26. loka, 2021

Miten sinä rakastat?

Myönnän, että aina ajoittain jään miettimään ja ihmettelemään  vähän kummallisia asioita. Tämänkertaisen miettimiseni käynnisti  joku lööppi, jossa joku julkkispari oli pistänyt vireille avioeron ja nyt kuitenkin olikin peruuttanut sen. Toinenkin samanlainen lööppi ja aloin miettimään, miksi niin usein nykyisin avioliitot päättyvät eroon… tai avoliitot… ja yleensäkin, ihmissuhteet menevät jollain tavalla solmuun.

Aloin analysoimaan  ympärilläni tapahtuneita eroja, rakastumisia jne. ja  yks kaks keksin jotain, jota minun olisi pitänyt ajatella jo paljon aikaisemmin, mutta en osannut yhdistellä palikoita  oikein! Jo silloin NLP kurssieni aikana se tuli näytetyksi toteen: jokaisella meillä on ihan uniikki käsitys rakkaudesta. Tehtiin silloin kurssilla testi: jokainen listasi 10 eri  asiaa, mitä hänelle sana rakkaus tarkoittaa. Tulos oli hämmentävä. Meitä oli 26 opiskelijaa ja vastauksista löytyi ainoastaan 3 sellaista, jossa oli minun listani kanssa samoja asioita 3 kappaletta, mutta nekään eivät olleet keskenään samoja asioita. Eli paras tulos oli, että yhden toisen listassa oli kolme samaa asiaa minun listani kanssa. Ja sekin on kuulemma jo harvinaista, yleensä löytyy vain yksi tai kaksi samaa sanaa… No, tämä testihän tehtiin sitten tietysti myös kotona sen oman ukkokullan kanssa… meillä oli isännän kanssa kaksi yhteistä sanaa… Eli jo pelkästään yksi sana voi kertoa, miten eri tavalla ajattelemme asioista. Kun sitten mennään naimisiin, tai muutetaan yhteen, jokaisella on omat odotuksensa liitolle. Se miten ne menevät yksiin kumppanin kanssa jää sitten käytännössä testattavaksi. Jos pelkkä sana rakkaus, jakaa ihmiset jo noin rajusti, mitä tekee asioiden käsittäminen… voiko yleensä kukaan ajatella  niin samalla tavalla, että asia merkitsisi kahdelle ihmiselle edes lähes tulkoon samaa ?! Suomalaisesta miehestä sanotaan, että se ei puhu eikä pussaa. Mitä se sitten tekee? Minulla kesti jonkun aikaa, ennen kuin ymmärsin, että minun mieheni rakastaa tekemällä!  Joku toinen rakastaa lahjoilla, kolmas kunnostautuu olkapäänä, neljäs tuulettamalla kumppanin kauneutta, viides järjestää yllätyksiä, kuudes vie seikkailuihin… tapoja on varmaan yhtä paljon, kun on ihmisiäkin. Jokainen siis tyylillään! Jos siinä sitten kumppani odottaa perjantaisin kukkakimppua ja saa viinipullon, tai  odottaa  kodikasta takkailtaa hyvän ruuan kera ja toinen haluaakin mennä oluselle kavereiden kanssa, ristivetoa alkaa syntyä, halusit tai et.  Siinä erilaisissa tavoissa osoittaa rakkauttaan,  voi olla myös syy siihen, että  jotkut eroavat ehtimiseen… toistetaan aina samoja virheellisiä odotuksia ja sitten kyllästytään, ettei tästä mitään tule!  Sitä vähän mietin, että mistä se kunkin ihmisen tapa osoittaa rakkauttaan tulee, miten se kehittyy. Onko se kotoa opittua, geeniperimään vai ihan henkilökohtainen ominaisuus? - Mietin itseäni ja omaa tapaani rakastaa… tulin siihen tulokseen, että minä luontaisesti haluan hemmotella kumppania ja myös ystäviä ja perhettä hyvällä ruualla, jollain pienellä ”extralla”. Ja itsestään selvää on, että haluan olla läsnä kaikille minulle rakkaille ihmisille. Muuta minulta ei  voi odottaa… tai tietysti voi odottaa, mutta voi joutua pettymään… Me kaikki olemme oikeasti niin kovin erilaisia, että yhteiselo aina, muodostaa ison riskin epäonnistumisellekin. Joskus nuoruudessa yksi  tuttavapari  meni naimisiin ja kakki näytti niin hyvältä ja ruusuiselta. Tuoretta rouvaa pidettiin kuin prinsessaa. Mies teki kaikkensa, että vaimo tuntisi , että hän on todella rakastettu. Me sivusta seuraajat aina joskus ihmettelimme, miten jollakin voi olla noin hyvä tuuri ja varmaan mukaan mahtui joku vähän kateellinenkin sielu. Kolmisen vuotta meni, sitten kuulimme, että pariskunta erosi. Kaikki olivat silmät soikeina ja ihmettelivät, mitä on mahtanut tapahtua.  Rouva oli kyllästynyt nukkena olemiseen. Hänen ei annettu tehdä mitään, ei edes siivota kotiaan! Mies hoiti ruuanlaiton ja siivosi tai hankki siivoojan, hänelle riitti, että vaimo olisi kotona ja olisi kaunis ja hyvin hoidettu… Siinä sitten ympäristö äimisteli aikansa ja  pariskunta lähti kulkemaan omia polkujaan, miehen rimpuilusta huolimatta. En tiedä, miten tarina päättyi, enkä mitä heille nyt kuuluu, onko uusi onni löytynyt, vai oliko kolaus liikaa…

