19. huhti, 2022

Titta Ihmemaassa

Ihan alkuun haluan kertoa, että en ole hiljainen sopeutuja ja kuuliainen kansalainen.  Kasvoin ainoana lapsena ja tekemisiäni ei yleensä kyseenalaistettu, vaan minua kannustettiin aina kokeilemaan kaikkea. Sen ja monen muun asian seurauksena minusta tuli  kyseenalaistaja, toisin ajattelija. Sitä suuntausta korostaa vielä se, että  luonteeseeni kuuluu oleellisesti se, että etsin aina helpompaa tapaa hoitaa joku juttu. Nyt, kun ei aikani kulu enää leivän hankkiminen, on aikaa ajatella ja tehdä kaikenlaisia havaintoja, joille ei työikäisenä riittänyt aikaa, eikä energiaa. Nyt, kun olen ollut eläkkeellä jo viitisentoista vuotta, voin kertoa, että joidenkin asioiden kanssa olen kuin Liisa ihmemaassa!  Ihmetyksen aiheita riittää. Onneksi en vaeltele täällä yksikseni. Ihmetyksen aiheista yksi isoimmista on byrokratian määrä, jota Suomessa harrastetaan. Siihen törmää jatkuvasti, tahtoi tai ei. Olen tallentanut joku vuosi sitten itselleni jonkun artikkelin, johon on listattu 50 erilaista sääntöä ja määräystä, joita täällä vaalitaan kuin särkyvää posliiniesinettä. Tuon listan kirjoittaja, Ilari Tapio, on listannut asioita siinä määrin hauskasti, että nauruun vetäytyy suu, vaikka asia harmittaa itseänikin. Hän vertaa tätä sääntöjen vahtimista lasten vahtimiseen päiväkodin pihassa. Hetken mietittyäni tulen siihen johtopäätökseen, ettei lapsiakaan vahdita yhtä tehokkaasti, kun aina joskus kuitenkin kuulee, miten joku lähes taaperoikäinenkin on onnistunut katoamaan päiväkodin pihasta… No, yhtä kaikki sääntöjä ja ohjeita löytyy…

Otteita tuosta Ilari Tapion sääntölistasta:

 

  • Suomalaisyrittäjien mielestä maailman byrokraattisin kaavoitus haittaa niiden toimintaa. Kaavoja laaditaan ja luetaan estämisen eikä mahdollistamisen näkökulmasta. Valitukset jarruttavat hankkeiden etenemistä. Viranomaiset voivat valittaa jopa toistensa päätöksistä.
  • Pelkästään pääkaupunkiseudulla on laskettu olevan jopa miljoona neliömetriä tyhjää toimistotilaa. Tiukat kaavamääräykset haittaavat niiden muuttamista asunnoiksi, joista on kova pula.
  • Kaikki pankit eivät anna verkkotunnuksia asiakkaille, joilla on maksuhäiriömerkintä. Tunnusten puuttuminen hankaloittaa monien työttömien asiointia nettikäyttöä suosivissa TE-toimistoissa.
  • Yli 25 vuotta moitteitta toiminut pieni lääkärikeskus sulki ovensa, kun se joutui toimitilojen vaihdon vuoksi hakemaan uuden toimiluvan. Prosessista kertyi puolitoistametrinen paperipino. Toimitusjohtajan pinnan katkaisi siivouskomeroon vaadittu lattiakaivo.
  • Vapaaehtoistyön tulkinnassa on ylilyöntejä. TE-toimiston kerrotaan katkaisseen työttömältä työttömyystuen, kun tämä kävi auttamassa yrittäjäystäväänsä firman avajaisten kahvinkeitossa.
  • Talkootyön tekemisestä ja talkoissa saadusta ateriasta pitää ilmoittaa verottajalle. Ateriasta on maksettava vero.

Luetteloa riitti. Poimin tähän vain pienen osan… ihmettelen miten ne byrokratiatalkoot eivät mitenkään näy nyky-yhteiskunnassa, vaikka aloituksesta on jo ties miten monta vuotta aikaa.

