysti kyse voi olla myös siitä, ettei kuolema ole heille millään tasolla todellisuutta ja siksi sitä halveksitaan… mene ja tiedä, mutta jotain pitäisi tehdä, ettei tämä pandemia räjähdä ihan käsiin! No, jokainen tekee omat, henkilökohtaiset päätöksensä ja viranomaiset  loput! Ei tässä joku ikäihminen paljon muuta voi, kun kehottaa varovaisuuteen…

Mutta jotain hyvääkin tämä koronahelvetti on meille tuonut! Yhteisöllisyys on kasvanut huikeasti. Ja se on tuonut mukanaan kaikenlaista pientä kivaa, kuten omenalaatikoita ja –koreja porttien pieliin, kehotuksia tulla poimimaan omenoita jonkun naapurin pihalta jne. Mistä tulikin mieleeni, että luvassa on oikein omppukarnevaalit, kun yksi ja toinen innostuu mehu– hillo ja omenapiirakoiden tehtailusta! -Mistä taas tuli mieleeni, että voisin oikeastaan täällä seuraajilleni jakaa yhden todella helpon omenapannari-reseptin. Se on simppeli ja onnistuu aina. Ainoa vika siinä on se, että kun teet yhden omppupannarin, huomaat, että haluat sitä lisää...lisää ja lisää…

Kas tässä ohje : Tee puolen litran pannukakkutaikina (0,5L maitoa, 1-2 kananmunaa, 2dl vehnäjauhoja), siivuta muutama omena , kuten siivuttaisit perunoita johonkin laatikkoruokaan. Levitä leivinpaperiarkki uunipellille. Ripottele paperin päälle tasaisesti hienoa sokeria ja kanelia, lado omenasiivut siihen päälle ja lopuksi kaada pannukakkutaikina omenoiden päälle ohueksi kerrokseksi.  Paista n.15-30 min. n. 170 asteisessa uunissa. Kun pannari on kauniin ruskea, ota pois uunista ja paloittele neliöiksi ja käännä palat tarjoiluvadilla alapinta ylöspäin., jolloin palaset näyttävät kauniilta piirakkakapaloilta

Ompun tuoksuista syyskuun alkua! - Älä halkea omppupannariin!!! Siihen voi tulla himo...