25. tammi, 2022

Nyt meni hermo!

Nyt on ollut sellainen viikko, ettei paremmasta väliä!  Ensin  meni hermo idioottien kanssa asioiden hoitamisesta ja sitten vielä sää pistää kapuloita rattaisiin  työntäen taivaalta alas milloin lunta, milloin vettä tai pahimmassa tapauksessa alijäähtynyttä vettä, joka tekee pihasta  Pelle-Hermannin luisteluradan ja liikkuvasta autosta sokean metallimöhkäleen, joka poukkoilee tiellä holtittomasti ja pysäköidystä autosta iglun, jonne ei pääse mistään sisälle, eikä ulos!

Kaikki alkoi siitä, kun lupasin auttaa yhtä rouvaa asuntokaupoissa. Rouva on vanhempi lady, jolle tietokoneet  ovat kauhistus ja netti kirosana. Ymmärsin, että kun digimaailma on outo ja vieras, asioiden hoitaminen nykyisin käytössä olevilla menetelmillä herättää pakokauhua sellaisessa ihmisessä, jolle ne kaikki ovat täysin vieraita asioita.  Yhdessä sitten etsittiin ja löydettiin uusi asunto hänelle. Ensimmäinen ongelma tuli, kun isännöitsijätodistusta ei mitenkään voinut saada sähköpostilla, vaan se lähetettiin ensin mummolle ja sitten vävy postitti sen meille. Venähtihän siinä viikko hukkaan. Mummon puolesta sähköposteja lähetteli vävy ja tytär samasta sähköpostiosoitteesta,  jonka allekirjoitukset olivat vain sähköpostissa nimenä käytetty nimi, josta en koskaan tiennyt, kumpi viestin oli lähettänyt. Tehtiin sitten tarjous ja kohdattiin toinen vastoinkäyminen, kun tarjousta ei voinut tehdä sähköpostilla vaan se piti käydä viemässä perille, vieraassa kaupungissa, koska myyjä oli liki ysikymppinen mummo, joka ei hänkään ymmärtänyt mitään  sähköisestä asioinnista. No, hyvä, lähdin sitten tyttäreni kanssa ajamaan kyseiseen kaupunkiin. Onneksi autossa on navigaattori!  Perillä meitä odotti mummo ja hänen tyttärensä ja tämän aviomies. Mummo asui omakotitalossa ja oli silminnähden ylpeä siitä, että hän asui siellä yksinään. Mummo luki tarjouksen ja ihmetteli kaupan vakuutta. Ei hän ole koskaan mitään käsirahaa saanut eikä hän sitä nytkään odottanut. Halusi kerralla koko summan käteensä! Lopulta hän kuitenkin allekirjoitti paperin, mutta jupisi kaiken aikaa, ettei hän kyllä oikein usko eikä ymmärrä, miksi hän ei heti saa kauppahintaa käteensä. ”Kaikissa aikaisemmissa tilakaupoissakin hän oli aina saanut kaikki rahat heti itselleen. ”Mistä minä tiedän, että ette ole jotain huijareita?!”

Menihän siinä reissussa muutama tunti, ja olin aika poikki vielä seuraavana päivänäkin.

