15. helmi, 2022

Nyt puhutaan seksistä

Se, että ympäristömme ja maailma muuttuu kaiken aikaa, on todettu moneen kertaan, mutta myös me muutumme sen maailman mukana, vai muutummeko?  Päätettiin viikonvaihteessa tyttären kanssa käydä moikkaamassa yhtä yksinäistä senioria ja kun aina on tuo pieni kuje meidän touhuissa mukana, niin tyttö huomasi, että Lidlissä oli tarjouksessa kävelykeppi ja sehän sitten tietysti poimittiin matkalta mukaan tuliaisiksi.—Eikä se nyt ihan tuulesta temmattu juttu ollut, sillä tämä Lady oli meille molemmille aika usein maininnut, että pitäisi saada keppi kaupungilla liikkumista varten, kun ikä tuo tullessaan tietynlaista epävarmuutta etenkin liukkailla ja lumisilla kaduilla liikkumiseen..

Parkkeerasimme auton talon edessä olevalle ainoalle tyhjänä olleelle kadunvarsipaikalle ja nousimme autosta ylös, todetaksemme, että katu oli todella huonosti aurattu ja liukas kuin luistinrata. Kadun toiselta puolelta  olevan talon pihasta tuli samaan aikaan  kadulle vanhempi nainen, jolla oli huomiota herättävät pitkät, harmaat, vyötäisille ylettyvät suorat hiukset. Nainen huuteli meille jotain ja käännyimme katsomaan, että mitähän hänellä oli asiaa… Hän kysyi, olemmeko tulossa vai menossa, kun hänen pitäisi jotenkin päästä linja-autoasemalle ja kun katu on niin liukas, hän ei oikein uskalla yrittää sinne saakka kävellä… että jos me vaikka voisimme hänet sinne viedä.   Vilkaisimme tytön kanssa toisiimme… no, kai me voidaan viedä, ei siitä nyt kovin iso vaiva ole.. Vanharouva hiipi autolle ja pääsi onnistuneesti takapenkille istumaan. Esitteli sitten itsensä ja kysyi, keitä me olemme. Oli olevinaan hämmästynyt, että ollaan äiti ja tytär ( kumpikohan meistä oli se yllätys ?!  ) .. Kiitteli sitten kovasti sitä, että olimme niin auttavaisia. Sitten hän alkoi selittää tilannettaan:  ” En minäkään ole paikallisia, asun Espoossa. Olin täällä vaan rakastajani luona kylässä, mutta hän jätti minut yksikseen asuntoon ja lähti hoitamaan tytärtään. Istuin sitten siellä vieraassa asunnossa yksin ja alkoi tuntua vähän hassulle .. Kaiken lisäksi se asunto on hänen ex-vaimonsa asunto. Mietin, että mitä ihmettä minä täällä teen. Ei silti, oli meillä kiva yö.! Vaikka ei siitä oikein mitään tullut, kun molempia jännitti , kun ihan ekaa kertaa tavattiin. Mutta kovasti yritettiin kuitenkin, ja kivaa oli! … Tutustuin tähän mieheen Facebookissa, joten ei me kovin hyvin tunneta…  Kun sitten aikani istuskelin, otin jääkaapista siellä olleen viinipullon ja join siitä puolet. Sitten vähän kadutti. Eihän se nyt ollut sopivaa juoda toisten viiniä… pistin loput takaisin jääkaappiin ja jätin viereen puhelinnumeroni ja viestin, että anteeksi, laita  tekstarilla tilinumero, niin maksan  viinin. Ei tämä nyt oikein kiva juttu ollut, ja seuraavalla kerralla rakastaja saa kyllä tulla minun luokseni. Minulla on kuitenkin siisti asunto….” Jutustelun aikana olimme tulleet torin reunaan ja Onnibussi seisoi pysäkillä. Rouvalle tuli kiire ehtiä siihen ja me tietysti toivottelimme vaan hyvä matkaa ja varoittelimme liukastumisesta…

Kun jatkoimme matkaa, tuli naurun vuoro.  - Ei minun nuoruudessani sentään kukaan tällaisia intiimejä asioita ventovieraille kertonut! Eikä kyllä vielä tyttärenkään nuoruudessa seksistä vieraiden kanssa puhuttu, tuskin edes kenen tahansa kaverin kanssa… Epäilen, että äitini olisi saanut kohtauksen, jos minä olisin hänelle alkanut tilittää seksiasioitani  tai  kyselemään hänen seksikokemuksiaan!  - Nauruksihan se meni, mutta  vakavasti puhuen… silloin kun seksistä alettiin puhua julkisuudessa vapaammin, pohdittiin joskus, että mihinkähän se vapaus johtaa. Silloin arvelimme isännän kanssa, että se  johtaa varmasti koko seksin arkipäiväistymiseen ja siihen, että vapaa seksi tuhoaa kiinnostuksen ja sen myötä kaikenlaiset muutkin kokeilut lisääntyvät… ja uskottomuuskin, totta kai… taidettiin aavistella ihan oikein. Ja kun siihen lisätään vielä nämä kaikki nykyiset hössötyksen kolmannesta sukupuolesta ja muut hömpötykset, niin ollaankin tässä päivässä.. Pakko tunnustaa, että ei oikein sovi minulle. Eikä tuo tytärkään tuntunut  mitenkään riemuiten asiaan suhtautuvan… Ollaan siis tosi kalkkiksia molemmat! Vaiko vaan boomereita?

Nyt kun kyseessä oli selvästi seniorikansalainen, mekin suhtauduimme naureskellen asiaan… miksi? Eikö seniorillakin ole oikeus nauttia kaikista elämänalueista?  

Reaktioistamme päätellen ei. Vai onko vaan niin, että kun senioriseksistä ei ole koskaan puhuttu ääneen, niin vaistomaisesti suhtautuminen on muotoutunut sekin vähän vältteleväksi? Minkähän verran asiaa on tutkittu, vai onko ollenkaan? Ainakin aikanaan jo Uosukaisten lakananliikkeet herättivät paljon keskustelua ja arvostelua. Olikohan se ensimmäisiä pään avauksia aiheelle? - En muista vastaavaa. Eikä minulla tällä hetkellä ole aikaa alkaa  etsimään aiheen taustoja.

No, joka tapauksessa nyt on sekin aihe nostettu pintaan .  Jatkakoon, ketä kiinnostaa.  Meidän Ladymme sai kävelykeppinsä ja sivutuotteena isännällekin ostettiin vielä roskienpoimintaa varten pitkävartiset pihdit, Kyllä nyt kelpaa näiden molempien senioreiden taas arkisissa askareissaan liikahdella!

Ystävänpäiväkin meni. Olin tänä vuonna todella tumpelo siinä asiassa. Yleensä sentään muutaman ystävänpäiväkortin olen saanut aikaiseksi, mutta tämä vuosi tekee nyt poikkeuksen. Se ei tietenkään tarkoita, etteivät ystävät olisi olleet mielessäni, mutta nyt juuri elämä on pitänyt huolen siitä, että minulla on niin paljon ohjelmaa, etten kerta kaikkiaan ehdi  mitään ylimääräistä. Onneksi tämä on ohi menevää sorttia, tämä kiire ja sen jälkeen voin taas palata ainakin suht normaaliin, verkkaiseen elämänrytmiin.

Onnellista olemista kaikille teille, ihanille ihmisille, jotka teette elämästä  merkityksellisen ja muistojen täyteisen. Kivaa helmikuun kolmatta viikkoa!