13. huhti, 2021

Iloa elämään

Se tunne, kun kirurgi, joka on sinut leikannut, soittaa yhdeksän kuukauden kuluttua ja kertoo, että viimeisissä tutkimuksissa ja tsekkauksissa ei ole mitään poikkeavaa missään, ei missään. Kaikki on mennyt odotettua paremmin ja kunto on noussut kohisten… labra-arvotkin kuin nuorella tytöllä! - Sanattomaksihan siinä menee, Päässä pyörii kymmeniä ajatuksia samaan aikaan, eikä mitään järkevää sanottavaa tunnu löytyvän siihen tilanteeseen.  Olin useita kertoja ajatellut, että kun sen kirurgin kiinni saisin, että voisin edes kiittää henkeni pelastamisesta… ja sitten kun hän yks kaks on  linjalla kertomassa todellista ilosanomaa, minä vaan änkytän ja huokailen, että olipas ihanaa kuultavaa… ja ennen kuin huomaankaan, kiireinen mies on  jo jo mennyt hoitamaan seuraavaa asiaa ja minä saan hädin tuskin sanotuksi ”Kiitos”!

Sitä on olevinaan skarppi ja hyvä artikuloimaan tilanteessa kuin tilanteessa ja sitten se, että tällainen puhelu tulee täysin odottamatta ja yllättäen  ja saa pasmat ihan sekaisin! Eikä voi muuta kuin syyttä itseään! Hyvä kuitenkin, että vastasin puheluun. En tietenkään tuntenut numeroa ja oli siinä ja siinä, että yleensä vastasin.—Tämä asia on tosi iso ongelma nykyisin. Kaiken maailman kaupustelijat soittelevat, vaikka miten on suoramarkkinointikielto, ja jos jätät vastaamatta tuntemattomaan numeroon, voisi käydä niin, että tällaiset huippu tärkeät puhelut estyisivät… kaikenlaista ylimääräistä ongelmaa tämä nykyaika meille teettääkin! No, yhtä kaikki. Tänään on siis tosi hyvä päivä, josta saan voimaa varmasti lisää ja lisää… niin, että yksi tavoitteeni saattaa sittenkin olla mahdollisuuksien rajoissa… A niin, että mikä tavoite? No, olen aina sanonut, että tavoitteenani on elää 102 vuotiaaksi!  Ja koska sen tavoitteen saavuttaminen mielestäni kuitenkin tarkoittaa, että elämä olisi iästä huolimatta tasapainoista ja hyvää elämää, johon ei kuulu mitään isoja kipuja ja sairastamisia, ehdin jo melkein luovuttaa tästä tavoitteestani… joten tänään jos koska oli aihetta juhlaan. Mutta mitä on juhlat ilman ystäviä? Aika surkeat, luulisin. Vaan ei sekään ole totta!- Kun kerroin tästä hyvästä uutisesta yhdelle ystävälleni, hän lähetti minulle tosi hienon ehdotuksen: ” Juotaisko sen kunniaksi hyvät kaffit. Sinä siellä, minä täällä? Kello 15.00.”  - Tottakai sopi! Keittelin ison mukin kahvia, lorautin sekaan maitoa ja poikkeuksellisesti 2 palaa ruokosokeria. Otin kardemummapitkosta yhden palasen  pullalautaselle ja kaveriksi vielä yhden pienen kaurapiparkakun. Juhlat oli loihdittu. Otin tilanteesta vielä pienen videopätkän, joten siitä jä muistoihin vähän muutakin kuin tiskaamaton Flamingo-muki. Pojat olivat lenkillä, joten  kaikkia etäisyysrajoituksia noudatettiin oikein tunnontarkasti. Kun muki oli tyhjä, minusta tuntui, että olin ihan oikeasti vähän juhlistanut tätä päivää…

Ja taas  sain uuden aiheen olla kiitollinen: minulla on loistavia, ihania ja uskomattoman upeita ystäviä, joilta ei konstit lopu ihan vähästä!

Kaikki nämä pienet asiat ovat omiaan kasvattamaan ja keräämään voimaa. Valon ja värien lisääntyminen luonnossa on sekin omiaan auttamaan voimien keräämisessä kaikkeen tarpeelliseen. Näitä voimahippuja pitää vaan kerätä ihan systemaattisesti silloin, kun se on mahdollista. Itselleni varsinainen voimanlähde ovat värit. Se on varmasti syy siihen, että rakastan unikoita, kirkkaita, hohtavia ja upeita unikoita! - Ajattelin, että kylvän kotipihaan ja mökille paljon unikoita, niin niistä pääsee nauttimaan koko kesän. Mieleni tekisi käydä kylvämässä niitä muuallekin.. .esim. hautausmaalle… mieti, miten upean  näköistä jollain hautausmaalla voisi olla, kun niilläkin haudoilla, joilla ei vakituisia hoitajia näy, olisi  kirkkaita ja kauniita unikkoja!

No, aika näyttää, saanko edes kotipihaan aikaiseksi unikkopellon.. .Äsken kävin siivoamassa kivipenkin kevätkuntoon. Isännän voimien ja parin pienen lapion avulla sain kiskottua ne jäätyneet kanervatkin pois. Kaikenlaisia pieniä ihmeitä oli jo tunkemassa mullasta esiinkin. Sinivuokot olivat hiukan entisen näköisiä… saa nähdä, tuleeko ainuttakaan kukkaa… tulppaanien hiippoja kurkisteli monesta paikasta ja ainakin yksi iso akileijarypäs on kovaa vauhtia tunkemassa pintaan… jos huomenna on vielä hyvä ilma, pistelen multaan vähän leinikkien ja anemonian mukuloita. -Ihanaa, kun kevät lähenee ja lähenee… ja kaiken muun lisäksi koronatapauksetkin tuntuvat vähenevän vauhdilla… tänään kerrottiin taas n. 100 tapauksesta vähemmän kuin edellisenä päivänä! . Jospa tästä kurimuksesta selvittäisiinkin jonkinlaiseen normaaliin!!? Toivotaan niin!

Joku lähetti minulle tänään kuvan kurkiaurasta ja mieleeni tuli yksi maalaukseni, jonka kuvaa en löydä mistään… mutta minulla on pitkään muhinut ajatus sitä, että haluan maalata toisen, saman  tyyppisen työn. Se edellinen oli ikkunamaalaus kurjesta. Tein sen tilaustyönä vuosia sitten omakotitalon ulko-oven ikkunaan. Se oli hyvä maalaus, vaikka itse sanonkin. Nyt on ajatuksena tehdä maalaus suihkuseinään. Ongelma on vaan siinä, että meillä ei ole käyttöä sellaiselle seinälle! Olin ajatellut, että sen voisi laittaa erottamaan ammeen ja penkin, mutta se on liian leveä siihen väliin… suihkuseinä siis on olemassa, muta nyt pitäisi keksiä sille vielä luonteva paikka!  - Kaikenalaisia  haasteita sitä ihminen itselleen kehittelee! Mielenkiintoista nähdä, mihin päädyn!  Olisiko sinulla ideoita?!

Taitaa tulla työntäyteinen kesä… kukkaniitty… lintuolkkarin stailaus… suihkuseinän maalaus… uuden 2-kerroksisen ruokinta-automaatin tekeminen… hirsisen lintulaudan rakentaminen ja sitten vielä ainakin pari tilaustyötä kivimaalauksiin liittyen… nämä kaikki varastojen siivousten lisäksi! - kuka se sanoi, että eläkkeellä ollessa aika käy pitkäksi?! No, syksyllä nähdään, mitä ole saanut aikaa vai menikö vaan haaveiluksi.