22. kesä, 2021

Kuumaa huumaa

Kun kesä vihdoin tuli, se vyöryi vauhdilla kaikkialle. Ennen kuin ehdittiin juhannukseen, myös valtaisa helleaalto pyyhkäisi koko pitkän maamme yli. Juuri ennen pahimpia helteitä piipahdettiin taas Mäntsälässä hakemassa mm. koiralle lohiöljyä. Sillä aikaa, kun isäntä kävi hakemassa öljypurkin, minä istuskelin autossa ja katselin taivaan hauskoja pilvikuvioita ja parkkipaikan vieressä olleen puun täydellistä muotoa ja suojaa ...kuin iso sontikka, jonka alla kaikilla olisi hyvä suoja auringolta tai sateelta…

Tänään, kun kirjoittelen tätä kirjettä, on kuulemma viikon lämpöisin päivä. Meidän keittiön mittari näyttää 33,4 C astetta ja pihalla on niin kuuma, ettei sinne vaan voi mennä… pistin ilmalämpöpumpun viilentämään sisäilmaa ja istuin vähän aikaa siinä lähellä melko pienessä vaatetuksessa ja totesin, että nyt meni jo liian kylmäksi ja ajattelin istuvani hetken terassilla aurinkokylvyssä. No enpä istunut kun pari minuuttia!  Kuumuus oli sitä luokkaa, ettei siinä pystynyt istumaan… nyt mietin, että olisikohan tuo uima-altaan vesi jo niin paljon lämmennyt, että sinne uskaltaisi mennä uiskentelemaan… saatiin nimittäin vasta muutama päivä sitten se täytettyä ja kloorattua käyttökuntoon. Silloin vesi oli 14 asteista.—Ja minä, joka olen melkoinen vilukissa nykyisin, menen veteen vasta kun sen lämpötila on vähintäänkin 17 astetta. Luulisi, että se jo olisi tässä helteessä ainakin 20 asteista. No, pian se nähdään. Pitää nyt vaan sen verran odotella, että lounas ehtii sulaa, ettei täysinäisestä mahasta tule uintiestettä..

Hyvin arvattu! Altaan lämpömittari näytti 20 C ! Joten sinnehän minä nyt sen talven, tai oikeastaan kahden talven turkin nakkasin.  Hiukan tuntui oudolta uida niin pitkän ajan jälkeen, mutta hyvin se meni ja portaiden kiipeilykin sujuin ihan mallikkaasti. Eli on se kunto jonkin verran kohentunut tässä vuoden aikana. Hyvä niin. Jumppaliikkeet altaassa on niin hurjan paljon helpompia, kun maalla ollen, että jos ilmat vaan antaa myöten, niin keää vietetään tänä vuonna altaassa useita tunteja.

Poliittisella rintamalla tänään jysähti kunnon pommi: Jussi ei asetu enää persujen puheenjohtajaehdokkaaksi. Luin uutisen pariin kertaan, mutta totta se oli. Olen aina arvostanut Jussia juuri hänen rehellisyytensä ja suoruutensa takia ja tämä kyllä osoittaa, että hän on monessa mielessä hyvin poikkeava johtaja… ei ajattele omaa hillotolppaansa, vaan tekee sen, minkä näkee puolueen kehittämisen kannalta tarpeelliseksi. Nyt joku toinen joutuu ottamaan vastuun ja näyttämään suuntaa… mielenkiintoista nähdä, kuka joukosta kohoaa… Fiksuna miehenä Jussi ymmärtää, että valtapuolueet eivät halua tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja astuu ulos kuviosta! Varsin epäitsekästä ajattelua ja täysin vierasta muille kaikkien puolueiden napamiehille tai naisille… entistä enemmän arvostan Jussin realismintajua.—No, asiahan ei minulle mitenkään kuulu, mutta en nyt malttanut olla nappaamatta tätä päivän uutispommia tänne tiistaikirjeeseenkin, kun  tämän yhtenä tarkoituksena on kerätä yhteen paikkaan arkielämän dataa niille, jotka kenties joskus tämän ajan elämästä ja historiasta kiinnostuvat.—Eli muistakaa päivämäärä 21.6.2031! Silloin Jussin selitykset tälle ratkaisulle on määrä julkistaa!

Meidän toisesta koronarokotuksestakin on jo kaksi viikkoa. Jokohan sitä vähitellen voisi lopettaa maskin käytön? Inhoan sitä itsekin, kun se nousee aina jotenkin niin, että silmäripset ja yläluomet on vaarassa, mutta isännän tilanne minua surettaa enemmän, kas kun kuulolaite usein irtoaa korvasta kun maskin nauhoja raplaa… ei kamalan hyvin kannusta kummankaan käyttöä!

Ajoin lauantaina edes takaisin lapsuuden maisemissa ja jäin taas kerran miettimään, että miten onnellinen  olenkaan, kun sielläkin on vielä ystäviä, joiden tapaaminen on aina yhtä mukavaa… itse asiassa minuahan suorastaan hemmotellaan siellä monessa paikassa… Kun ajelin takaisin kotiin päin, päätin poiketa matkalla vielä moikkaamassa pikkuserkkua ja hänen vanhempiaan. Ja mitä siitä seurasi?! Löysin itseni herkkuruokapöydästä, jossa oli niin paljon kaikkea hyvää, että jälleen kerran ihmettelin, miten jaksan sieltä vielä pyöriä kotiin… masu oli niin pinkeänä,  niin pinkeänä ja kaiken lisäksi minulle pakattiin loput herkut mukaan, ettei minun tarvitsisi seuraavana päivänä viettää aikaani ruokaa valmistaen ja helteessä hikoillen!” Eikö tämä jo ole selvää hemmottelua?!

Nyt sitten vaan odotellaan juhannusta ja nautitaan siitä, että luvassa on edelleen hellettä ja hakeudutaan sen mukaisesti paikkoihin, joissa helteelläkin pärjäämme. Toivotaan tietysti myös, ettei henkikulta keneltäkään tämän helteen seurauksena lähtisi…. sillä hellelukemat alkavat olla jo sitä luokkaa, ettei kaikkien terveys sitä kestä.  Yritetään muistaa myös järjestää lemmikeille ja luonnon eläimille paikkoja, joissa on raikasta vettä ja varjoa saatavilla… ja tietysti myös pihan ja puutarhan kasvit ovat janoisia näillä helteillä, joten niitäkin pitää muistaa kastelle tavallista enemmän…

Mutta muuten sitten vaan hyvää Jussia kaikille!