15. maalis, 2022

Ilotalo

Olen pähkäillyt muutaman hetken ihan hassun asian kanssa… eli olen miettinyt hyvää nimeä tälle viimeisimmälle projektilleni, pikkukaupungin asunnolle.  Sen taustalta löytyy ajatus paikasta, jossa on aina hyvä olla… miksi  kielemme ei tunne naisversiota miesluola– sanasta?!  Tässä te taas nähdään, ei edes lähimainkaan vastaavaa synonyymia löydy vaikka miten yrittäisi ajatella… selvästi naisia sorsitaan! Pitäisiköhän pistää pystyyn kilpailu siitä, kuka keksii parhaan nimen  uudelle taukopaikalleni? Ehdotuksia? - Jos ei parempaa ehdotusta tule,  sanon sitä jatkossa Ilotaloksi! Eikä mitään tuhmia ajatuksia! Se tarkoittaa vain ja ainoastaan paikkaa, jossa hymy on herkässä, jossa jaa hassutella ja  nauraa mielin määrin Se on tarkoitettu ensisijaisesti  naisille, miehet pääsevät mukaan vain, jos suostuvat  pitämään kriittiset höpinät ja valittamisen  loitolla ja huolehtivat, että perusilmeessä suupielet kohoavat veikeästi ylöspäin! Harjoiteltiin yhtenä päivänä tyttären kanssa… hän rakastaa vaahtokarkkeja ja minä taas kartan niitä enemmän kuin koronaa, koska olen joskus vuosia sitten meinannut tukehtua niihin yhdellä jenkkimatkalla 6.kaistaisella moottoritiellä, keskikaistalla…. henkitorvi turposi kiinni ja vitsit oli aika vähissä, mutta sain jotenkin ohjattua auton pois sieltä tieltä ilman kolaria ...ikinä ei unohdu, mutta niin, ostin tytölle ison pussillisen näitä vaahtokarkkeja ja hän mussutti niitä sitten oikein todella antaumuksella, kokeillen miten paljon niitä voi tunkea suuhunsa yhdellä kerralla. No, menihän niitä ja lopulta tyttö näytti hyvin syötetyltä jouluporsaalta pulleine poskineen… kaiken lisäksi lähellä sattui olemaan litran tyhjä Kevyt Olo– limupullo… ja minä tietysti nappasin kuvan tytöstä ja limupullosta ja nauru oli taas valmis…. Nyt olen vaan odotellut, milloin hän tekee siitä uuden profiilikuvan facebookiin!  Meillä molemmilla on yhteinen luonteenpiirre: hassuttelu , joka voi iskeä oikeastaan koska vaan, missä vaan… pitäisi varmaan myöntää, että olemme aikamoisia jekkuganeraattoreita… ja jollain tavalla sellainen pieni tyttö putkahtaa aina välillä esiin meissä molemmissa… kuten esimerkiksi eilen, kun ajettiin parin ison lätäkön ohi, oli ihan pakko koukata sen lätäkön kautta niin, että vesi lensi kaaressa jalkakäytävälle… jossa ei nyt kuitenkaan ollut liikennettä. Tällä kerralla ratissa oli tyttö, mutta minä olisin ihan varmasti tehnyt saman koukkauksen…!

Luin tänään jonkun ajatuksia herättäneen päivityksen, jonka oli jakanut yksi poikani kaveri. Se käsitteli positiivista ajattelua.. Siinä kerrottiin, miten muuan Mikko  valitsi joka ikinen aamu aina tavan, jolla hän halusi elää uuden päivän. Hän kysyi aina itseltään, ”näenkö asiat positiivisena vai negatiivisena” ja joka aamu hän päätti valita sen positiivisen vaihtoehdon… jutun aikana tilanteet ja asiat vaihtelivat, mutta lopputulos oli, että kaikissa tilanteissa hän aina valitsi kuitenkin sen positiivisen tavan. Sitä lukiessani mietin jutun jakanutta poikaa… niin, tai nyt jo aikuista, hyvää vauhtia  vanhenevaa miestä. Muistin hänet lapsena, poikani hyvänä kaverina, joka toi aina tullessaan auringonpaisteen, missä liikkuikaan ja mitä tekikään… en muista koskaan nähneeni häntä huonotuulisena tai kiukkuisena, Oli jotenkin ihanaa huomata, että hän edelleen ilmeisesti pitää tärkeänä omaa valintaa, miten asiat kohtaa… fiksu kaveri! Ja miten hienoa on, että minäkin pääsen näin  vielä kurkistelemaan pikkuisen hänenkin elämäänsä… 44vuoden jälkeen!

Mitä opimme tästä? Vaikka kuinka hullu tämä maailma on ja vaikka kuinka kummallisia ja ikäviä asioita ympärillämme kaiken aikaa tapahtuu, meidän ei ole pakko mennä kaikkeen kamalaan mukaan, kun valitsemme, miten siihen suhtaudumme ja mitä siitä ajattelemme, vai ajattelemmeko mitään? Etenkin nyt, kun kaikenlaiset trollit yrittävät vaikuttaa ajatteluumme ja käsityksiimme maailman tilanteesta ja suhtautumisestamme eri kansallisuuksiin , venäläisiin, ukrainalaisiin, kiinalaisiin, Natoon jne. on entistä tärkeämpää pitää oma pää kylmänä ja tehdä valita omasta suhtautumisestaan asioihin ja aina samalla muistaa sekin tosiasia, että kaikkeen siihen, mihin emme pysty vaikuttamaan, pitää suhtautua kuin koira, joka haistelee, maistelee ja tunnustelee esinettä… jos sitä ei voi syödä, eikä sillä voi leikkiä, se pissii sen päälle ja menee menojaan…

Kevät on yks kaks aika pitkällä, ja hyvä niin. Meistä moni on jo aika väsynyt tähän lumiseen talveen. Meille tuli kevät lauantaina, kun siivooja paiksi siivosi huushollin, toi vielä terassille narsissit! Ihana kevään airut! Muutenkin ilmassa on taas juhlan tuntua… Papunen täyttää tänään vuosia, kokonaista 75v ONNEA ja isot halaukset! Meilläkin olisi aihetta juhlaan… huomenna on  56-v hääpäivä!  Isäntä juhlii sitä menemällä hammaslääkäriin! - Meillä on vähän outoja tapoja viettää näitä pippaloita…