20. huhti, 2021

Ymmärrys hoi, äly, älä jätä!

Vilkaisu peiliin osoitti minulle tänään, että olen ollut ulkona aika kiitettävästi viime aikoina. Iho on saanut jo hiukan väriä, enkä näytä enää kalkkilaivan kapteenilta. Kaiken lisäksi puseron vaihto kertoi, että kaula-aukon kohtakin oli saanut aurinkoa. Ongelmani on yleensä siinä, että palan helposti ja sitten muistutan enemmän porsasta, kuin ihmistä. Joten ei ole yllätys, etten yleensä pitkiä aikoja auringossa viihdy ja olen aina ollut pikkiriikkisen kateellinen lapsilleni, jotka molemmat saavat aina kesäisin huikean kauniin rusketuksen.No, olemme kaikki erilaisia…

Nyt kun olen lähes urakalla yrittänyt päästä eroon liiasta tavarasta, ymmärrykseni nykyajan ihmisistä on entisestään vaikeutunut. Minä ihan oikeasti olen koko ikäni yrittänyt ymmärtää erilaisia ihmisiä jopa siinä määrin, että koen sen elämäni yhdeksi keskeiseksi tarkoitukseksi.  Aina, kun luulen, että nyt olen oppinut ymmärtämään ihmisiä, minut palautetaan lähtöruutuun: huomaan, etten kuitenkaan ole osannut ottaa huomioon erilaisia käyttäytymisvariaatioita, saatikka hyväksymään niitä. Ja se hyväksyminenhän kuitenkin tarkoittaa ymmärrystä siitä, miksi joku tekee niin kuin tekee ja hyväksyä se juuri tämän ihmisen piirteenä kyseenalaistamatta juuri tätä ominaisuutta sen kummemmin. No joo, on hiukan vaikeaselkoista… otetaan esimerkkejä: selaan torin ostetaan- sivuja ja vastaan tulee ilmoitus, jossa joku haluaa ostaa isoja naisten vaatteita. Kysyn, minkälaisia vaatteita hän etsii ja kerron, että olen siivoamassa vaatekaappejani isoiksi jääneistä vaatteista, mutta että mitään edustusvaatteita minulla ei ole, ainoastaan siistejä arkivaatteita.  Hän kertoo sen olevan juuri sitä, mitä hän hakee. Sovitaan, että pistän viestin, kun olen saanut jotain kerättyä valmiiksi. Hänellä ei ollut mitään kiirettä, koska vaatteita tarvitaan aina… Tätä tori-palvelussa käytyä keskustelua jatkettiin välillä täydentävillä  kysymyksillä puolin ja toisin. Sitten tuli aika alkaa hieroa kauppaa. Hän ilmoitti yks kaks, että haluaa ottaa mukaan kaksi tytärtään, jotka myös ovat kiinnostuneita vaatteista. Pidin sitä hiukan kummallisena asiana, varsinkin kun tyttäret eivät kuulemma olleet äidin kanssa samaa kokoluokkaa… mutta en nyt sitten kieltänytkään. Tapaaminen oli sovittu, mutta ostaja peruutti sen viimehetkellä, kun tytöille ei nyt se päivä sopinutkaan. Harmitti tietysti, kun olin varannut koko vaatevuoren  isoon muovisäkkiin ja yhteen kassiin ja ottanut esiin muutaman päällystakin. No, enhän minä asialle mitään voinut, joten nielin harmituksen. Sunnuntaina koitti sitten se päivä, jolloin tytöillekin sopi. Kannoin vaatteet  siisteihin pinoihin terassin päikkäripaikan sohvalle ja parille tuolille lajitellen kasat niin, että ne on helppo käydä läpi.

