29. syys, 2020

Yllätyskesä

Nytkö se jo meni, kesä? Istun terassilla ja katselen pihassa väriään muuttavaa vaahteraa. Kaunistahan syksyllä on, pakko myöntää. Vaikka pidänkin syksyä yleisesti ottaen ikävänä vuodenaikana… Se taas johtuu vuosikymmenten kokemuksesta siitä, että edessä on pimeää ja kosteaa ilmaa, luihin ja ytimiin asti puhaltavaa kylmää tuulta, pihan  siivoamista ja loputtomia lehtikasoja. Ja kaiken kukkuraksi jossain kohtaa liukkaita teitä ja katuja, joilla ei tee mieli liukastella. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän se liukastelu kiinnostaa ja sen takia niin oma kuin muidenkin ikäihmisten ulkona oleminen rajoittuu moneksi kuukaudeksi.

Säätiedotus kertoo viikonlopun poikkeuksellisesta säästä. Luvassa on melkein hellettä. Plus 20 astetta! Ja syyskuu vetelee viimeisiään. Voiko se olla tottakaan?! Muistan kyllä, että joskus on aikaisemminkin syksyllä ollut joku lämmin jakso, mutta en jaksa muistaa enää vuotta. Eihän se nyt kuitenkaan ihan tavallista ole… yläkerta paikkaa vähän minulle menetettyä kesää… mieliala nousee kummasti ja katselen ympärilleni etsien jotain merkkejä palaavasta kesästä… Katse osuu  siniseen länttiin Aina-Ilona patsaan alustan reunassa. Pitää ihan nousta katsomaan, mitä siellä on...kissankelloja! Ihan täydessä kukassa! No, onhan siinä toki joitain jo kuihtuneitakin kukkia, mutta oikein iso rypäs heleän värisiä, hentosia kukkia on päättänyt uhmata talven tuloa ja kukkia ihan kunnolla kalenterista valittämättä. - Niinhän meidän kaikkien pitäisi tehdä! Ei pitäisi katsoa kalenteriin ja odottaa sitä pimenevää, ikävää aikaa… pitäisi antaa oman mielikuvituksen tuottaa ”kukkia” jokaiseen päivään ja nauttia niistä. Ehkä se pimeä rospuuttoaikakin kuluisi niin vähän nopeammin ja elämä saisi mukavaa sisältöä synkistelyn sijaan.

Katselen kissankelloja hellyys silmissäni. Mikähän tarkoitus niillä on? En tiedä, mutta jotenkin haluaisin yhdistää tarkoituksen viime viikolla valmiiksi saamaani kivityöhön.

Korona nostaa taas päätään, ja tiedossa on kiristyvät turvatoimet ja käytännössä meille ikäihmisille taas lisää rajoituksia elämään...ei kiva.  Sunnuntaina käytiin kaupassa aamu kymmeneltä. Järvenpään Citymarketin halliparkissa on tasan 4 autoa! Ei ollut tungosta, ei! Saatiin samalla myös ostettua läjä kertakäyttömaskeja myöhempiä kauppareissuja varten. Ikävää… todella ikävää…

Sitten tapahtui jotain ihan älytöntä. Olin menossa laittamaan aittaan vähän uusia koristekiviä, mutta aitan ainoaa avainta ei löytynyt mistään! Tietysti heti syyteltiin toisiamme… kumpi on unohtanut palauttaa sen säilytyspaikkaan?!  Kumpikaan ei tietenkään myöntänyt.onneksi jossain vaiheessa älysimme ruveta asiallisesti miettimään, mitä on voinut tapahtua… Sunnuntai päivästä kului 5 tuntia siihen, että etsimme kaikista mahdollisista paikoista… ennen kaikkea vaatteiden taskuista. Etsinnän tuloksena löytyi kolmisen kymppiä kolikoita, kasa paperinenäliinoja ja muutama ostoskuitti. Ei jälkeäkään aitan avaimesta! Päätettiin tilata lukkoseppä. Mutta vasta maanantaina. Asia hoitui heti aamulla ja saatiin lukko avattua  ja nyt meillä on kaksi avainta aittaan, ei enää voi tulla samanlaista tilannetta uudestaan!  Mielenkiintoista on nähdä, tuleeko avain joskus jostain vielä vastaan, vai onko se pudonnut taskusta pihalle tai nurmikolle, josta vaikka harakka on kiikuttanut sen omaan aarreaittaansa… Nyt joku jo kysyy, mikä kiire juuri nyt oli hoitaa se lukkoseppä… no, sen tilauskiven luovutus oli sovittu maanantaille! - Päivä oli täynnä yllätyksiä. Ensi tiistaina pääset mukaan vauhdikkaaseen  tapahtumapäivääni.