20. heinä, 2021

Opettele valehtelemaan!

Minun lapsuudessani  rehellisyys oli keskeinen osa kasvatusta. Rehellisyyttä arvostettiin ja  siitä sai kiitosta. Toisin on tänään.  Tietooni on tullut ihan pienen ajan sisään monta asiaa, jotka yhteiskunnassamme ei enää hoidu, jos et osaa valehdella. Koronapandemia on vielä entisestään kasvattanut valehtelijoiden klubin laajenemista, kun niin moni asia on pistetty jäihin pandemian takia. Tässä muutama esimerkki:

Sinulla lohkeaa hammas. Se on tietysti ikävä asia ja haluaisit saada sen korjattua mahdollisimman nopeasti, joten soitat kunnalliseen hammashoitolaan. Sinulta kysytään, särkeekö hammas.—No ei särje, se on vaan ikävän tuntuinen.. Seuraava vapaa aika lääkärille on 1,5 kuukauden päästä.  Hoitaja suosittelee yksityiselle hammaslääkärille menoa, mutta ei osaa neuvoa missä lähin sellainen olisi.

Naapurille tulee samanlainen tilanne. Hän soittaa samaan hammashoitolaan  ja valittaa, ettei saanut koko yönä nukuttua, kun hammasta kolotti, vaikka oli ottanut buranaakin.  Vapaa aika löytyi  tunnin päästä! - Tosiasiassa hammasta ei särkenyt, eikä buranaa ollut edes kotona, mutta kun tiedossa oli, että vain särkevä hammas antaa päivystysajan, niin pieni valkoinen valhe tuli tehtyä!

Ystävän 96 -vuotias äiti kompastui jouluaattona ja lonkka murtui kahdesta kohdasta. Äiti vietiin ambulanssilla sairaalaan. Jalka leikattiin ja kipsattiin.. Jonkun ajan päästä äiti siirrettiin toiseen sairaalaan, ja siellä aloitettiin kuntoutus. Kesäkuussa  äiti kotiutettiin asuntoon, jossa hänen olisi pitänyt kiivetä kokonainen kerros, päästäkseen edes omaan sänkyynsä. Kotiutuksesta ei ilmoitettu tyttärelle, joka oli ensi– sijainen yhteydenpitäjä sairaalan kanssa, vaan soitettiin kakkossijalla olleelle toiselle tyttärelle, joka oli estynyt vastaamaan puhelimeen. Lapset saivat tietää kotiuttamisesta, kun äiti soitti, ettei pärjää kotona, kun ei pääse edes vessaan! Kun tilanne selvisi lapsille, he vaativat tietenkin, että äiti viedään takaisin sairaalaan. Se ei käynyt, kun hänet oli jo kirjoitettu ulos…. Nyt tilanne on sitten se, että tyttäret käyvät vuoropäivinä hoitamassa äitiä tämän kotona, vaikka kumpikin asuu kokonaan toisessa kaupungissa!  Tyttäret yrittävät epätoivoisesti löytää äidille jonkun hoitokodin, missä asiat hoidettaisi niin, että tyttäret voisivat nukkua ilman jokaöisiä painajaisunia…  Samassa kaupungissa asuva toinen 96-vuotias, jouluna  kotonaan pyörtynyt rouva, jolle tehtiin lonkkaleikkaus, pääsi kuntoutumaan  toiseen sairaalaan ja  kun kunto alkoi olla kohtuullinen, hänet haluttiin siirtää kotiin kesäksi, poika vaati, että sosiaaliltyöntekijät menevät ensin äidin kanssa kotiin ja tsekkaavat olosuhteet, missä tämän pitää selvitä, koska äidillä hänen mielestään on muistiongelmia siinä määrin, ettei äiti selviä kotona. Näin tehtiin ja sitä ennen äidin kotona tehtiin vähän järjestelyjä ja tavaroiden paikat ja osin huonekalutkin vaihdettiin ja äiti joutui melkein paniikkiin, kun koti ei ollutkaan enää tuttu ja turvallinen paikka. Ja nyt tutkitaan äidin muistia…

Oma lukunsa on yhteiskunnalliset tuet, esim. toimeentulotukien saamiseksi kehitetyt valheet… niistähän saa joskus lukea lehdistäkin, miten niitä on huijattu ja joskus sitten joku kärähtää ja niitä peritään takaisin työttömiltä, ulosoton asiakkailta… opiskelijoilta jne. Yhteistä niille on, että ”unohdetaan” kokonaan kertoa jostain saadusta tuesta tai korvauksesta ja jopa palkasta...

