8. kesä, 2021

Naapurisopu koetuksella

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että naapurit tehkööt kotonaan mitä haluavat, mutta eivät puutu myöskään meidän tekemisiin. Kun naapurissa on talo, lähtökohta on, että naapuri tekee tontillaan, mitä haluaa, kunhan ei tule meidän puolelle touhuamaan. Tällä asenteella on tähän saakka pärjätty. Nyt ei enää pärjätä. Mökkinaapurimme  omistaja vaihtui ja en voi olla mitenkään riemuissani asiasta. Saatiin tietää kaupasta jo edellisellä käynnillämme, kun naapurin pihaan oli tuotu iso vaihtolava. Pahat kielet kertoivat, että uusi naapuri on ennestään tuttu, paikallinen yrittäjä, joka on rakentanut tontilleen ison rekkojen korjaamohallin. Se on ärsyttänyt alueen ihmisiä jo pitkään, koska rikkinäisiä rekkoja on ollut mitä ihmeellisimmissä paikoissa… bussipysäkeillä ja metsäautoteillä ja pari kertaa meidänkin piha-alueellamme ja nyt joku tiesi kertoa, että hän suunnitteli uudelle tontilleen rekkaparkkia!

Kun mentiin mökille torstaina, yllätys oli melkoinen: naapurimökin tontilta oli kaadettu kaikki puut ja pensaat ja rakennukset, mökki, aitta ja rantasauna seisoivat paikoillaan kuin jostain lentokentälle pudotettuina.Pahinta tilanteessa oli se, että tämä puunkaato-operaatio aiheutti sen, että meidänkin mökki, joka oli ollut siihen saakka aika hyvin ohikulkijoiden katseilta piilossa, näkyi nyt  loistavasti risteyksessä mihin suuntaan tahansa liikkuville. Käytännössä totesin, että on  syytä pitää rullaverho alhaalla, ainakin pimeänä vuodenaikana, ettei  tule stripanneeksi ohikulkijoille!  Nyt otti päähän, ihan oikeasti. Vaikka minua rauhoiteltiin siitä rekkaparkkiasiasta jo heti omistajanvaihdoksen jälkeen, tämä kaikki kyllä viittasi nyt aikamoiseen muutokseen… niinpä pistin naapurille viesti, että keskustelisin mielelläni vähän hänen suunnitelmistaan ja pyysin ottamaan yhteyttä, kun nyt olisimme paikalla pari päivää.— Ei katsonut naapuri tarpeelliseksi ottaa yhteyttä. Koneet, traktorit, rekat ja kauhakuormaajat vaan mylläsivät tontilla ja pitivät aika hurjaa meteliä ensimmäisenä iltana liki iltakymmeneen saakka. Sitten rauhoittui. Ihmeteltiin yhden paikkakuntalaisen kanssa, miten Ely- keskus on antanut tällaiselle toiminnalle luvan, kun kaikille muille on tiukat määräykset jokaisesta luontoon menevästä vesitipasta, kun ollaan kuitenkin kahden järven välissä ja rikkinäisistä rekoista melkoisella varmuudella valuu ainakin silloin tällöin öljyjä yms. kemikaaleja maahan. Vai tekeekö tämä mies tätä kaikkea kenties kokonaan ilman mitään lupia? Jo pelkkä toimenpidelupakin yleensä edellyttää vähintään naapurin kuulemista, rakennusluvista puhumattakaan… eikä minulta ainakaan kukaan ole kysynyt yhtikäs mitään!

No, kun naapuri ei katsonut tarpeelliseksi ottaa yhteyttä, piti ruveta etsimään nopeita ratkaisuja. Jäätiin mökille suunniteltua pitemmäksi aikaa ja haettiin vähän multaa ja ostettiin 4 n. 140cm korkuista tuijaa ja parimetrinen marjapihlaja, jotka istutettiin  lähelle rajaa, mutta niin, että ne mahtuvat kasvamaan omalla puolellamme… 3  tuijaa istutettiin estämään näkyvyyttä  tielle ja marjapihlajakin auttanee myöhemmin samassa asiassa ja on myös silmänilona kukkiessaan ja kirkkaita, isoja marjoja syksyllä kantaessaan. Yksi tuija istutettiin keskelle omaa, vanhaa tietä, jota pitkin talvisin on kuljettu erillisen sopimuksen mukaisesti. Se sopimus on nyt luonnollisesti päättynyt. Joten tuija tulee estämään tiellä liikkumisen ainakin ajoneuvoilta. Meillä on tontin toisella reunalla ennestään kolme samanlaista tuijaa, jotka on istutettu 4-5 v sitten ja ovat nyt  todella ison kuusen kokoisia ja vähän näköisiäkin, joten toivotaan pikaista apua ongelmaan. Eri asia sitten vielä on se, että varmaan siihen rajalle pitää vetää joku kunnollinen verkkoaita jo yksistään koiran takia, ettei se syöksyile  naapurin pihalla autojen tönittäväksi.

Hohhoijaa, ei oikein ole synttärifiilis, vaikka uhkasin pitää koronarajoitusten lievennyttyä sen kunniaksi lettukestit tuossa pihalla ja terassilla…. taitaa olla parempi unohtaa kaikenlainen juhliminen, vaikka olisi kiva ystäviä nähdäkin… ehkä sitten ensi vuonna… kun on puolipyöreänkin aika… katsotaan, sanoi tohtori!

Synttäri meni kuitenkin ihan kivasti, pienen pienellä porukalla...pikkuserkkuni LAhdesta ja isänsä tulivat kauniin kukkakimpun ja Britta nimisten sipsien kanssa jo aamupäivällä, eli en ollut tehnyt yhtään mitään almisteluja...kun he olivat menneet, puhelin soi, ja kansakouluaikainen ystäväni soitti. Puhuttiin melkein tunti puhelimessa...paljon oli kummallekin vuoden aikana tapahunut ja hän ei synttäreistäni mitään tiennyt.. oli vaan kiva sattuma. Kun lopulta maltoimme lopettaa puhelun, tuli vanhat Vartsikan aikaiset naapurit ja melkein heti perään poika porukoineen. Siinä se sitten oli. Ukkonen antoi vähän yimääräistä vettä, ja päätimme tehdä lettutaikinasta pannukakkua! .  Syötyä tuli sekin, joten lätyt syödään sitten joku toinen kerta.

Pojat nostivat altaan portaat paikoilleen ja tekivät ikävän löydön...orava oli hukkunut altaaseen! Sitä se teki, ettei portaita ollut sinn laitettu, ei päässyt pieni uimala ylös, ressukka. 

Ja huomenna toiseen koronarokotukseen! Toivottavasti ei tule komplikaatioita. Ja keskiviikkona sitten pitäisi tulla minulle uusi työtuoli!. - Ei eihän sekään toimitusaika nyt sitten paikkaansa pitänyt! Mutta mikä nyt nykyisin pitäisi?! Kaunista kesää Sinulle ja minulle toivon, Kesä on kuitenkin niin hirven lyhyt! Nautitaan siitä vähästä, ennen kuin se taas karkaa käsistämme!