Hiukan ennen sovittua aikaa naapurin hevostilan tien päähän pysähtyi kolme naista pyörien kanssa. Yksi naisista ajoi pyörällä vähän matkaa hevostilalle päin ja tuli sitten takaisin. Juttelivat siinä hetken keskenään ja sitten kaksi naista otti suunnan meille päin ja kolmas lähti ajamaan pyörällä johonkin. Kaksi naista tuli pihaan, tervehdittiin ja vanhempi naisista istahti penkille vähän kuumissaan. Tyttö alkoi hoputtamaan, että katsotaanko me niitä vaatteita, vanhempi nainen sanoi, että juu, juu, mutta ajattelin, että jutellaan nyt ensin vähän… nousi kuitenkin ylös ja meni vaatepinojen luo. Sivuutti pitkien housujen pinon edes vilkaisematta niitä, poimi sitten  yhdet Rintalan caprimittaiset, mustat design housut ja totesi, että nää on ihanat, poimi sitten yhden aika erikoisen jenkeistä ostamani popliinipaidan ja tuputti sitä tyttärelle, joka ei innostunut asiasta yhtään, nappasi sitten pari t-paitaa ja uimapuvun. Kysyi, mitä ne kaikki maksavat. Ehdotin 15 euroa, oikeastaan pelkästään uimapuvun ja Rintalan housujen takia, muista en ajatellut ottaa mitään hintaa. Nainen totesi: tingitkö vähän? Mulla on vaan kymppi rahaa. No, tinginhän minä, Lähtivät siitä aika pikaisesti sitten polkemaan ties minne. Ja minä seisoin aika typertyneenä keskellä vaatekasoja, enkä voinut ymmärtää, että joku haluaa ostaa mahdollisimman isoja vaatteita , jotka selväsi olivat liian isoja molemmille naisille. Ja ennen kaikkea tehdä kauppoja monta viikkoa muutaman  vaatekappaleen takia. Joku tässä jutussa ei nyt oikein stemmannut. Enkä ymmärtänyt mikä oli koko jutun tarkoitus. Tyttäreni totesi, että oletko varma, etteivät vaan tulleet katsomaan paikkoja… Voihan se tietysti niinkin olla, mutta jos kyse oli siitä, pettyivät varmasti jo siitä, että postilaatikossa on Securitaksen vartiontimerkki, samoin, kuin talon ikkunoissa ja kaiken lisäksi Chico nosti hirveän metelin sisällä, kun vieraita ihmisiä tuli pihaan…

Toinen asia, mitä en tässä tori-maailmassa ollenkaan ymmärrä on se, että jos minä ilmoitan jonkun tavaran hinnaksi 70e joku ilmoittaa ottavansa sen, mutta maksavansa siitä 50e. Ja suuttuu sitten, kun sanon, että en  myy sitä viidellä kympillä. Myin nimittain polyrottinkista pyöreää pöytää, jossa oli lisäksi lasikansi. Kokoluokka ruokapöytä… Samassa kaupankäynnissä 4 ostajaa ilmoitti ostavansa pöydän, mutta  vaikka ilmoituksessa oli strategiset mitat, eivät ymmärtäneet, ettei se mahdu ihan pienen auton konttiin. Ja peruuttivat sitten varuksensa. Ja yksi ihminen piti selviönä, että kuljetan pöydän hänelle Helsingin keskustaan.

- Ja jälleen kerran, minä en ymmärtänyt, miten lukutaidottomia ja kaukana käytännön asioista jotkut ihmiset ovat. Ilmoituksessa kerroin, että toimitustapa on ” Nouto Talmasta”!

Mitä tästä kaikesta voimme päätellä? Ainakin sen, että minä en vieläkään ole oppinut ymmärtämään muita ihmisiä, vaikka koko ikäni olen sitä harjoitellut!

Mutta hei, kevät on tullut ja koronatartunnatkin pienentyneet kuin pyy maailmanlopun edellä! Kivipenkistä pukkaa kivoja karvapalloja esiin ja joka päivä luonnossa näkyy enemmän ja enemmän kevään ja jopa kesän merkkejä! Pääskynenkin on kuulemma jo tullut takaisin.—Minä kaipailen edelleen västäräkkiäni… missähän se poloinen seikkailee, kun ei ole näkynyt.

Nauttikaa ystävät nyt tästä auringosta ja valoisasta ajasta ja luonnon pienstä ja miksei suuremmistakin ihmeistä, joita on kaikkialla, kun vaan pysähtyy näkemään ja kuulemaan ja tuoksuina tuntemaan!