17. marras, 2020

Toivo paremmasta maailmasta

Toivo paremmasta maailmasta on palannut

Nyt kun korona on koetellut meitä jo kuukausikaupalla,  tuntuu joskus, ettei tässä elämässä enää koskaan tapahdu mitään kivaa tai hyvää.. Minä, niin kuin moni muukin, olen kyllästynyt ihmisten suunnattomaan itsekeskeisyyteen ja oman navan ympärillä pyörimiseen. Vaikka ihan tietoisesti yritän jok päivä löytää jotain positiivista, mistä voi olla onnellinen ja kiitollinen. Joskus se on lähes ylivoimaista…

Olen kyllä aina osannut iloita ystävien puolesta, kun näille on tapahtunut jotain hyvää tai hauskaa. Viime viikolla sain niin hienon viestin, että lähestulkoon sekosin ilosta., vaikka viesti ei millään tavalla koskenut minua… meillä on yksi tuttavapariskunta, jonka olemme tunteneen kymmeniä vuosia. Heillä on  kolmihenkine perhe: vanhemmat ja teini-ikäinen tyttö, jota saivat odottaa monta vuotta. Tiedän, että  vanhemmat olisivat halunneet ison perheen, mutta aina ei käy niin kuin haaveillaan… Eilen sitten sain viestin: ”Hei, mitä teille kuuluu? Meille kuuluu hyvää. Olemme adoptoineet 5 päivää vanhan tyttövauvan, joka syntyi ennen aikojaan ja on siksi vielä sairaalassa. ” Mukaan oli liitetty kuva ihanasta, pienestä nyytistä, jolla oli pikimusta tukka. Melkein hengitys pysähtyi! Voi miten ihanaa! En tiedä vauvan taustasta ja tilanteesta vielä mitään, mutta oli  se mikä tahansa, tunsin suunnatonta iloa siitä, että he olivat tehneet tuollaisen päätöksen. Ajattelin, miten mukavaa teini-ikäisestä tytöstä olisi saada pikkusisko, jota varmasti on toivottu monta , monta kertaa, miten hyvältä vanhemmista tuntui saada taloon niin kaivattu, pieni vauva ja ennen kaikkea, miten hienoa vauvan kannalta, että hän saa nyt oman, taatusti rakastavan kodin ja vanhemmat, joilla on halua ja taitoa kasvattaa hänet perheessä, joka on  joka suhteessa hyvin tasapainoinen ja näin sivusta katsoen  myös lapsi– ja eläinrakas… pikkuisella on kuitenkin ollut onni mukana tänne maailmaan tullessaan, vaikka ilmeisesti moni asia on ollut erilainen, kuin tavallisesti… Mietin, että miksi ei useampi ihminen tee tällaista ratkaisua? Etenkin, jos talous ja muut asiat perheessä ovat hyvässä kunnossa.. Jokainen lapsi ansaitsisi hyvän kodin ja rakastavat ihmiset rinnalleen. Jos ei lähtöolosuhteissa onnistu, mikä on upeampaa, kuin että joku ottaa tällaisen lapsen siipiensä suojaan?

Asia palasi mieleeni monta kertaa illan aikana ja tuntui hyvältä todeta, ettei tämä maailma ehkä kuitenkaan ole niin piloille mennyt, kun tällaisiakin ihmisiä vielä on.  Voi miten toivoisin, suorastaan rukoilen, että pikkuinen selviäisi hyvin ennenaikaisen syntymän ongelmista nopeasti ja hyvin ja pääsisi kotiin kasvamaan ja voimistumaan rakastavien ihmisten  luokse…. Ja sekin tuntui hyvältä, että tällaiset ihmiset ovat meidän hyviä tuttuja… jälleen osoitus siitä, että ympärilleni kertyy kaiken aikaa  toinen toistaan upeampia ihmisiä, joilla on sydän paikallaan…

Ja miten hyvään aikaan tämä uutinen tuli! Juuri kun on pimein ja kurjin aika vuodesta ja olen tuskaillut, että miten tämän taas jaksaa kahlata, niin saapuu viestinä pieni, ihana ruusunnuppu… paljon  paremmalta alkoi heti tuntua, eikä koronan rajoituksetkaan  enää tuntuneet niin pahalta… pienestä se voi olla kiinni! Ja kun minä hihkun ilosta, niin miten hyvältä se tuntuukaan heistä, jotka ovat perheen lähisukulaisia!