Nyt kun itsellä on jo elettyä elämää takana tarpeeksi, on oppinut näkemään asioita monelta eri kantilta. Ja todellakaan rakastaminen ei ole helppo laji, vaikka se voi silta ensi alkuun kuulostaa.

Metkaa on sekin, miten rakastaminen ja rakastuminen voidaan sekoittaa… kaikkihan me tiedämme, miten teininä rakastutaan ja  pelätään maailmanlopun tulevan, jos toinen osapuoli ei vastaakaan tunteisiin… minä näen ne teiniaikaiset rakastumiset ikään kuin harjoitteluna ja sen oman rakastamistavan etsimisenä. Voin olla tietysti väärässäkin… ja aika useinhan niissä rakastumisissa on mukana myös  seksin osuus, jota sitäkin harjoitellaan… Se on mielestäni kuitenkin oma juttunsa, eikä välttämättä aina liity rakastamiseen, vaikka niin usein ajatellaankin. Itse näen rakastamisen laajempana asiana… joka voi kohdistua keneen tahansa, ei vain kumppaniin. Se voi kohdistua ystävään, lähimmäiseen, luontoon, lemmikkiin…. kaikkeen.  Se saa aikaan paitsi onnea ja iloa, myös surua ja murhetta, jos/kun  kohteelle tapahtuu jotain ikävää tai siitä joutuu luopumaan…. Nyt joku varmasti jo ihmettelee, että miten sitten rakkauden ja ystävyyden erottaa toisistaan.—En tiedä, aina se ei varmasti ole helppoa… olen ajatellut asian niin, että ystävän puolesta olen valmis tekemään paljon myös oman mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta sitten kun rakastaa jotakin, sen puolesta tekee ihan kaiken mahdollisen ja jopa mahdottoman…  vrt. äiti/isä /ihminen  uhraa oma henkensä, pelastaakseen lapsensa/rakkaansa … itsensä unohtaen. Siinä kulkee mielestäni raja näiden asioiden välillä. Puhutaan myös pyyteettömästä rakkaudesta. Vasta se on aitoa rakkautta. Mutta sitäkin onneksi maailmasta kuitenkin löytyy. Harvinaista se varmasti on. Eikä jokaisen kohdalle sellaista tule ehkä koskaan. Valitettavasti. Koska maailma olisi paljon parempi elää meille kaikille, jos rakkaus olisi mukana edes osassa elämää kaiken aikaa.