6. loka, 2020

Vauhdikas päivä

Viime viikon maanantaina luovutin tilaajalle maalaamani koristekiven, joka oli tarkoitettu koristeeksi haudalle. Työ oli minulle monessa mielessä mielenkiintoinen. Ensinnäkään, en tuntenut tilaajaa, Hän kertoi sähköpostissaan ”eksyneensä tarkoituksella kotisivuilleni”,. Se tietysti herätti jo paljon kysymyksiä, etenkin, kun hän kertoi olevansa Inkeroisista, jota minä en ilman googlausta osannut sijoittaa edes kartalle! Olin kyllä kuullut sellaisesta paikkakunnasta ja minun olisi pitänyt se tietää...  No, Google kertoi sen olevan Kouvolan kaupunginosan. Vaihtelimme muutamia viestejä ja minulle alkoi selvitä, että mies oli kyllästynyt hoitamaan hautaa jatkuvasti ja halusi sen kukkakiven sinne kukkimaan vuoden ympäri. No, olin tehnyt muutaman tällaisen hautakoristeen aikaisemmin, joten lupasin, että eiköhän se onnistu. Olimme alustavasti puhuneet valkoisista sireeneistä koristeaiheena. Laitoin kuitenkin hänelle muutaman kuvan aikaisemmin tekemistäni hautakoristeista, ikään kuin malliksi… Sitten alkoi hurja kiven etsintä. Ei ole nimittäin mitenkään helppoa löytää juuri tähän koristekiveen sopivaa kiveä! Kaiken lisäksi kiviähän ei saa ottaa toisen maalta ilman maanomistajan lupaa, joten käytännössä minä haen kivet maalauksiini aina puutarha - tai maa-aineskaupasta, niin ei tule ainakaan siitä asiasta ongelmaa.

Päivä, jona menimme kivikauppaan, oli hiukan kostea. Pari päivää oli satanut oikein kunnolla ja kivikasa seisoa nökötti nilkkoihin asti ylettyvässä reilussa, savisessa lammikossa… Ja kun kiven kokotoive oli sellainen, että se oli viimeinen koko, mitä oli myynnissä niin, että se voitiin siirtää käsin, ei ollut ihan helppoa käännellä kivikasan kiviä ja tarkastella niiden kuoppia ja mahdollisia ongelmarakenteita päätöksenteon tueksi. Oltiin molemmat isännän kanssa kuin savivellissä pulahtaneet tenavat, joiden kaikki vaatteet sai kantaa suoraan pesukoneeseen sen homman jälkeen. Mukaan lähti viisi, kuusi isoa kiveä joista  kivien pesun jälkeen valitsin mielestäni sopivimman. Kivellä oli leveyttä 36 cm ja painoa 18,6 kiloa! Voitte vaan kuvitella, miten hankalaa sen maalaaminen oli. Käytin alustana tarjotinta, jota saatoin pyörittää kuitenkin pöydällä varovasti. Niin, käytin niin pitkään kun tarjotin kesti. Eli en kovin pitkään. Muovinen tarjotinhan meni rikki aika alkuvaiheessa jo.

Olin juuri aloittamassa maalaamista, kun tilaajalta tuli viesti, että hän halusikin kiveen valkoisten sireenien sijaan kissankelloja. Se sopi omaan mielialaanikin  ehkä paremmin, joten työ alkoi. Ja eteni vaihe vaiheelta aika nopeassa tahdissa, kunnes saatoin ilmoittaa, että tehty on!

Minun yllättävän sairaalareissuni  takia luovutuspäivää piti siirtää muutamalla päivällä, mutta sitten tuo maanantai sovittiin luovutuspäiväksi. Herätys oli aikaisin aamulla, koska se onneton aitan avain oli saanut jalat alleen ja piti tilata lukkoseppä päästämään minut aittaani!

Ehdin kuitenkin ennen h-hetkeä vähän järjestellä tavaroita aitassa ja valmistella pikkuisen suolaista ja makeaa kahvin kanssa, jonka latasin valmiiksi odottamaan keittimen käynnistämistä.

Pihaan ajoi iso maastoauto ja sieltä tuli ulos pariskunta, vanha herrasmies ja vaimonsa, joka oli juuri ja juuri eläkeiässä. Varsin viehättäviä ja mukavia ihmisiä. Heidän kanssaan olisin ollut valmis juttuamaan vähän enemmänkin. Kahvit juotiin terassilla,  etäisyydet huomioiden… katsottiin aitan valikoimaa ja isäntä kantoi kissankellokiven heidän autonsa takaosaan. - Kovasti kiittelivät ja kehuivat lopputulosta. Jopa melkein liikaa… aloin tuntea oloni jo vaivautuneeksi… enhän minä ollut tehnyt mitään muuta, kuin maalannut sovitun koristekiven! He lähtivät takaisin kotimatkalleen noin tunnin kuluttua. Toivottavasti saan heiltä vielä kuvan, missä kivi on asetettu paikalleen kukkalaatikkoon valkoisten koristekivien keskelle… Mielestäni se tuntui hienolta suunnitelmalta ja sitä silmälläpitäen maalasin kiven taustavärin suurelta osalta valkoiseksi… no, saa nähdä miltä se siellä sitten näyttää…

Päivä jatkui vauhdikkaasti, ilman lepotaukoja: piti lähteä lukkosepälle maksamaan aitan avaus ja hakemaan yksi ylimääräinen avain pääoven lukkoon, jonka he olivat aikaisemmin jo luvanneet hoitaa, mutta joka oli unohtunut. Juuri kun oltiin lähdössä, postista tuli ilmoitus saapuneesta lähetyksestä, joka olisi noudettavissa, joten kyhäsin äkkiä isännälle vielä valtakirjan sen hakemiseen, kun tämä kuntoni on vielä hiukan hakusessa sen viimeisen sairaalareissun jäljiltä. Kotiin tultiin hiukan ennen neljää ip. ja sitten olisi pitänyt ruveta ihmettelemään jotain ruokaa… mutta en jaksanut yhtään mitään. Lösähdin vaan löhötuoliini ja jäin siihen istumaan. Takana oli melkein uneton yö ja edessä häämötti seuraavan aamun aikainen herätys, kun piti sonnustautua labrakokeisiin… Torkuin varmaan tunnin tuolissa ja vasta sitten sain itseni liikkeelle, että kuhafileet pääsivät uuniin ja pojat ja minä saimme ruokaa jonka jälkeen oli taas energiaa, että sain sovitettua takin, joka postista haettiin ja joka oli onneksi juuri sellainen, kuin olin halunnutkin.

Koronan kiihdytysvaihde on alkanut ja se ei tiedä hyvää kenellekään, vähiten meille vanhuksille, joita jo muutenkin tällä asialla on rassattu riittävästi. Pino kertakäyttömaskeja on autossa kauppareissuja varten.. Lidlissä käytiin eilen maskien kanssa ja pakko on sanoa, että hankalaahan se on. Ilma loppuu, nenä alkaa vuotaa, haittaa näkemistä, kun maski tahtoo nousta liian ylös jne. Onneksi ei ole silmälaseja… nehän olisivat huurussa alle aikayksikön ! No, hengissä kuitenkin edelleen. Se kai on pääasia. Pysytelkää hengissä tekin, älkääkä antako masennukselle valtaa. Luotan siihen, että kyllä se aurinko paistaa taas joskus jokaiseen risukasaankin!