26. tammi, 2021

Elämän pilviä

Jokaisella meistä on joskus päiviä ja ajanjaksoja, jolloin tuntuu, että mikään ei onnistu, tai että aina tulee eteen  vain hankalia asioita. ..Minulla on menossa nyt tällainen kausi. Kaikenlaisia pilviä kertyy elämäni taivaalle yhtenään, ja vaikka tiedän, ettei se ole ikuista, niin  tulee hetkiä, jolloin ei vaan jaksa etsiä niitä elämän positiivisia puolia, joita onneksi kuitenkin on, ja aika paljonhan niitäkin on. Olen mietiskellyt, että ehkä ihminen tarvitseekin joskus niitä itsesäälissä rypemisen hetkiä… kun niistä selviää taas hengissä, osaa iloita onnistumisista ja mukavista asioista taas paremmin…

Aika jännää on sekin, että tietyt päivät alkavat muistoissa tuntua hyviltä ja mukavilta esimerkiksi siksi, että jostain syystä jotain mukavaa tapahtuu aina juuri sillä tietyllä päivämäärällä ja vuosien saatossa sen päivän mieltää sitten hyväksi paiväksi, muita paremmaksi. Itselleni tällaisia hyviä päiviä on usein muodostunut ystävien syntymäpäivistä tai  jostain erityisestä tapahtumasta… vrt lasten syntymät, puolison tapaamine, kihlaus, häät jne. jne. kyllä näitä isoja muistoja jokaisen elämässä riittää… mutta sitten joskus tapahtuu jotain, joka saattaa muuttaa tällaisen unohtumattoman päivän luonteen ihan toisenlaiseksi… Ennen aina mukavia muistoja tuonut päivä muuttuukin ahdistavaksi ja ikäväksi. Näin minulle on käynyt muutaman itselleni hyvin rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen. Hänen syntymäpäivänsä muuttuukin kurjaksi ja ikäväksi ...Ei heti, mutta jossain vaiheessa, kun suru ja ikävä eivät menekään menojaan, eikä ikävä lopu. Onneksi näitä päiviä ei ole kovin montaa… tämä tammikuun 26. on yksi näistä minun nykyisin ikävistä päivistäni..

En siis ole pystynyt käsittelemään surua ja ikävää oikein, En ole pystynyt yrityksistä huolimatta hyväksymään menetystä. Ikävää, mutta sen kanssa on opittava elämään.  Tämä päivä varmaan menee taas ihan harakoille, mutta huomenna se on jo ohi!

Vaikka taivaallani onkin nyt kaikenlaisia pilviä, jotain kivaakin on taas tapahtunut! Kerroin aikaisemmin, että yritän päästä hiljalleen eroon osasta taulujani. Ne eivät kaikki ole omia töitäni, vaan mukana on aika monta sellaista taulua, joka on tullut meille esim. vanhempien irtaimen mukana,  eikä niitä ole hennottu heittää pois. Eilen sain myytyä pari sellaista ikivanhaa taulua, jotka saivat aivan uskomattoman hyvän, uuden kodin. Ne pääsivät lähistöllä olevaan 1700-luvulla rakennettuun taloon! En tuntenut ennestään ostajaa, mutta nyt tiedän, mihin voin tarjota muita vanhoja esineitä, mitä meille on eri paikkoihin kertynyt… Tiedän, että olen vähän pöllö, mutta jotenkin minulle on tärkeämpää näiden vanhojen juttujen kohdalla se, että ne saavat arvoisensa uuden kodin, kuin se, mitä niistä maksetaan. Tyhmää, mutta voihan sitä ihminen tässä iässä jo hiukan tyhmäksikin heittäytyä, eikö vaan?

Vaikka tänään tunnelmat ovat vähän alamaissa, oletetaan, että  kuitenkin kaikki nyt hankalilta näyttävät asiat järjestyvät  taas parhain päin…. sehän se minun elämäni yksi tärkeistä motoista on: Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin, mutta aina kuitenkin minun parhaakseni!