Sitten alkoi Ladyn oman asunnon myynti. Valittiin  kolmen naisen yhteisellä, yksimielisellä päätöksellä asunnolle välittäjä. Valittiin kolmesta välittäjästä ja firmasta se, jolla mielestämme oli parhaat mahdollisuudet saada asunto kaupaksi pian. Tiesimme, että joulu ja muut pyhät hidastaisivat myyntiä, mutta asunto oli kuitenkin hyvä ja arvostetussa osoitteessa, En hetkeäkään uskonut, että se jäisi käteen.. Mutta sitten alkoi tapahtua kummia: Joku ostaja soitti isännöitsijälle ja uteli tulevista remonteista. Tiesimme, että putkiremontti on tulossa kohtalaisen pian, selvitys oli tehty, mutta päätöksiä ei vielä oltu tehty., mutta isännöitsijärouva mustamaalaili ostajaehdokkaalle vaikka mitä! Tyyliin… kattoremontti alkaa huhtikuussa, putkiremontti sitten kun alkaa tulla vuotoja ja niitähän tietysti tämän ikäisessä talossa tulee. Niin ja sitten ikkunatkin on aika huonossa kunnossa, että sekin on tulossa… (asiasta ei vaan ole puhuttu yhtään mitään vielä, saati sitten tehty päätöksiä! Samassa yhteydessä paljastui, että silloin kun lady osti itselleen asunnon, tämä sisustussuunnittelija LKV , joka oli rouvan avustajana ei ollutkaan ammattilainen...… Asunnosta poistettiin nimittäin sauna ja tilalle tuli tassuamme. Suunnittelija  oli maalauttanut kaakeliseinät ja lattian kaakelit, mutta kokonaan  unohti, tai ei halunnut hakea muutokselle taloyhtiön lupaa ja valvojaa muutokselle. Ladylle hän kuitenkin kertoi kaiken olevan kunnossa ja luvat saatu.  Kun ostaja nyt halusi tietää, oliko kylpyhuoneen lattialaatat laitettu suoraan vanhan lattian päälle, välittäjä tarkisti asian tältä ja tämä totesi lakonisesti, ettei hän tiedä siitä mitään, hänhän teetti sen urakkana jollain firmalla! Eli pesi kätensä koko jutusta. Minä sitten tyhmänä kysyin, että jos kerran lupa piti olla kunnossa, niin missä on loppuraportti, siitähän se selviää, mitä on tehty, mitä ei!  Sitten paljastui, ettei mitään loppuraporttiakaan ole koskaan tehtykään, koska ei ole ollut lupaa, eikä yhtiön edustaja ollut edes joskaan käynyt paikalla!  Tämä kaikki, isännöitsijän ja sisustussuunnittelijan  lausunnot aiheuttivat sen, että myytävän asunnon hinta putosi roimasti… ensin  näiden pian muka tulossa olevien remonttien takia noin 5 tuhatta euroa ja sitten tämän lupamokan takia vielä n. 7 tuhatta! Ja isännöitsijä on olevinaan ammattilainen, OP pankin isännöitsijä! Ja sisustussuunnittelija  oli olevinaan myyjän pitkäaikainen ystävä, mutta olikin vaan hyväksikäyttäjä… teetti remontin halvalla ilman lupia ja  pesi kätensä kymmenen vuotta myöhemmin!  Voi luoja, mitä sakkia! OPstä minulla on kyllä jo vuosia ollut todella huono kuva pankkina, joka on kaukana asiakasystävällisyydestä ja tilannetajusta…. pistää asiakkaitaan konkurssiin tai ulosottoon heti, jos saa pienenkin syyn….ja aika moni OPn palkkalistoilla oleva ihminen on vajaa-koulutettu nimikkeeseen nähden...eli palkataan pienellä palkalla ihmisiä, joiden pojakoulutus ei usein ole edes ylioppilas, saati sitten joku korkeakoulututkinto...Tämä ei ole tutkimustietoa, on vaan mututuntuma sen perusteella, että itse tunnen monta vanhaa opn työntekijää... No , asunto tuli kuitenkin myytyä ja päästiin tekemään loppukauppaa uudesta kodista.

Kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt olla helppo ja nopea juttu. Mutta kun on asialla idioottien kanssa, mikään ei ole niin yksinkertaista! Nyt myyjä ei halunnut maksaa kauppakirjan tekemisestä ja yritti nakittaa sen OP pankin paikalliselle myyntijohtajalle. Kun kauppakirjaluonnosta ei kuulunut, kyselin sen perään useita kertoja, Kerran  vävy vastasi kyselyyni, että meillä täällä kaupungissa ihmisillä on muutakin tekemistä kuin kirjoitella meidän yhtä kauppakirjaa! - Tässä vaiheessa mieleni olisi tehnyt sanoa, että pitäkää kämppänne, mutta hillitsin itseni vain sen takia, että ostajalle asunto olisi lottovoitto monessa mielessä ja ennen muuta sijaintinsa puolesta: kaikkien palvelujen vieressä ihanissa maisemissa. Kaiken lisäksi vävy ei ollut koko aikana suostunut poistamaan netistä asunnon myynti-ilmoitusta, vaikka tarjous oli hyväksytty! Hän totesi, ettei heillä ole varaa menettää yhtään asunnonostajaa ja myyntimahdollisuutta  eikä myöskään halua maksaa uutta ilmoitusta!

