16. helmi, 2021

Iloa arkeen

Saunan stailaus sai jatkoa, kun tilasin kylpyhuoneeseen ammeen. Se tuli muutama päivä sitten, mutta en ole vielä koekylpenyt siellä. Ai miksikö en? No haluan siitä nautinnollisen kokemuksen ja siihen kuuluu ehdottomasti pehmeä, tuoksuva kylpyvaahto. Joten jaksan kyllä sen verran odottaa…

Olen jo aikaisemmin sanonut, että tämä korona alkaa tuntua jo psyykessäni… minun on aina vain vaikeampi ja vaikeampi hyväksyä tätä vanhojen ihmisten eristämistä kaikesta.

Luin jostain lööpistä, että meilläkin on alettu vanhoille ihmisille huudella esimerkiksi kaupoissa, että mene kotiis täältä tartuttamasta ihmisiä… pysy sisällä ja kaukana meistä… jne. -Aika tyrmistyttävää luettavaa. En tiedä miten itse reagoisin, jos joutuisin tuollaisen huutelu kohteeksi. Nyt tällä pitkällä eristyksellä olo on sen verran laskenut stressikynnystä, että siinä voisi käydä hullusti… tämä käyttäytymien tulee jo liian paljon iholle… Ihan samalla tavalla kävi joku päivä sitten, kun yksi ex– työtoveri soitti ja sanoi suoraan, että ihan silkkaa uteliaisuuttaan soitti. Kas kun olivat jossain porukalla keskustelleet minusta ja siitä, että painoni on pudonnut huikeasti ja selitykseksi joku oli todennut, että se on varmaan ollut lihavuusleikkauksessa! Asiasta ei mitään tiedetä, mutta annetaan mielikuvituksen hoitaa asia! Onnittelin taas kerran itseäni siitä, että ymmärsin jossain vaiheessa tehdä FB profiilistani hyvinkin yksityisen… eli postauksiani ei pääse lukemaan kuka tahansa, eikä seinälle voi kirjoittaa mitään, ellen hyväksy sitä… eikä minun postauksiani voi jakaa muille, kuin minun kavereilleni.  En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.. Tuota arvelua. Päätin nauraa, koska asiassa ei ollut totuuden häivääkään.  Samalla onnittelin itseäni, että  olen aina osannut pitää henkilökohtaiset asiani omana tietonani niin, että vain lähipiiri tietää aina missä mennään. Vaikka olen näennäisen avoin, niin yksityisyyden rajat on kuitenkin olemassa. Enhän minä koskaan kerro somessa sitäkään, koska olen menossa mökille tai  jonnekin muualle, en salli puhelimeni paikannusta jne.– En minä ole holhouksessa, että jonkun tai joidenkin pitäisi koko ajan tietää, missä liikun. Läheisimmät tietävät. Se riittää! Mutta meitä on tietysti moneen junaan… Kaikkeen ihmisillä on aikaa ja energiaa! Olin ajatellut, että tuollainen toisten asioiden porukalla setviminen olisi jo menneen talven lumia aikuisilla ihmisillä, mutta ei… uskottava kai se sitten on.

Tänään kylppärin stailaus sai jatkoa, kun löysin perjantaina torin sivuilta juuri suunnitelmaani sopivan peilin ja haettiin se tänään kotiin. Huomenna haetaan sitten rautakaupasta vähän kiinnitykseen sopivaa tarviketta, niin saadaan hommaa taas hiukan eteenpäin. Ajattelin jossain vaiheessa, että kylppärissä oleva vanha penkki joutaisi kierrätykseen tai vaikka mökkilaiturille istuimeksi, se nimittäin on nyt 3-4 senttiä siian pitkä entiseen paikkaansa, kun tuli tuo amme...aamulla katselin netistä saunatarvikkeita ja myös penkkejä. Ei muuten lähde kierrätykseen vanha penkki! Olin todella hämmästynyt, minkälaista hintaa eri firmat kehtaavat pyytää muutamasta laudan oätkästä! Se nyt on sata varmaa, että minä en kylppätin penkistä maksa 398 euroa! - Saha on keksitty ja sillä saa kyllä sahattua nykyisen penkin päistä muutaman sentin pois, jolloin penkki tekee tehtävänsä seuraavatkin kymmen vuotta! Nyt vielä pari pientä asiaa pitää etsiä, niin saadaan jälleen yksi paikka kodista viihtyisämmäksi ja pääsen taas vähäksi aikaa keskittymään kivien maalaukseen. Muutama tilaustyökin on tipahtanut, joten siinäkin suhteessa on ryhdistäydyttävä.

Kun haettiin sitä peiliä, nähtiin todella erikoinen kerrostalo, En ollut kuullut tai lukenut asiasta mistään mitään ja niinpä oli sitten pakko kaivaa puhelin esiin kesken kaiken, kun talo vei kaiken huomioni. Onneksi en ajanut. Olisi ehkä ollut vaikea seurata liikennevirtaa ja ahmia silmillään varsin erilaista taloa. Nuoriso tiesi kertoa, että se on niitä taloja, joilla yritetään lieventää kaamosmasennusta! - No ainakin hetkeksi minulta häipyi mielestä kaikki muu, tuijotin vaan riemunkirjavaa talon julkisivua. Erikoinen, ja minun mielestäni se oli kiva. Jos kaikki talot olisivat noin värikkäitä, tunnelma voisi olla levoton, mutta näin pienissä erissä se on ihan hauska  ja suorastaan aurinkoinen yksityiskohta keskellä isohkoa, metsään rakennettua kerrostaloaluetta  Kehä III:n länsipään tuntumassa. Suosittelen ”eksymistä” sinne suuntaan joskus, kun ei ole muutakaan ohjelmaa.