6. huhti, 2021

Kevät kesä tappelee, vettä lunta nakkelee!

Vuosien kokemuksella perustelen sitä, että pääsiäisenä on aina ikävä keli. Yleensä  räntä– ja lumisade osuu pitkäperjantaille. Nyt se tuuli ja tuiverrus osui 2. Pääsiäispäivälle, ainakin. Olin ajatellut saattaa terassin jonkinlaiseen kevätlookkiin pääsiäiseksi, mutta aina ei käy niin kuin haaveillaan! Aloin torstaina tyhjentää ikkunan edessä olevien  talvisia koristeita, kanervia ja muratteja isoon jätesäkkiin, Kun vuoroon tuli kivipenkki , koin melkoisen yllätyksen, kun totesin kanervien olevan jäätyneitä! Siis istuivat tiukasti kiinni mullassa, eivtkä hievahtaneetkaan kiskomisestani huolimatta. Kaiken lisäksi huomasin, että nehän pukkaavat uutta, vihreää oksaa juuresta! Höh! Ei voi mitään. Pakko vaan kiltisti odottaa! Eilen löysin penkistä yhden n. 15cm kokoisen sulan mullan paikan. Siihen sain tungettua sisällä kituneeb jouluruusun. Eli nyt sitten nähdään, selvisikö se hengissä niin, että kukkisi jossain kohtaa uudestaan! Se jouluna saamani runkoazzalea ei ilmeisesi selvinnyt… kastelusta huolimatta siitä tuli parissa päivässä kalju ja risupuskalta näyttävä kummajainen. Siirsin sen kodinhoitohuoneeseen jatkamaan ruususen untaan ja ellei se sitten kuukauden sisään osoita heräämisen merkkejä, ostan tölkillisen valkoista spray-maalia ja spreijaan siitä huurteisen joulukoristeen !

Pääsiäistä emme oikeastaan viettäneet mitenkään… l aitoin toki pääsiäispäivänä karitsan paahtopaistia ruuaksi. Katoin sen ruokatilan isoon pöytään ja laitoin  jalalliset 

Vuosien kokemuksella perustelen sitä, että pääsiäisenä on aina ikävä keli. Yleensä  räntä– ja lumisade osuu pitkäperjantaille. Nyt se tuuli ja tuiverrus osui 2. Pääsiäispäivälle, ainakin. Olin ajatellut saattaa terassin jonkinlaiseen kevätlookkiin pääsiäiseksi, mutta aina ei käy niin kuin haaveillaan! Aloin torstaina tyhjentää ikkunan edessä olevien  talvisia koristeita, kanervia ja muratteja isoon jätesäkkiin, Kun vuoroon tuli kivipenkki , koin melkoisen yllätyksen, kun totesin kanervien olevan jäätyneitä! Siis istuivat tiukasti kiinni mullassa, eivtkä hievahtaneetkaan kiskomisestani huolimatta. Kaiken lisäksi huomasin, että nehän pukkaavat uutta, vihreää oksaa juuresta! Höh! Ei voi mitään. Pakko vaan kiltisti odottaa! Eilen löysin penkistä yhden n. 15cm kokoisen sulan mullan paikan. Siihen sain tungettua sisällä kituneeb jouluruusun. Eli nyt sitten nähdään, selvisikö se hengissä niin, että kukkisi jossain kohtaa uudestaan! Se jouluna saamani runkoazzalea ei ilmeisesi selvinnyt… kastelusta huolimatta siitä tuli parissa päivässä kalju ja risupuskalta näyttävä kummajainen. Siirsin sen kodinhoitohuoneeseen jatkamaan ruususen untaan ja ellei se sitten kuukauden sisään osoita heräämisen merkkejä, ostan tölkillisen valkoista spray-maalia ja spreijaan siitä huurteisen joulukoristeen !

Pääsiäistä emme oikeastaan viettäneet mitenkään… l aitoin toki pääsiäispäivänä karitsan paahtopaistia ruuaksi. Katoin sen ruokatilan isoon pöytään ja laitoin  jalalliset juomalasit ja täytin ne päärynäsiiderillä. Alkoholittomalla, tietenkin.

Kananmunia keitin pienen kattilallisen. Siitä riittää meille kaikille, koirallekin.