Lopulta tilasin kuivasti ajan perjantai-iltapäiväksi ja ilmoitin myyjälle, että yrittäkää nyt olla paikalla hyväksyttävän kauppakirjan kanssa jos yleensä olette myymässä asuntoa. 3 päivää ennen tilattua aikaa vävy ilmoitti että tiistaina tai keskiviikkona luonnos on tulossa. Ei tietenkään tullut. Päivää ennen otin yhteyden pankkiin, että voisivatko he kysellä sen kauppakirjaluonnoksen perään, jos vaikka OP pankki paremmin kuuntelisi toista pankkia, kuin ostajan avustajaa… Näin tehtiin ja OP pankki ilmoitti, että Simo hoitaa asiaa. Simo sitten pisti minulle ja pankille ensimmäisen luonnoksen. Huomasin, ettei ennakkomaksua oltu merkitty kauppakirjaan suoritetuksi, joten pyysin korjausta. Se ja pari muutakin asiaa korjattiin ja sitten odotettiin perjantaita. Perjantaina aamulla Nordean virkailija soitti ja kysyi, olinko saanut pyytämiäni korjauksia kauppakirjaan.  Olin ihan ihmeissäni, eikö niitä oltukaan lähetetty pankkiin?! No eipä tietenkään! Laitoin oitis s-postina pankille,

Kun sitten kaupanteko aika lähestyi, menimme hyvissä ajoissa Ladyn kanssa pankin eteen odottamaan. Idiootit vääntyivät autosta ulos muutaman metrin päästä. Lähdimme kävelemään sisäänmeno-ovelle ja kysyin vävyltä, että pääseekö tuo mummo tuolla lumessa tulemaan, jaksaako? ”kyllä se sieltä tulee” vastasi vävy ja työnsi vaimonsa pyörätuolia  tippaakaan anopista välittämättä. 89 -vuotias anoppi kahlasi  tuiskussa ovea kohti hitaasti, mutta tuli kuitenkin. Kun sitten päästiin asettumaan neuvotteluhuoneeseen ja kauppakirjat olivat neljänä kappaleena pöydällä allekirjoituksia odottamassa, mummon tytär huikkasi kovalla äänellä, että hän on katkaissut kaikki suhteet tähän ihmisten huijauspankkiin, Nordeaan, johon ei voi yhtään luottaa! - Siinä minä istuin vastapäätä yhtä idioottia ja kysyin itseltäni, miksi minä suostun hetkeäkään kuuntelemaan tällaista porukka, joilla ei ole minkäänlaisia tapoja edes?! En minäkään ollut Nordean asiakas, mutta  jos kauppa jossain pankissa on kuitenkin tehtävä, niin miksi ei Nordeassa? Olihan se nyt käyttäytynyt sata kertaa ammattimaisemmin kuin tuo OP- pankki! Itse asiassa minä olin hyvinkin tyytyväinen Nordean pankkivirkailijan toimintaan… saattaisin vaikka avata tilin sinne!

Kun sitten lauantaina menimme juuri ostettuun asuntoon, jonka piti olla tyhjä ja siisti, meitä kohtasi eteisellä ainakin kuukauden mainospostit.  Seuraavaksi ihmettelimme outoa hajua. Se selvisi, kun meistä ensimmäiselle tuli  pissahätä: WCn pöttö, istuimen kansi ja reunat ja lattia olivat kauttaaltaan virtsan kastelemat! Kauppaan siis! Pesuaineita ja rättejä! Kun vessa oli kuurattu, sunnuntaina ei enää ollut ylimääräistä omituista hajua….

- Mistä noita idiootteja tulee? Miksi minun pitää törmätä tuollaisiin tyyppeihin?! Kyllä minä tiedän, että yksi elämäntehtävistäni on opetella kärsivällisyyttä ja tyhmyyden sietämistä, mutta  vaikka miten olen harjoitellut, se ei ainakaan vielä aina onnistu! Jostain syystä en halua enää ikinä nähdä vilaustakaan kyseisitä ihmisistä… olenko ikävä ihminen?