Todella huolestuttavaa on se, että esim. lasten hoitoa vaativat mielenterveys– ja kehityshäiriöt yms. Jäävät  hoitamatta ja sanotaan vaan, että ei ole paikkoja,jos taustalla ei ole huume- , alkoholi- tai väkivalta taustaa! Jos esim. yksinhuoltaja äiti jätetään selviämään lapsen häiriökäyttäytymisestä yms. Yksinään. Miten äiti voi käydä työssä ja hankkia elannon perheelleen ja itselleen, jos lapsen tila vaatii kokoaikaista valvontaa? Tilannehan on katastrofi! Ei, äidin on osattava valehdella! Hänen pitää osata näytellä ja valehdella, itkeä ja kertoa pelkäävänsä satuttavansa lasta tai tappavansa itsensä , lapsensa  tms. aika hurjaankin, kun ei enää jaksa.  Eli hänen pitää ylireagoida ja heittäytyä itse vähän pöpiksi, saadakseen apua sitä tarvitsevalle lapselleen!  Mielestäni yksinhuoltajuus sinällään pitäisi rinnastaa noihin huume-alkoholi-väkivaltaongelmiin niin, että se katsottaisi samanlaiseksi riskitekijäksi lapselle, sillä käytännössähän se on juuri  sitä. Jos ei pysty hankkimaan elantoaan, riskistä tulee psyykkisen riskin lisäksi fyysinen: nälkäkuolema uhkaa, jos mistään ei tule leipää! Nykymallissa odotetaan, että jotain peruuttamatonta tapahtuu, ennen kuin lapselle saa apua! Kenen etu se on?  Kyllä päättäjät puhuvat joka mutkassa lasten asemasta ja oikeuksista, mutta ei tämä kovin hyvältä käytännössä näytä! Lasten, jos kenen pitäisi saada apua kaikkiin ongelmiinsa heti, kun avun tarve voidaan todeta, koska hyöty ajoissa annetusta avusta on kultaakin arvokkaampi asia. Jos sillä lapsi tai nuori selviää yhteiskuntakelpoiseksi ja hyvällä tuurilla vielä jopa hyvin toimeen tulevaksi yhteiskunnan jäseneksi, se on lahja meille kaikille oman perheen lisäksi.

Nämä esimerkit ovat varmasti vain pintaraapaisu vakavasta tilanteesta ja siitä, että koko hyvinvointivaltio alkaa jo olla kyseenalainen ilmaisu. Ei täällä enää nykyään monikaan voi hyvin! Mikä on sitten seuraava vaihe? Mitä ihmisten pitää keksiä, että saavat apua sitä tarvitessaan? Nyt valehdellaan, ryhdytäänkö seuraavassa vaiheessa käyttämään jo jotain kättä pitempää? - Minua hirvittää. Entä sinua?

Tosiasia kuitenkin on, että apua on aina vaan vaikeampi ja vaikeampi saada , olet sitten lapsi, vanhus tai jotenkin muuten ylimääräistä tukea tarvitseva… Olen jutellut muutaman ihmisen kanssa tästä nykyisestä valehtelukulttuurista ja he kaikki sanoivat, että se nyt vaan on niin, että saadaksesi apua/hoitoa/tukea, sinun on opeteltava puhumaan muunneltua totuutta, siis valehtelemaan… -En taida enää opetella. Olen sitten ilman apua ja yritän itse hoitaa asioita, joihin ei oikein enää voimat aina riitä… kärsitään sitten taas muutama päivä selkäkivusta tai jostain muusta… mutta itsekunnioitus säilyy!