13. heinä, 2021

Onnen viikko!

Taakse jäänyt viikko oli oikea onnen kantamoinen vaikka missä asioissa. Ajoittain melkein mietin, olenko nähnyt unta, onko tämä kaikki edes todellista…

Lähdettiin siis mökille viime viikolla lauantaina. Hoideltiin alkuun yksi kurttulehtiruusupuska saattohoitoon. Eli revittiin  juurineen maasta ja siirrettiin peräkärrytallin viereen odottamaa syyssateita ja tynnyrissä polttamista. Isäntä ajoi nurmikon ja minä pyyhkäisin olkkarin ikkunasta pois jonkun linnun hätäkakat. Eihän sitä Tarjan puhtaaksi pesemää ikkunaa voinut kakkaisena katsella. Maanantaina sitten soitin lämpöpumppuasentajalle, että mikä se tilanne on. Hän kertoi, että pumput olivat tulleet edellisellä viikolla, milloin haluaisin sen asennettavaksi…” No, mieluummin silloin kun ollaan mökillä…” Ja koska olette siellä?”  ”Nytkin ollaan…”  ” Hyvä, olen siellä kolmen vartin päästä!” - Melkein tuolilta putosin. Olihan reipasta toimintaa!

Kolmen vartin päästä iso pakettiauto peruutti pihaan ja vähän tuumailtiin, että mikä se oikea paikka pumpulle olisi. Asentaja ehdotti ikkunoiden lähelle, mutta minä vierastin ajatusta ja se laitettiin nyt kuitenkin sinne, mihin alun alkaen olin sitä suunnitellut… Koskaan en ole nähnyt niin tehokasta toimintaa. Jos olisin aavistanut, mitä näen, olisin varmaan virittänyt videon kuvaamaan touhua. Yhtään tuehaa liikettä se mies ei tehnyt. Kaikki oli etukäteen hyvin suunniteltua ja täsmällistä toimintaa. Koko homma kesti kahvitteluineen kaikkineen 2,5 h ja yhtään roskaa tai purua minun ei tarvinnut imuroida. Ne meni kaikki asentajan mukana kaatikselle.

Seuraavaksi rupesin selvittelemään sitä meidän keittiö– ja saunavesien viemäröintiasiaa. Löysin mielestäni hyvän ratkaisun ja kilautin naapurille, koska ajattelin, että voisimme tehdä sen kimpassa, kun molemmilla oli sama ongelma ja imeytyskaivokin oli yhteinen, vaikka se nyt meidän tontilla sijaitsikin. Lopputulos oli, että kunta olikin hyväksynyt sen imeytyskaivon riittäväksi toimenpiteeksi sen umpisäiliön lisäksi! - Mikä lottovoitto! Rahaa säästyi ja ennen kaikkea hermoja, kun ei tarvitse kaivaa pihaa taas auki ja jännittää, miten paljon sieltä nyt tulee vettä pihaan… viimeksi koko kaivinkone ja kaikki meinasi jo jäädä mottiin, kun monttu laajeni ja laajeni ja puitakin siinä kaatui…

Seuraavaksi aloin etsimän metsuria, joka kiipeilisi ja kaataisi palasina muutaman puun tontilta. Tuntui, ettei sellaista mistään löydy, joten soitin yhdelle, joka on meillä joskus aikaisemmin muutaman puun kiipeillen kaatanut. Ei vastannut, mutta soitti illalla takaisin. Hän lupasi poiketa, kun tulisi meille päin…. Eli nythän kaikki sujui kuin tanssi!

Tiistaina lähdin käymään Asikkalassa. Koeajolla yhdellä veneellä.—Kiva vene. Bellan puukenkämalli. Hiukan isompi kuin vanha Busteri, mutta osittain katettu ja parille ihmiselle yöpyminenkin onnistuisi… samalla reissulla poikettiin tytön kanssa Heinolassa ostoksilla ja syömässä. Kun vein tyttöä takaisin mökkirantaan, hän pyysi minua odottamaan sen aikaa, että varmasti pääsee veneelle, kun oli joutunut jättämään Busterin vähän hankalampaan paikkaan, kun oma soutuvene oli lukittuna normaalipaikalla. Hetken päästä tyttö tuli takaisin silmät ymmyrkäisinä: ” Ei oo venettä. Vene on varastettu!” Siitä tietysti seurasi soitto poliisille ja rikosilmoituksen tekeminen ja sitten miettimään, miten sinne mökille pääsisi ( Mökille ei siis ole tietä, koska sen takana on 77m korkeat kalliot, jotka tulemat kolmena portaana rantaan…) kun koirat olivat mökillä! - Naapuriapu paras apu, yksi naapuri tuli hakemaan tytön mökille. Minä lähdin ajelemaan kohti Tammelaa, koska pojat odottelivat minua siellä. Olin mökillä vasta iltakymmenen jälkeen. Melkoisen väsyneenä.

Keskiviikkona tultiin kotiin heti aamusta ja täällä kukat huusivat vettä ja ensimmäistä kertaa meidän aikana nurmikko näytti kuivuvan ja ruskettuvan ihan kamalan näköiseksi. Joten vettä jakoon vähän joka paikkaan! Sitten  soitti tyttö. Vene oli löytynyt muutaman laiturin päästä irrallaan, pohjaan nojaillen… Myöhemmin saman päivänä tyttö soitti uudestaan: ” Taisi venemysteeri selvitä” Kaksi saksaa puhuvaa poikaa oli rantautunut meidän tontille, mutta nuorempi koirista oli rynnännyt haukkuen sinne ja pojat olivat kiireesti hypänneet takaisin kulkupeliinsä, jonkinlaisen kajakin ja veneen välimuotoon… suuntasivat vastarannalle ja kokeilivat siellä laiturissa ollutta venettä, irtoaisiko ja kun ei, niin jatkoivat taas seuraavalle laiturille jne. kunnes kokeilivat vielä sitä meidän soutuvenettäkin vastarannalla. <JA kun eivät sitäkään saaneet irti, suuntasivat kohti kanavaa! - Vieraat kulkijat tuovat mukanaan näköjään kaikenkaista ainesta… No, veneet säilyivät paikoillaan ja me vaihdoimme omamme sitten perjantaina.

Enhän minä siitä veneestä juuri mitään hyödy, mutta onpahan nyt kuitenkin edes periaatteessa mahdollista vähän helpommin minunkin päästä käymään  mökillä ja ehkä joskus vaikka kalaankin tytön kanssa… mutta ennen kaikkea se mahdollistaa heille sateellakin mukavamman liikkumisen rannan ja mökin  välillä puhumattakaan mukavammasta kauppareissusta kylän rantaan, kun ei ole ilmasta riippuvainen.

Summa summarum. Onnistunut viikko takana päin ja eilen laittelin vielä linnuille ja eläimille pari juonti– ja kylpypaikkaa pihalle ja mehiläisille hunajavettä lisäravinnoksi, etteivät kaikki läkähtyisi tämän kuumuuden keskellä.—niin, ja tiistaina isäntäkin pääsee hammaslääkäriin, kun onneton takahammas lohkesi. Mutta aika työntäyteinen on kyllä minun viikkoni ollut!

Juokaa tarpeeksi nestettä ja laiskotelkaa, jos yhtään siltä tuntuu. Kaikki eivät kestä hellettä samalla tavalla, joten ei pidä rehkiä, jos vähänkin siltä tuntuu, niin otetaan ihan rennosti. Kyllä niitä sateitakin vielä tulee...ja kylmää...ja pimeää...

 

PS. Nimpparionnittelut Ilarille ja Joelille!