31. touko, 2021

Kierrätän - vai lopetanko?

Olen vuosia yrittänyt kierrättää kaiken mahdollisen  ja joskus vähän mahdottomampiakin asioita, mutta nyt alkaa tulla raja vastaan!

Tällä kerralla päreet paloivat siihen, että joku jallittamalla jallitti minua kaiken aikaa vastaamaan mitä eriskummallisempiin kysymyksiin… taustalta löytyi kahdet miesten isokokoiset farkut, jotka toin kerran jenkeistä tullessani jollekin, joka ei sitten mahtunutkaan hankittuihin pöksyihin. Minulla oli ylimääräisenä siis kahdet, vielä alkuperäisissä teippauksissa ja laputuksissa, eli täysin käyttämättömiä farkkuja. Toiset mustat ja toiset normi siniset farkut. Mustat menivt noin kahden kuukauden ilmoituksissa roikkumisen jälkeen jollekin, joka ihan reippaasi kävi ne tuosta terassilta noutamassa. Hän kertoi, miten vaikeaa sen kokoisten farkkujen löytäminen kaupoistakin on. Ne kuulemma menevät aina heti, kun sellaiset kauppaan tulevat.

Siniset farkut herättivät kahden henkilön mielenkiinnon pari viikkoa niiden toisten kaupankäynnin jälkeen, mutta kaksi kiinnostunutta ei koskaan saapunut niitä oikeasti edes katsomaan, saati sitten hakemaan! Ehdin jo ajatella, että otan ilmoituksen pois, kun ei kerran kenellekään kelpaa… sitten yks kaks joku joku pisti viestin, että ovatko vielä saatavilla? - Siinähän ne makuuhuoneen  yhdellä tuolilla nököttivät!

Siitä alkoi sitten ihan älytön viestien vaihteleminen…. Hän tarjosi farkuista 20e kun minun pyyntini oli 30e. Totesin, että ok, hae pois. Minulle on tärkeämpää, että pääsen niistä eroon… hän lupasi tulla hakemaan ne heti huomenna. Huominen tuli ja kaverilta tuli viesti, että hän tulee julkisilla, voisinko antaa osoitteen.. Hetken päästä tuli viesti, että olen matkalla,  ja ilmeisesti perillä meillä n. klo 18.10. Pikkuisen ihmettelin, että mistähän kaukaa se kaveri tulee… vähän ajan kuluttua tuli viesti, että voisinko mitenkään tulla tuomaan pakettia jonnekin puolitiehen vastaan.—en voinut, koska minulla oli ihan riittävästi  muuta tekemistä, kuten meidän jalkahoitomme, jotka oli sovittu siihen ajankohtaan! Sitten tuli viesti, että hän oli unohtanut ottaa mukaansa pankkikorttinsa… hän ehdotti, että hän maksaisi 10 euroa ylimääristä, jos minä sitten voisin antaa hänelle kympin setelin, kun hänen pitää päästä vielä takaisinkin jollain tavalla! Kaivelin kaikki kukkaronpohjat ja löysin kympin setelin isännän lompakon pohjalta, Ja lupasi hoitaa asian.

