12. tammi, 2021

Valoa pimeään

Tällaisena mustanpuhuvan pimeänä aikana valontarpeeni on kasvanut ihan huimasti. Pikkuisen helpotti, kun satoi lunta, edes se 6 tuntia ja risat on pikkuisen valoisampaa, kun lumi antaa lisää luxeja. Ja lauantaipäivähän oli suorastaan omituinen, kun suuren osan noista tunneista taivas oli kirkkaan sininen ja aurinko paistoi! Se veijari on siis kuitenkin vielä tallessa!

Nyt kun järjestin itselleni sen päivittäisen porrasjumpan, ja vietin enemmän aikaani olohuoneessa, huomasin, että kannattaisi varmaan vaihtaa led-valaistukseen… Ja jouluna kun yksi valokiskojen lampuista heittäytyi diskoilemaan, totesin, että jotain on pakko tehdä. Kävin siis ostamassa alun toistakymmentä  led-lamppua ja tänään, kun poika oli muutenkin liikenteessä. Hän poikkesi vaihtamaan peräti  9 lamppua. Samalla suunnattiin vähän uusiksi aulan lamppuja, niin, että  sain uudelle kirjoituspöydälleni kunnollisen valon lukemista ym. silmällä pitäen. Kirjoituspöydän takana seinässä on ennestään pienet lamput, mutta niiden valoteho on aika surkea. Lähempi tarkastelu osoitti, että nekin ovat neonlamppuja, eli niiden uusiminen vaatisi sähkömiehen paikalle kutsumista. Mutta tällä valojen suuntauksella sain kirjoituspöydälle tosi hyvän työskentelyvalon! Ja säästin sievoisen summan, kun ei tarvitse ostaa uusia valaisimia, eikä kutsua säkäriä paikalle… Lamppu vaihtui lediksi myös makuuhuoneen katossa ja nyt siellä alkaa jo nähdä hyvin, kun tehoja pikkuisen nostettiin vanhasta.. Eihän se ole iso asia, jos suuri osa valoista toimiikin neonvaloina, jos niitä ei käytetä kuin joskus ja jouluna, mutta jatkuvassa käytössä olevat valot kannattaa mielestäni laittaa ledeiksi… Nyt näkee vanhakin, eikä isännän tarvitse kävellä perässäni sammuttelemassa valoja!  Tuo olohuoneemme on sen verran korkea, että hommaan tarvittiin vähän nuorempi versio, ettei tarvinnut lukea lehdestä, että vanhus putosi tikkailta ja  …. ....

Viikonlopun aikana saatiin kodinhoitohuoneen raivauskin lähes päätökseen ja hävitettiin yhdestä kaapista iso pyykkikori. Niitä oli siellä kaksi ja  tällä kokoonpanolla tästä porukasta ei kerry niin paljoa pyykkiä, että sitä pitäisi isoja määriä keräillä, joten tila voidaan nyt käyttää mm. vaatteiden säilyttämiseen… Hiljaa hyvä tulee!

Jotain hyötyä tästä koronasta rajoituksineen on  kuitenkin ollut: kun ei oikein ole voinut mennä mihinkään, niin on tullut tarkasteltua tavallista enemmän  kodin sisällä asioita ja mietittyä samalla, miten ei asioita voisi muuttaa paremmaksi., mukavammaksi tai  ihan vaikka hauskemmaksi… nyt ajattelin pitää pienen taide-tauon. Olen  saanut niin ihania vinkkejä ihmisiltä, että pakko on ruveta kokeilemaan taas jotain uutta ...yksi tällainen vinkki tuli ihan muutama päivä sitten: oletko ajatellut maalata horoskooppikiviä? No en ollut ajatellut, mutta miksi ei?!  Ne voisivat olla suht pieniä ja  toinen idea, jonka äskettäin sain: voisin tehdä enemmän tilaustöitä ihmisten lemmikeistä. Niillä kuulemma olisi kysyntää lemmikkisen hautausmailla! En ollut koskaan asiaa ajatellut, kun omat lemmikit ovat päätyneet niille rakkaisiin paikkoihin… omalle tontille, mökille jne.  Mutta tarve varmasti on toisenlainen niillä, jotka asuvat alueella, jossa ei ole omaa maata tarjolla. Lisää ideoita otan vastaan mielelläni, joten kerro ihmeessä, jos mielessäsi pyörii joku kiva idea…

Kirjoittelen tätä tiistaikirjettä maanantai-iltana, kuten tavallisesti: Tänään aamulla oli ihan pakko hieraista silmiään, kun katsoi ulos ikkunasta. Lunta oli tullut todella paljon yön aikana ja arvasin, että kaikki mahdolliset suunnitelmat, joita olin tämän päivän varalle tehnyt, siirtyisivät nyt hamaan tulevaisuuteen, tai jäisivät  vaan haaveeksi. Tuota lumimäärää ei isäntä ihan hetkessä nimittäin hoitelisi! Eikä hoidellutkaan. Lumishow kesti 4,5 tuntia!  Koira oli ihmeissään, kun ei päässyt normaaliin tapaan aamulenkille, vaan sai tyytyä käymään pissillä  pienessä aitauksessa talon toisessa päädyssä.  Eikä se saanut edes normaalia aamuruokaansa, kun en tiennyt, miten pitkään isäntä niitä lumia pihalla lykkisi . Ja kun koiruus on iso koira, jolla on myös iso rintakehä, minä olen melkein hysteerisen tarkka siitä, että koiran pitää olla vähintään tunti ruokailusta hyppimättä, juoksematta jne. eli ei siis ruokaa ennen lenkkiä! - Myönnän, että asia on ehkä pikkuisen ylikorostunut meillä, mutta siihen on syynsä: tyttäreni sakemanni kuoli joku vuosi sitten, kun sai mahankiertymän yhtenä kesäisenä viikonloppuna mökillä, jossa ei eläinlääkäripäivystystä ollut ja matka Helsinkiin leikkausta varten oli liian pitkä ja koiran tuskat kamalat. Se oli sellainen opetus, että en vaan pysty sitä unohtamaan. Hyvä koira kuoli liian aikaisin ja sitä on yhtä vaikea unohtaa, kun nuorten ihmistenkin kuolemaa…

Kaupassa oli kuitenkin pakko käydä tänään, kun jääkaapissa ei ollut enää oikein mitään valon lisäksi. Ruoka oli loppu niin meiltä kuin koiraltakin. Ja isäntä oli ollut lumitöissä sen 4,5 h syömättä, juomatta koko aamuna yhtään mitään! Kaivelin epätoivoisesti kaappeja ja mietin, mitä hänelle saisin ruuaksi… Purkillinen hernesoppaa löytyi kuivaruokakaapista ja jääkaapissa oli palanen palvikinkkua! Siitähän se pikaruoka sitten valmistui ja sen jälkeen päästiin kauppareissulle.

Talmassa tiet olivat lumiset ja lumimaisemat uskomattoman kauniita. Puhelimen kamera sai monta uutta, hienoa kuvaa. Vanha Lahdentie oli suolattu ja sohjoinen, likainen lumi lenteli ympäriinsä etenkin rekkojen ympärillä oli melkoisia loska-sumupilviä, joten yritettiin pitää reilua välimatkaa.  Kun tultiin kotiin, oli meitä vastassa nk. ”sininen hetki”, josta kerrankin sain napattua tosi kivan tunnelmakuvan ... ja oli niin ihmeen hyvä kotiin tulla taas!