Tätä ihmeiden luettelointia voisi jatkaa loputtomiin...sekin, että  verottaja lähettää minulle Suomi.fi -sivuille viestin, että minulle on omaveroon tullut viesti verottajalta, mutta ei laita linkkiä suoraan tähän viestiin vaan vaatii minua kirjautumaan oma-vero sivuille lukemaan viestin, on ihan järjetöntä ihmisten pompottelua. Muka tietosuojan takia! Ihan kun salattu sähköposti ei olisi vielä keksittykään!

Politiikassa minulle riittää myös ihmettelemistä ihan jatkuvasti.  Sen ihmetyksen aiheet kuitenkin yritän tietoisesti pitää  sivu osassa elämässäni, mutta aina silloin tällöin on pakko sanoa ääneen mitä ajattelee. Viimeksi sellainen tilanne sattui tänään aamulla, kun yksi kaveri laittoi facebookiin kuvan Hämeentiestä (Hki) ennen kuin vihreiden kuningasajatus pilasi sen.  Niinpä niin, vihreät ovat todella pilanneet lähes koko Helsingin noilla järjettömillä ideoillaan pääkaupungista, joka on vain nuoria ja terveitä ihmisiä varten. Sinnehän ei nykyisin ole mitään asiaa vanhoilla, vammaisilla tai liikuntaesteisillä ihmisillä, koska autoilu siellä on täysin mahdotonta. Se vähän riepoo. Minäkin olen sentään elänyt siellä 55 vuotta elämästäni! Ja nyt en voi enää mennä edes Hakaniemen torille torikahville! *!#!!  - Mistä ihmeestä noita idiootteja sikiää?!

Jotta nyt ei syntyisi käsitystä, että olen ammattimainen valittaja, on ehkä hyvä kertoa kuitenkin se, että ihan yleisesti ottaen olen ehkä enemmänkin yltiöpositiivinen, minkä voi helposti todeta jo pelkästään elämäni motosta:  ” Asioilla on tapan järjestyä, ennemmin tai myöhemmin ja yleensä minun parhaakseni! ”

Myös huumorin kukka on kasvi, jota viljelen jatkuvasti, koska ilman sitä elämä on tylsää. Ja elämähän on tarkoitettu iloiseksi matkaksi alusta loppuun saakka. Siitä pidetään kiinni, vaikka välillä ollaankin vähän vakavampia, pohdiskellaan elämää ja sen tarkoitusta ja taaperretaan erilaisissa tunnelmissa tätä elämän loppumatkaa… Kuten esimerkiksi juuri nyt, kun pariviikkoisen suullisen ajokiellon jälkeen opettelen kävelemään uusien silmälasien kanssa. Minä, joka en ole aikaisemmin tarvinnut edes lukulaseja, sain nenälleni todella vahvat lasit, jonka seurauksena koko maailma kirkastui huimasti, mutta kävellessä olo on kuin kunnon hutikassa… koko huusholli on vinossa ja piha on täynnä mäkiä ja pöydätkin kaarevia… hiukan hirvittää, miten näiden kanssa oppii elämään.- Mutta kun kerran muutkin ihmiset ovat oppineet, niin pakkohan minunkin on oppia!

Olet juuri lukenut ensimmäisen luvun odotettavissa olevasta kirjastani, jonka ilmestymisen yritän ajoittaa kesäkuussa olevaan 75-v päivääni. Onnistuuko vaiko ei, on  sitten eri asia. Osa kirjan sisällöstä tulee olemaan vanhoja tiistaikirjeitä tai niiden osia, mutta osa kokonaan ennen julkaisematonta juttua. Kyse on omakustanteesta, joten painosmäärä ei tule olemaan kovin suuri. Jos kuitenkin haluat sen itsellesi, kerro ostohalukkuutesi minulle viestillä tai sähköpostilla, niin kasvatan painosmäärää sen mukaan. Kevätterkuin Titta  Ihmemaasta.