Lueskelin satunnaisesti Face Bookia ja  totesin, ettei pääsiäinen kovin monelle nykyihmiselle merkitse enää rauhoittumista, eikä sen sanomaa enää juurikaan muistella. Eipä silti, ei se erityisesti itseänikään innosta.  Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin esim. ikonit viehättäjät minua, vaikka en ole ortodoksi, enkä katolinen. Ja joskus olen miettinyt, että olisiko minusta ikonin maalaajaksi… joltain matkalta maailmalla mukaani on tarttunut pari pientä ikonia ja kaivan se usein esille jouluna ja pääsiäisenä. Olisihan se kiva, jos tällainen ikoni olisi aito, eikä joku matkamuisto vaan. Mutta tiedän, että sellaisen maalaaminen on tosi pitkää pinnaa vaativaa työtä, eik minulla on edes tarpeeksi taustatietoa sen maalaamiseen…  Muuan ex-työtoverini on maalannut parikin ikonia ja hän esitteli ne naamakirjassa pääsiäisenä ja sai minutkin ottamaan esille omat matkamuistoni… Samainen työtoveri osoitti  pitkaperjantaina myös hienosti oman arvomaailmansa, kieltäytyessään kiireellisestä työstä, jota hänelle tarjottiin. Hän siis osasi sanoa EI ! Ja totesi, ettei mikään asia voi olla niin kiireellinen, ettei sitä ehdi tehdä pääsiäisen jälkeen… Olen aina arvostanut kyseisen henkilön luonnetta ja käytöstä monen muun asian lisäksi, mutta tällä hän jälleen kerran näytti, ettei ihmisen tarvitse olla rahan perässä juokseva marionetti! Kunpa useammat ihmiset eläisivät itsensä näköistä elämään, eikä elämä täyttyisi suorittamisella!

Koronauutisten lisäksi tänä vuonna Pääsiäinen toi muitakin ikäviä uutisia. Jotka pistivät taas miettimään, miten pieni lastu elämän laineilla ihminen loppujen lopuksi on. Ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.- Yksi politiikan ajoilta tutuksi tullut mies siirtyi ajasta iäisyyteen lauantaina. Oli vuoden minua nuorempi. Ei hän mikään ystäväni ollut. Kiltti, mutta ei mikään penaalin terävin kynä, jota jotkut sitten tönivät ja tuuppivat ihan tarpeettomastikin ja sitten elämä vielä potki lisää ja avovaimo kuoli joskus syksyllä aika yllättäen… Ystäviä ei ilmeisesti ollut liikaa, koskapa hän soitteli  minullekin aina silloin tällöin ja niin silloin avovaimon kuoleman jälkeisenä päivänäkin. En tietysti asiassa voinut mitenkään auttaa, mutta oli edes kuuntelija hädän hetkellä… Lauantaina mietin, että mitähän hänelle luuluu… pitäisi perjantaina tai lauantaina  soittaa… Ei tarvinnut. Hän lähti viimeiselle matkalleen lauantaina. R.I.P. Nyt on hänellä hyvä olla ja koiransakin on saanut uuden kodin… kaikki järjestyy, joka tapauksessa. Aina.

Kun arki taas alkaa, pitää yrittää jatkaa tätä loputonta varastojen siivousprojektia. Hiukan motivaatio kasvoi, kun sain kiikariin ihmisen, joka on kiinnostunut ottamaan vastaan ainakin osan minulle isoiksi jääneistä vaatteista. Minä nyt vaan en saa heitetyksi  kaatopaikalle hyviä vaatteita tai muutakaan tavaraa… Ehkä se, ettei koskaan ole ollut liikaa mammonaa, on johtanut tähän  ongelmaan. Mene ja tiedä.

Pari päivää sitten törmäsin tori-sivuilla ihmiseen, joka oli pistänyt myyntiin yli 400 tuotetta! Ostin häneltä muutamalla eurolla synttärilahjan yhdelle sukulaiselle, joka on pitkään etsinyt rikki menneen tilalle uutta , mistään sitä löytämättä… Kysyin myyjältä, miten hän hallitsee myynnissä olevia tuotteitaan, kun itselläni on ongelmia jo siinä, etten muista, mihin mikäkin tavara on varastoitu, että voisin sen sitten sujuvasti ostajalle hakea! - Hän tunnusti, ettei aina oikein hallitsekaan, mutta kun  on opiskelija ja töitä ei saa tehdä kun 250 euron edestä kuukaudessa, sillä ei vuokraa makseta ja ruokaa osteta! Pakko on yrittää jotain! Himputti, pitäisiköhän minun lahjoittaa kaikki irrallinen roina hänelle?!  Taidan säästää yhteystiedot kaiken varalta.

Vai löytyisikö kavereista joku tai joitakin, jotka alkaisivat pyörittää jossain tilassa omaa kirpputoria… tuskin sillä kukaan mitään isoja summia tienaisi, mutta jos ei ole mitään tekemistä ja aika käy pitkäksi, siitä voisi kuitenkin saada sen sillipalan pottujen kyytipojaksi!