8. joulu, 2020

Maskit naamalle ja menoksi!

Koronarajoituksia tupsahtelee ilmoille harvase päivä. Oikeastaan pitäisi joka aamu tsekata, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mutta toistaiseksi olen luottanut siihen, että kyllä joku sitten alkaa keljuilla jos pahasti töppää. Meillähän ollaan muutenkin kovin kärkkäitä puuttumaan toisten tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Maskipakkaus on autossa, aina valmiina kun niitä tarvitaan. Pakko myöntää, etten ole tippaakaan ihastunut niiden käytöstä, mutta yritän kuitenkin olla aika tunnollinen sen suhteen. Aina joskus hymy karehtii suupielessä, kun mietin, miten suurella voimalla meillä ja monessa muussakin maassa hyökättiin nigabeja vastaan—tämähän on käytännössä ihan sama asia: kasvot peitetään kokonaan, silmiä lukuun ottamatta! Ja nykyisessä tilanteessa vielä useilla on musta maski… Miten tässä nyt näin kävi?!

Käytiin taas kerran Mäntsälässä leipäostoksilla ja kahvilla ja siellä oltiin jo täysissä puuhissa. Joulu oli tullut  taloon erilaisten joulukoristeiden  ja pukin muodossa. Ja pukillakin oli maski peittämässä suuta ja nenää. Pakkohan se oli ikuistaa mukaan tänne tiistaikirjeeseenkin. Ehkä me sitten joskus myöhemmin mietimme, milloin se maksipakko olikaan ja silloin on hyvä, kun jostain löytyy tallessa joku kuva tästäkin kamaluudesta.—Niin siis kamalaahan se on. Mitä pitempään tämä tilanne jatku, sen enemmän se alkaa kiukuttaa! Tänään maskin pitäminen aiheutti taas kerran tuskastumisen silmien eteenkin kohoava maski, joka estää pahimmillaan suoraan edessä olevien asioiden näkemisen. Lisäksi lämmin hönkäily maskin sisällä käynnistää vuotavan nenän, jota saa kaiken aikaa olla pyyhkimässä ja kun sitten pääsen kaupasta ulos ja takaisin autoon, alkaa toisenlainen helvetti: käsidesi haisee pahalle ja käy kurkkuun. Seurauksena inhottavia yskänpuuskía  ja sormien kuivumista. Heti kotiin tultua pitää mennä pesulle. Hyvä että ei sentään vielä suihkuun! - Voi sekin aika kyllä tulla, jos tätä pitkään jatkuu!

Kun nämä arkiset tunnelmat alkavat olla aika ikäviä vähän joka suhteessa, tuntuikin todella hyvältä, kun saunan stailausprojektini aikataulu piti kutinsa suht hyvin, ja sain itsenäisyyspäivän illan rauhoitettua kokonaan itsenäisyyden juhlimiselle, eli ikkunoille ilmaantui kynttilöitä, pihallakin paloi kynttilä ja muut jouluiset valot kirkastivat tienoon keskellä tumaa kaamosta. Ylen ykköskanavalta tuli lähetys presidentinlinnasta vähän poikkeavalla konseptilla toteutettuna itsenäisyyden juhlana. Pitkään aikaa, en ole tuntenut sellaista mukana olon iloa ja aitoa kunnioitusta veteraaneja  kohtaan, kun tuolloin tunsin. Katsoin koko ohjelman alusta loppuun saakka. Hyvin toteutettu, asiallinen, mutta monilla mielipiteillä positiivista ajattelua korostava ja kulttuurimielessäkin paljon antanut ohjelma, jolle saa hakea vertaista. Todella onnistunut ratkaisu. Sanoinkin heti ohjelman jälkeen, että kun Sauli jättää presidentin tehtävät, voisi Yle palkata Jenni Haukion Ylen varttuneemmalle väelle suunnattavien ohjelmien vastaavaksi tuottajaksi, niin eläkeläisetkin saisivat yle- verolle edes jotain katetta ja moniulotteisempaa ja tasokaampaa ohjelmaa, kuin nykyinen liibadaaba-hahhahhaa– hälmöily.—Nykyisinhän ei varttuneelle väelle tule miltään kanavalta oikein mitään katsottavaa koko rakkineesta. Niinpä se meillä ainakin on käytännössä suljettuna lukuun ottamatta muutamaa uutislähetystä, joita isäntä haluaa kuunnella… Jotenkin nuo perinteiset linnanjuhlat ja niiden televisiointi on aika hullu juttu: ensin katsellaan päivästä toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen hallituspomojen liki selkokielistä, pätkittäin etenevää puhetta ja ollaan lopen kyllästyneitä erilaisiin valehtelijaklubia muistuttaviin repliikkeihin ja sitten istutaan itsenäisyyspäivän iltana tuijottamaan samoja hemmoja ja rouvia toinen toistaan erikoisemmissa juhla-ym. asuissa, joista sitten lyödään vetoa, kuka olikaan vuoden linnanneito – tai kuningatar… jne, Eikö tämä nyt ole ihan hölmöläisten puuhaa?! Voisihan tuollaiset tanssiaiset järjestää vaikka uutena vuotena, tai vappuna. Eihän se juhla ole mitenkään kansan juhla!

No, nähtäväksi jää, miten käy, otetaanko opiksi vai jatkuuko tuo vanhan mallinen pukuesittelyt vuoden päästä!

Minä olen sauna - stailauksen loppusuoralla ja toivottavasti seuraavassa kirjeessä pääsen kertomaan, mitä tuli tehtyä! Tänään piti ottaa vähän rennommin, kun oudokseltaan kroppa oli aika kovilla , kun en aikoihin ole tehnyt mitään ruumiillista työtä ja nyt sain kulutettua monta tuntia kieppuessani mitä kummallisemmissa asennoissa lauteiden alla, päällä, vieressä ja välissä kurotellen ja venytellen ….Tänään piti ottaa sitten hiukan rennommin, että jaksaa aamulla viedä projektin loppuun saakka.

Ihana, kaunis aurinkoinen tiistaiaamuhan tästä tuli. Jos vaikka ehtisi tänään mennä vähäksi aikaa tuonne pihallekin puuhastelemaan… isäntä jo meni antamaan linnuille lisää ruokaa. Minun pitäisi katsoa aittaa ja sen ympäristöä pikkuisen jouluisempaan asuun. Ja lämmityskin pitäisi muistaa pistää päälle, ettei maalit ym. Työhuoneen tykötarpeet jäädy.—Vahinko, että sähkö ja sen siirto ovat niin turkasen arvokasta puuhaa, ettei siellä montaa astetta lämmön puolella pysty pitämään ja se tietysti pikkuisen rajoittaa siellä työskentelyä ainakin keskitalvella.—Kiitos ilmaston lämpenemisen, vai minkä lie, talvet ovat kuitenkin viimevuosina aika tavalla lyhentyneet ja lämminneet. Aittatyöskentelyn kannalta kiva asia! - Taas nähdään, että kaikilla asioilla on monta merkitystä ja eri asioita voi katsella useammasta kuvakulmasta. Mutta tänään, Sibeliuksen päivänä menen aitalle vähäksi aikaa ja kuuntelen samalla Jannen hienoja sävellyksiä…