25. touko, 2021

Lomaa arjesta

Viime viikolla tuli sietokykyni kaikenlaista vastoinkäymisistä niin täyteen, että ajattelin jo hetken aikaa, etten voi selvitä elossa näistä kaikista asioista, joita niskaani on viimeaikoina vyörynyt. Kuten aina tukalissa tilanteissa, pysähdyn  arvioimaan tilannetta ja keskittymään ratkaisun löytämiseen. Niin nytkin.  Tajusin, että nyt pitää katkaista arki jotenkin vähäksi aikaa, muuten pääni kilahtaa… Hyppäsin autoon ja ajoin pois normaaliympyröistäni.. Olen FB ssä seuraillut lapsuuden ympäristön nykyistä elämää ja miettinyt, mistä ne ihmiset saavat sen virran, millä kaikkea kivaa siellä touhuavat. Toiseen näistä minulle merkityksellisistä kylistä on vastikään valmistunut talkoilla sinne rakennettu uusi kauppa, jossa on myös kyläpiste ja pieni kokoustila, jossa voi kätevästi järjestää kulloinkin tarvittavia kokouksia ja tapaamisia. Päätin käydä tutustumassa tähän kyläläisten aikaansaannokseen nyt. Kaupassa oli hiljaista keskellä päivää.  Tavaravalikoima yllätti. Ja yllätti positiivisesti. Tarjolla on entisaikojen kyläkaupan tapaan jos jonkinlaista sekalaista tavaraa, mutta hallittuina kokonaisuuksina eri puolille kauppaa sijoitettuina. Sieltä löytyy paikallisia tuotteita ja ihan design-esineistä alkaen toinen toistaan mielenkiintoisempia tavaroita erittäin hyvän ruokatarvikemyynnin lisäksi. Ainoa ikävä puoli oli, että hintataso oli ainakin noin pikaisella vilkaisulla aika korkea ihan päivittäistavaroissakin, joten  pääasialliseksi hankintapaikaksi arjen kysyntään kauppa tuskin pystyy kohoamaan ja osa paikkakuntalaisten ja mökkeilijän  euroista menee varmasti edelleen lähikaupunkien isoihin marketteihin ja kyläkaupasta hankitaan se, mitä ei muistettu kaupunkireissulla ostaa. Minulle tarttui mukaan kylän leipomon Ruisranne-niminen leipä, jota olin jo aikaisemmin maistanut ja vesi kielellä odotin sitä kotiin viemisiksi saavani.

Vastapäätä tätä kyläkauppaa on myös suhteellisen uusi kahvila, Rantamesta, joka markkinoi itseään kahvilatoiminnan ohessa myös tapahtumapaikkana. Siellä järjestetään esimerkiksi karaoke-iltoja yms. Yhdessä viihtymistä edistäviä asioita. Rantamestasta tuli hetkessä hyvin suosittu paikka, mutta heti alkuun se osoittautui tiloiltaan pikkuisen liian pieneksi ja niinpä sitä onkin nyt talven aikana laajennettu kasvattamalla terassiosuutta ihan reippaasti.

Poikkesin sinne kahville ja jäätelölle. Valitsin paikan  terassilta, vaikka ilma oli hiukan kolea. Mutta näköala voitti. Otin kahvin kanssa rommirusinajäätelön ja istuuduin nautiskelemaan. Jäätelöannokseni  jäi aika pieneksi, kun se raaputeltiin melkein tyhjän jäätelöastian pohjilta ja reunoista, mutta olin tyytyväinen, että kuitenkin sain sitä jäätelöä, mitä halusin. Kahvi oli pettymys. En muista, koska olisin missään saanut niin laihaa kahvia! Onneksi lorautin kuppiin maitoa. En muuten varmaan olisi saanut sitä alas.  Sinne en varmasti koskaan enää mene kahville, mieluummin olen ilman.

Kesken kaiken huomioni kiinnittyi naiseen, joka tuli sisätiloista terassille. Hän teki melkoisen voltin terassin oven ulkopuolella olleen terassin eritasoisessa yhtymäkohdassa ja päätyi  makaamaan alemmalle tasolle lattialle.  Tasojen korkeuseroa on vaikea havaita, kun ”kynnystä” ei ollut merkattu edes erivärisellä teipillä ja kun näin korona-aikana ihmiset vielä kulkevat maskit päässä, nekin estävät tehokkaasti alas, eteensä katsomista ja onnettomuusainekset ovat valmiit.

Nainen ei millään päässyt ylös ja lopulta pari  sivullista meni kysymään, sattuiko, ja kiskoivat hänet takaisin jaloilleen .  Hetken ihmeteltyään nainen lähti liikkeelle ja ulkopuolisesta näytti, ettei mitään isompaa vahinkoa ollut tapahtunut. Mutta ihan ilmeinen onnettomuudelle altistava eritasoratkaisu terassilla kyllä on. Ihmettelin, miksi toisessa vastaavassa paikassa toisen oven edessä on metallinen ritiläluiska, josta pääsee hyvin kävelemään, mutta toiseen eritasoon sellaista ei ole laitettu kuin toiseen suuntaan kulkeville…. Voi olla, että laajennus on vielä joiltain osin kesken ja sellainen ehkä on tulossa, mutta äkkiä asialle pitäisi kuitenkin jotain tehdä, ettei mitään vakavampaa satu.

Kun ajelin takaisin , olin kuitenkin tyytyväinen , että otin tämän ”arkivapaan” itselleni. Kun poikkesin samalla ajelulla vielä tervehtimään sukulaisia, olikin normiarki mukavasti katkennut ja ajatuksiin mahtui taas kaikenlaista mukavaakin, eikä vastoinkäymiset saaneet vallattua koko mielenmaisemaa mustaksi.

Eihän tällainen breikki tietenkään olemassa olevia vaikeuksia mihinkään poista, mutta kun ajatuksiin saa mahtumaan jotain muutakin, on taas helpompi jatkaa taistelua niiden asioiden kanssa, jotka  on joka tapauksessa jotenkin hoidettava.

Aina joskus mietin, miksi  minun elämääni sotkemaan tipahtelee aina jostain ihmisiä, joiden elämän päätarkoitus tuntuu olevan kiusanteko muille ihmisille.  Jostain niitä vaan  putkahtelee, kuin sieniä sateella.  Olen itse sen verran rauhaa rakastava tyyppi, että en mielelläni pistä kapuloita toisten rattaisiin, jos ei ole ihan pakko, mutta myönnän kyllä, että minun on vaikea sietää epäoikeudenmukaisuutta saati sitten suoraa vääryyttä ja voin kyllä ”lyödä” takaisin kovallakin kädellä, silloin, jos toinen menee kohtuuttomuuksiin. Nyt on menossa kaksikin tällaista todella kohtuutonta asiaa, joita en voi katoa läpi sormien ja tiedossa on melkoinen sotatila jota en haluaisi, mutta jos toinen osapuoli ei halua edes neuvotella asiasta, jotain on pakko tehdä tilanteen ratkaisemiseksi.

Kertaan mielessäni omaa mottoani: ”asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin ja yleensä minun parhaakseni…. Näin on ollut aina ja tulee ilmeisesti jatkossakin olemaan, kun vaan itse jaksaa siihen uskoa.