22. helmi, 2022

Kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää

Ikivanha Lasse Liemolan renkutus, Kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää  on tullut mieleen viimeisen viikon aikana useammin kuin kerran… ensimmäinen asia oli menneen viikon sää. Se  muuttui siinä tahdissa, ettei kyllä vanha enää ehtinyt kyllä siinä tahdissa vaihtaa kenkiä, saappaita, kitkakenkiä tai muutakaan vaatetta, kun joka kerran, kun ovesta ulos astui, tulleensa petetyksi, kun aina oli väärät vaatteet päällä. Koskaan ei tiennyt, oliko pihalla luistinrata vai keväinen sohjo. Ja kylätiet ne vasta yllätyksellisiä olivat! Lähinurkilla autolla liikkuessa päällimmäinen toive oli, ettei vaan kukaan sattuisi tulemaan vastaan minkäänlaisella liikennevälineellä, enkä kyllä siihen tielle kaivannut yhtään ihmistäkään, hevosista puhumattakaan, sillä kun kapealla kaksisuuntaisella tiellä on kolme syvää uraa, joista yksi on yhteinen vastaantulevan  liikenteen ja minun kesken, tullaan tilanteeseen, että autot eivät pääse sivuuttamaan toisiaan.. ne urat olivat nimittäin niin syviä, ettei niistä niin vain pois päässyt. Minulla oli onnea, kun liikuin aika poikkeukselliseen aikaan ja säästyin näin hiustennostajalihasten jumpalta..ja vastaan tulijoilta.

Keskiviikkona kävin vaihteeksi Heinolassa .Käynti oli hyvin ohjelmoitu ja alkuun näytti ihan hyvältä siinä mielessä, että sää oli ihan kohtuullisen hyvä, mutta ennen kuin pääsin lähtemään takaisin kotiin, lumiräntää tuli vaakatasossa ja  on pakko sanoa, että en muista, koska olisin aikaisemmin ollut niin hirveällä kelillä liikenteessä, vaikka  olen  aktiivisesti ajanut jo 57 vuotta!  Paikoitellen moottoritiellä jonon keskinopeus laski 66 kilometriin tunnissa.. Välillä sai päällensä edellä ajavan loskat ja toisinaan vastaan tuli valtavia veden peittämiä alueita, jolloin kyseli itseltään,että  selviääkö tämä kulkuneuvo sukelluksesta vain jääkö järven pohjaan. Kun keskinopeus laski, rekkakuskit hermostuivat ja alkoi rekkojen ohitusralli, Ja senhän tietää mitä siitä seurasi: jonossa ajaneet  rekkaa pienemmät kulkuneuvot saivat päälleen rekkojen ohituksen myötä ihan hervottoman sumupilven vettä, loskaa, mutaa jne. Tämä kaiken seurauksena  muuten hyvin toimiva autoni kieltäytyi  käyttämästä vakionopeudensäädintä. Se vilautti vaan pikaisesti jonkun infon FCS järjestelmästä, mutta eihän sitä infoa pysynyt siinä ajaessa lukemaan, kun oli ihan täysi työ pysyä tiellä ja nähdä eteensä. Sitten jossain kohtaa syttyi joku kirkkaana loistava varoitusvalo… jonkinlainen liukkauden ilmoitus kai… En katsonut kelloa, miten pitkään tuo matka kesti, mutta kun tultiin Keravalle tankkaamaan, luin sen varoitusviestin: käskettiin puhdistamaan sensorit! Eli suomeksi sanottuna auto ilmoitti minulle, että akan retale pese autosi!  - kieltämättä se olisi ollut pesun tarpeessa, sillä siinä ei varmaan ollut yhtään sellaista kohtaa, johon olisi voinut koskea, saamatta itseään mutaiseksi. Ei ihme, jos mitkään auton ulkoiset tutkat eivät toimineet. Mitä opimme tästä?! Nykyisissä autoissa on paljon turvajärjestelmiä, joilla pyritään suojaamaan ihmiset turvallisuutta erilaisissa vaaratilanteissa, mutta sitten kun on riittävän hyvä myräkkä , jolloin sitä turvaa ja törmäyssuojaa erityisesti tarvitsisi, niin sehän meneekin sitten toimintakyvyttömäksi ja ajaja on ihan omillaan tai suojelusenkelinsä armoilla…

