1. maalis, 2022

Projekti etenee

Kerroin joku aika sitten, että  aloitin aika yllättäen taas yhden projektin… kaiken muun tohinan lisäksi, sekin etenee pikku hiljaa… se on sijoitus, jonka ei ole edes tarkoitus tuottaa muuta kuin mielihyvää.. Kun tulee ikää aina vaan lisää, ja  asuu omakotitalossa, jossa ikinä ei työt lopu kesken, alkaa kaivata  myös  paikkaa, jossa ei kaiken aikaa tarvitse tehdä jotain tai huolehtia jostain. Ehkä myös koronaeristykset edesauttoivat minua tähän ratkaisuun.. tai sitten sen aiheutti nykymaailman älytön tilanne, jossa myös sodan uhka on läsnä voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin minun elämäni aikana. Mene ja tiedä, mutta sijoitin pienet säästöni pikkukaupungin keskustassa olevaan asuntoon, jossa kaikki on kävelymatkan päässä…. kaupat, palvelut, tapahtumat, luonto ja vesi… kaikki minulle tärkeät asiat. Taustalla on ajatus, että jos löydän sopivan vuokralaisen vapaa-ajan asunnolle, voisin vuokrata sen pois ja viettää  itse aikaa tuolla pikkukaupungissa aina silloin, kun se tuntuu hyvältä.. Periaate on, että remontoin asuntoa sen verran, että siinä voi elää oman näköistä elämää… se tarkoittaa, että valta-osa muutoksista tehdään omin pikku kätösin ja perheen tuella, tai muuten hyvin edullisesti. Uutena hankin sinne mahdollisimman vähän tavaraa… Toistaiseksi vain neljä asiaa on sinne varta vasten uutena hankittu… sängyt ja jää-pakastekaappi oli pakko ostaa uutena, kun  asunnossa ollut  yhdistelmäkaappi oli kerta kaikkiaan entinen ja tila, johon se tarvittiin, oli aivan liian kapea nykyisille koneille eli oli pakko ostaa se, minkä siihen tilaan sai jotenkin sovitettua., mutta muuten sitten  sinne hankittavat asiat tulevat omista ja kavereiden nurkista tarpeettomaksi jääneistä esineistä...  vanhaa, käytettyä ja uuteen uskoon fixattua… Joku pieni luksusjuttu siellä toki jo on… lokki– lamppu ja valkoinen, tunnelman luoja, sähkötakka. Niissä annoin periksi itselleni.  Minusta on mielenkiintoista katsoa, miten pienellä budjetilla  paikasta saa viihtyisän…  Kaiken muun lisäksi se antaa minulle mahdollisuuden sijoittaa sinne niitä taulujani, jotka nyt makaavat varastossa, kun talossa ei ole niille sopivia seiniä ...tuollaisessa vanhassa talossa on seiniä yllättävän paljon, ja toisaalta on ollut hauska huomata, että  joitain asioita on arkkitehti ajatellut ihan  eri vinkkelistä, kuin nykyisin on tapana… En itse ollut törmännyt koskaan aikaisemmin siihen, että kerrostaloasunnossa on kaksi eteistä. Peräkkäin!. Ensimmäisessä eteisessä ei ole mitään, ei valoakaan, vaikka sähkömittari sijaitseekin sen seinässä. Se on siinä vähän niin kuin tuulikaappi, neliön kokoinen tyhjä tila, joka aika kätevästi sulkee portaassa liikkuvien äänet ja askeleet ulkopuolelle.

Sunnuntai-iltana jäin sinne yöksi, kun tippaakaan ei viehättänyt ajatus hiihtolomilta palaavista ajoneuvojonoista ´pimeässä yössä… ja kun siellä ei nyt sitten ole telkkaria, eikä edes radiota,  vietin todella hiljaista elämää yhden yönseudun. Unohdin nimittäin puhelimen laturinkin kotiin, joten ei oikein passannut nettiäkään selailla… Toinen  hankaluus syntyi siitä, että siellä ei ole vielä tyynyjä ja kun tuo minun mahani tekee muutenkin happohyökkäyksiä öisin, niin en sitten nukkunut tuntia enempää koko yönä. Otin sitten pensselin käteen ja fixailin keittiön yleisilmettä . Sehän on sellaista sopivan hiljaista puuhaa, joka ei häiritse naapureitakaan! Kun sitten pituus loppui, enkä yltänyt korkeuksissa oleviin seinänpätkiin tai listoihin, maalasi vielä lopuksi iki vanhan apuportaan, joka olisi pitänyt maalata jo uutena, mutta koskaan ei muka ole ollut aikaa… nyt sekin on saanut tasaisen harmaan värin pintaansa 30 vuoden ikäisenä ja tuntuu istuvan uudistuvaan keittiöön paremmin kuin hyvin.

