10. marras, 2020

Muistoissa elävät

 Silloin, kun jäin pois työstä, kalenteriini ilmestyi yks kaks runsaasti tilaa . Ensin sitä vähän ihmetteli ja mietti, mitä kaikella ajalla voisikaan tehdä. Pian kuitenkin huomasi, että vaikka ei muka ollut kiire mihinkään, silti tuli kaiken aikaa jotain mystisiä kiireitä! Eli ilmeisesti se totuttu rytmi kuitenkin pyrki  hallitsemaan toimintojani ...kun olin kerran tottunut kiireiseen aikatauluun, ei sitä niin vaan opittu siitä pois!

Olen jo pitemmän aikaa  yrittänyt vähitellen siivota paikkoja ylimääräisestä roinasta. Konmarittaa, sanoisi joku trenditietoinen. Mutta eihän se niin yksinkertaista kuitenkaan ole. Perusongelmani on, etten oikein osaa heittää pois kunnossa olevia esineitä, vaatteita jne. Yritän kyllä pistää kiertoon niin paljon kuin mahdollista, mutta kun ei kelpaa, niin ei kelpaa ja sitten se pyörii nurkissa… tällaiseen  siivousvimmaan osui sitten tuo isänpäivä. Minullahan oma isä on ollut taivaassa jo 46 vuotta, joten hänestä on jäljellä hauta Maunulan uurnalehdossa ja muutama kellastunut valokuva.  Ja tietenkin isän antamat eväät elämän varrelle: Hän kannusti minua aina kokeilemaan kaikkea, mitä halusin tehdä., ettei koskaan tarvitsisi sanoa, etten uskaltanut .Isoisänikin, se ainoa, jonka olen tuntenut, on hänkin ollut Taivaassa jo 26v. Hänkin jätti jälkensä minuun… periksi antamattomuuden ,  suoruuden ja joskus ehkä vähän liiankin tiukan oikeudenmukaisuustavoitteen.  Molempia heitä muistan lämmöllä ja kiitollisuudella.

Jonkun verran selasin kavereiden päivityksiä isänpäivästä ja tietysti sieltä ponnahti esiin myös jonkun sukulaisen päivitys… hän muisteli, miten isänsä oli ollut jo vanha saadessaan hänet. Hän kertoi menettäneensä isän jo 22 - vuotiaana… ja muistavansa, että vaikka isällä oli jo ikää, hän jaksoi silti toteuttaa pienen tytön haaveita, onkiretkiä ja kaikkea muuta mukavaa… ja muisteli, miten pienelle tytölle oli aina sopiva kolo isän vatsan veressä ….se laukaisi minullekin muiston hänen isästään, joka oli minun kummisetäni: minun ehdoton iloni oli päästä istumaan kummisedän ”killimasun” päälle, kun oltiin heillä kylässä. Hauska, pieni muisto, joka jäi pienen lapsen sydämeen niin, että vieläkin lämpö läikähtää kummisetää kohtaan… ja joku siihen aikaan hyvin epätavallinenkin muisto minulla hänestä on:  olin  jossain kesäsiirtolassa ja kummit tulivat minua sinne katsomaan hienolla, isolla , mustalla amerikkalaisella Fordilla… ja muut lapset olivat  silmät ymmyrkäisinä, kun niin hienolla autolla ajelivat… Jaa, jaa… oi niitä aikoja, pitäisi kai sanoa.

Isänpäivä vietettiin tavalliseen tapaan: poika , miniä ja pojanpojat tulivat moikkaamaan isää/ukkia ja siinä sivussa tietysti minuakin.. . Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän arvostaa sitä, että nuoretkin vaivautuvat vanhuksia katsomaan. Ja tällä kerralla ilahdutti sekin, että pojista nuorempi opiskelee Turussa, mutta oli ajanut isäänsä  tervehtimään ja tuli sitten vielä meillekin… olin vähän etukäteen ajatellut, että tuskin viitsisi lähteä ajamaan sen takia… no, iloa ja naurua riitti monesta asiasta, niin kuin aina heidän kanssaan. Kuinkahan paljon ihminen ”nuortuisi” jos voisi/saisi viettää aikaansa noiden juniorikansalaisten kanssa pitkiä aikoja yhteen pötköön?!  Niin ja miten paljon se pidentäisi ihmisen ikää?!.. Kun aina sanotaan, että nauru pidentää ikää…  Ainakin pienet krempat unohtuivat taas vähäksi aikaa ja  tilalle tulli hyvä ja rauhallinen olo… niin ja  pojat auttoivat  minua vintin ja varaston ”penkomisessa”. Kas kun isännällä on joku jumi olkapäässä ja käsien nostaminen tietylle korkeudelle ei enää onnistukaan noin vaan ja  muistin jossain kohtaa, että meillä on sellainen hauska Pingviinivalo, jonka olin luvannut antaa  toiselle pojista parvekkeelle pimeyden peittoajaksi, niin nyt hoitivat itse sen etsimisen ja pingviini sai uuden kodin… vielä olisi  ”valorisu”  tarjolla, jos vaan vielä löydän jostain sen  adapterin…

No niin, ja nyt on sitten arki edessä niin meillä kuin jenkeissäkin, joka palaa  pitkän tovin jälkeen takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Ainakin uskoisin niin. Bidenilla tulee olemaan rankka kausi edessään, mutta maailma tarvitsee vakautta, jota nykyinen presidentti ei pysynyt tarjoamaan amerikkalaisille,  puhumattakaan  Europalle tai muulle maailmalle.  Trumpin tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta kun tulee kokonaan politiikan ulkopuolelta, ei ehkä ole ihan helppoa ymmärtää tiettyjä lainalaisuuksia, jotka poliittista kanssakäymistä ohjaavat, ja joista ei paljoa voi poiketa, aiheuttamatta hämminkiä. Meilläkin on  muutama esimerkki omassa politiikassamme näistä johtajista, jotka voivat johtaa firmaa rautaisella otteella, mutta jotka  ovat lähinnä norsuja lasikaupassa poliittisessa toimessaan… 

Talvi ilmoittelee tulostaan yöpakkasien muodossa ja nyt voi vaan onnitella itseään, että melkein kaikki syystouhut on tehty ja sen puoleen voi talvi tulla. Mökillä olisi vielä haravalle töitä, mutta  jos ei sopivaa  mökkiaikaa tunnu löytyvän, niin ei ne lehdet mihinkään sieltä maasta karkaa! Talven jälkeen ovat korkeintaan vähän tiukemmin maassa kiinni… ei siis oteta ylimääräisiä paineita mokomista lehdistä!

Tulossa on vielä monta juhlaa: isäntä täyttää 75v, itsenäisyyspäivä ja Joulu ja vielä uusi vuosikin! Jos kaikista ottaisi kaiken  irti, saisi juhlia alvariinsa!  Joten edetään näissäkin asioissa kaikessa rauhassa. Ilman kiirettä, hyvillä mielin!