Kello oli 18.10 j se oli 19.10, eikä kaverista näkynyt jälkeäkään. Pistin hänelle tekstiviestin ja kysyin, oliko hän eksynyt! Ei ollut. Oli kuulemma akku loppunut, eikä hän sitten uskaltanutkaan niillä julkisilla lähteä tulemaan niin pitkälle!  ” okei, olisi tietysti pitänyt ilmoittaa sinulle…” ” Sinä asut kuule niin pitkällä, että etkö voisi vaan tulla tuomaan ne farkut jonnekin stadiin!” - No en voinut! Hänen mielestään minun olisi pitänyt lähteä ajelemaan pitkin eteläistä Suomea kahdenkympin farkkujen kanssa, kun hän niin mielellään ne ottaisi! Jossain kulkee minullakin raja sillä, mitä olen valmis tekemään jonkun tuntemattoman ihmisen takia! Minulla meni kokonainen päivä hänen kanssaan erilaisiin viesteihin vastailemalla ja häntä odotellen ja sitten hän vielä kehtaa jättää ilmoittamatta ettei tulekaan ja haluaisi minun tuovan farkut hänelle, kun asun niin kaukana! Voi pyhä Sylvi näitä ihmisten itsekkäitä ajatuksia! Meni puoli tuntía, niin hän kertoi, että tulisi lauantaina hakemaan ne farkut, kun hänellä ei ollut muutakaan tekemistä ja eihän se nyt kuitenkaan niin mahdoton matka olisi… Vastasin hänelle, että minäpä en tiedä lauantain ohjelmastani vielä mitään, enkä aio ihmetellä hänen tulemisiaan tai menemisiään enää toista päivää, unohda koko farkut! - Laskin, että olin saanut häneltä jo 15 viestiä tori-sivujen kautta ja 4 puhelinsoittoa… alkoi tuntua jo melkoiselta häirinnältä ja täyspäiväiseltä työnteolta! - Tässä voi käydä niin, että tämän mamman kierrätysinto pian lopahtaa ja alan kantaa ihan vastuuttomasti ja suruttomasti ylimääräisiä tavaroita roskikseen ja kaatopaikalle. Eihän tällaisessa ole  järjen häivääkään! Vahinko, ettei kysyntä ja tarjonta tunnu mitenkään kohtaavan… mutta eihän tätä kaikkea tavaramäärää millään pysty jatkuvasti nurkissaan säilyttämäänkään!

Samanlainen tilanne on niiden omien isoiksi jääneiden vaatteiden kanssa. Osa vaatteista on ihan uusia, osa vain pari kertaa käytettyjä. Joku ilmoitti vähän aikaa sitten ostavansa naisten isokokoisia vaatteita… sekin juttu oli melkoinen farssi.  Vaatepinon näyttöä vatkattiin 3 viikkoa ja kun se lopulta toteutui lopputulos oli kympin kaupat kolmesta vaatteesta, jotka omasta mielestäni olivat kaikkein surkeimpia kasassa olleista vaatteista. Eikä ostaja ollut edes isokokoinen. Tykkäsi vaan kuulemma ylisuurista vaatteista! - Sekin iso säkillinen on nyt varastossa, enkä tiedä miten siitä eroon pääsisin.—kaiken lisäksi löysin yhdestä kaapista vielä muutamat todella hyvät pitkät housut. Yhdet on vihreän stretsh-farkut, joita on pidetty kokonaista kaksi kertaa! Mutta isot mitkä isot. Ne putoaa päältä, ellei ole henkseleitä! Ihanne olisi tietysti, että niistä hyvistä vaatteista saisi edes muutaman euron, mutta olen ihan valmis lahjoittamaankin niitä, jos  osuu kohdalle joku, jolle niistä olisi oikeasti hyötyä.—Pitäisikö ruveta rakentamaan niistä jotain ”hiljaiseen kansaan” verrattavaa näyttelyä tuohon pellolle? Saisikohan se ihmiset liikkeelle ja ihmettelemään yhtä kylähullua?! Sehän voisi olla toimia samalla tuon Aittani markkinointimetodina?! Vitsit, etten keksinyt tätä ajoissa ennen vaaleja! Siitä olisi voinut kehittää jonkun ehdokkaan mainosmateriaalin esim. erilaisuuden/syrjimisen yms. vastustamisen taustaksi.—No, isäntä ei ehkä suostuisi tällaiseen installaatioon, kun se aika tavalla rajoittaisi sen pellonpätkän nurmikonleikkuuta, kun joutuisi kiemurtelemaan näiden kaikkien hahmojen ympärillä…

Jos sinulla on idea, mitä näille vaatteille voisin tehdä, anna vinkkiä!

Nyt pitää ruveta metsästämään itselleen kunnollista työtuolia! Selkäni ei enää kestä tällä vanhalla tuolilla pitempiä aikoja istuskelua ja kun kuitenkin kaikenlaisten asioidenkin hoitaminen nykyisin vaatii päätteen äärellä istumista, pitää selkääkin kuunnella!