Olen jo pitkään kritisoinut sitä, että kaikki muuttuu ja ei aina parempaan päin… pari viikkoa sitten olin tyttäreni kanssa käymässä Bauhausissa. Tarkoitus oli löytää lattialaminaattia, mutta sen kerran, kun minä lähden tuollaiseen kauppaan, yritän tietenkin ottaa siitä sitten kaikki irti, eli katselen ja ihmettelen kaikenlaisia uusia asioita, joita markkinoille on tullut. Nyt tyttö näytti minulle, minkälaista lamppua hän on ajatellut olohuoneeseen. En ollut koskaan nähnyt sellaista lamppua… tai siis jotain olympiarenkaita muistuttavaa valohökötystä( kuva on tämän jutun kuvituksena), jota hän siis kutsui lampuksi. Se on kuulemma uudenaikainen led-valo. Sen värisävyä ja voimakkuutta voi säädellä kaukosäätimellä. Viime viikolla sellainen tuli heille kattoon. On kuulemma aivan huikean hienosti valoa antava lamppu!  Nyt mietin, voisiko sellainen lamppu olla ratkaisu omaan työhuoneeseenikin… siihen kun ei oikein mikään valaistus tunnu olevan se oikea. Ongelman ydin on siinä, että työskentelen kahdessa eri suunnassa samalla tuolilla istuen ja kun teen töitä tietokoneella olen itse katosta ja takaa tulevan valon edessä ja tietokoneen oma valaistus on aika kirkas ja tiettyjen sivujen tekstit ovat niin pientä fonttia, että silmät ei millään tahdo sopeutua niin pieniin fontteihin ja se tietysti vähän rassaa. Tietysti voi olla niinkin, että oma näkökykyni ei enää ole yhtä hyvä kaikissa valaistuksissa, kun se joskus nuorempana on ollut. Jotain pitäisi tehdä! Taas tullaan siihen, että ei ole ihan helppoa vanheta!

Muutosta ja muutosta… kaikki muuttuu! Maanantaina oli vuorossa lääkärissä käynti. Odotin sitä innolla, koska kyseinen lääkäri oli  aikaisemmista käynneistä tuttu ja  totesinkin jossain kohtaa, että olin tosi onnekas, kun olin saanut lääkärikseni ihmisen, joka oli oikeasti kiinnostunut potilaastaan ja etsi aktiivisesti ratkaisua ongelmiin. Hän oli välillä erikoistumassa Porvoossa ja surin  sitä, että menetin hyvän lääkärin. Nyt hän oli palannut meidän terveyskeskukseen ja pikkulinnut kertoivat, että hän oli saanut vakituisen virankin sieltä. Joten, minä saisin takaisin hyvän lääkärin! Tapaaminen oli hyvä. Ja vaikka kuntoni ei ollutkaan ihan niin hyvä, kun olin ajatellut, olin tyytyväinen siihen, että tunsin taas olevani hyvissä käsissä. Suostuin jopa pieneen lääkkeen lisäykseen. Koemielessä kuitenkin. Jäärä kun olen.

Laskiainenkin tulla tupsahti taas ihan varkain… miten ihmeessä nämä päivät kiitävät nykyisin sellaisella vauhdilla, että jatkuvasti saa todeta olevansa jotenkin jälkijunassa… sen verran kuitenkin älysin, että ostin kaksi laskiaispullaa! Mutta voihan pihkura, nekin ovat muuttuneet! Kun purkasin ostoskassia keittiön pöydälle, totesin, että  laskiaispullissa ei ollutkaan perinteiset täytteet, mantelimassa tai mansikkahillo. En vielä kurkistanut hatun alle, mitä siellä oli, mutta kerma oli normaalin kerman sijaa kinuskikermaa!

Ennen lääkäriin menoa  kurkistin peiliin ja päätin pikkuisen meikata itseäni. Toisin sanoen merkata silmänpaikat. En lääkärin takia, vaan olin ajatellut piipahtaa samalla reissulla Valokuvaamossa, kun ajokortti ja passi, molemmat vanhenevat kohta ja pitää ottaa uusi kuva niitä varten. Mutta kuten olen sanonut, mikään ei toimi niin kuin ennen… valokuvaamon kiinni olevassa ovessa oli lappu: Toimimme ajanvarauksella , www. valokuvaamo  ….  Ei  siis edes passikuvaa nykyisin saa ilman nettiä!

Taidan lähteä katselemaan, löytyykö jostain lähistöltä vielä mäenlaskupaikka. Ainakin lunta on riittäväsi sellaisen rakentamiseen!  Älkää teloko itseänne liukumäessä tai kadulla liukastellessa! Turvallista laskiaista!