Yksi tosi paha tilanne siellä yön tunteina syntyi siitä, että kun olin aika tavalla jo rääkännyt kroppaani erilaisilla venyttelyillä ja kumarteluilla, nappasin peppuni alle jossain vaiheessa  pienen, kevyen lisäportaan, jota ei oltu vielä koottu oikeisiin mittoihin ja käytännössä istahdin sitten  vain parinkymmenen sentin korkeudelle lattiasta ja kun sain kaapin sivun maalattua ja piti nousta ylös, se olikin ihan pikkuisen hankalaa… tiedäthän, peppu painaa yllättävän paljon, kun sen joutuu kampeamaan ylös hyvin matalalta! Hetken aikaa mietin jo, että pitääkö soittaa ambulanssi paikalle, nostamaan minut ylös!...mutta eihän sinne kukaan olisi yöllä päässyt edes sitään!  Lopulta tein päätöksen, että sisulla on ennenkin toimittu ja niin sitten kaiken tahdonvoimani avuksi käyttäen pääsin jopulta nousemaan tolpilleni! Arvaas, suoritinko heti sen jälkeen jakkaran putkijalkojen säädön! 

 

Aikaisin aamulla lähdin ajelemaan kohti Talmaa. Ei ollut enää mitään paluuruuhkaa, eikä muutakaan ruuhkaa, cruiseri päälle, ja baanalle… sopivasi vielä niin, ettei aamuaurinkokaan ehtinyt häikäisemään. Ja sitten kyllä kotona uni maistui. Meni tavallaan hukkaan koko hieno päivä, kun olin ihan pyörryksissä  lyhyestä yöstä ja ehkä vähän kummallisia ojennuksia ja kumarteluja kokeneen kropan kipuilunkin takia. Niin se vaan on, että kun ikäihminen sortuu remonttipuuhiin, niin mieli virkistyy, mutta kroppa huutaa ties mitä hoosiannaa  joka kerran pitempään ja pitempään  Saa nähdä, olenko huomennakaan vielä normikunnossa! Kampaajalle pitäisi kuitenkin könytä vähän siistiytymään

Ukrainauutiset ovat taas olleet niin ikäviä, että  aina vaan enemmän ja enemmän hirvittää… jotenkin on niin käsittämätöntä, että ihmiset eivät opi mistään mitään… kyllä on tyhmää… meidän vanha koirakin, kun aikoinaan riemusta onnellisena pääsi keväällä ensi kertaa mökille, se juoksi innoissaan portaita pitkin yläkerran sukevaa luukkua päin, kun kukaan ei ollut ehtinyt ottaa luukkua vielä auki, koira oppi kerrasta. Se ei enää koskaan mennyt kantamatta yläkertaan… ei halunnut lyödä toista kertaa päätään kattoon! Mutta ihminen, se nyt sitten hakkaa päätään milloin seinään, milloin kattoon, eikä opi virheistään mitään! On siinä meillä luomakunnan herra! Hävettää!

No, turha surra asiaa, johon et voi itse vaikuttaa, niinhän se on… Aloitetaan kuitenkin tänään vuoden ensimmäinen kevätkuukausi. Aurinkoakin kai on luvassa ja jos lämpötila kohoaa tänäänkin lähelle kuutta astetta, ei ehkä ole höpsömpi päivä tämä tiistaikaan.—Jos tiedät, tunnet jonkun hyvän tyypin, jolle uskaltasi oman aarteensa, vapaa-ajanasunnon vuokrata, pistä viestiä sähköpostilla, niin katsellaan mahdollisuuksia. Mökki sijaitsee 130 km Helsingistä, Kanta-Hämeessä… pienen järven rannalla. Pieniä mukavuuksiakin on,, sisävessa, ilmalämpöpumppu ja puusauna… etukäteen arvioiden unelma olisi joku vähän vanhempi pariskunta, jolla on jalat maassa ja  osaamista ja halua tehdä muutakin, kuin odottaa valmista…

Ja nyt kohti maaliskuuta, avoimin mielin ja uteliaana!