26. huhti, 2022

Yhteistyö on valttia

Kun tämä talvi on ollut mikä on ollut, se on aiheuttanut aika tavalla paineita  ihmisille riippumatta siitä, kenestä on kyse. Lumimäärät, auraukset, koronat, sairaanhoitajien lakko, kaikenlaiset harmit ovat tehneet monen elämän hankalaksi.  Yksi lisähankaluus monelle tuli autojen talvirenkaista. Olisi pitänyt vaihtaa kesätassut a kun kuitenkin vettä ja lunta tuli vuorotellen, ei oikein uskaltanut tehdä mitään. En muista, koska meillä olisi näin pitkään ollut talvirenkaat autossa! Viikonloppuna kuitenkin  pojat päättivät, että se hetki on nyt ja lauantaina aamu yhdeksältä pihassa oli 4 autoa ja hulvaton määrä renkaita ja viisi miestä niiden kimpussa. Koko homma kesti vajaat 2 tuntia ja  tyytyväisin mielin kukin lähti tahoilleen . Minä kiittelin mielessäni  myös sitä, että nyt meidänkin auto on taas niin ihanan hiljainen, kun nastat ei kilise asfalttiin, eikä tarvitse ihmetellä, mitä poliisisetä tykkää renkaista, jos sattuu pysäyttämään. Pitäisikö sanoa, että yhteistyö on valttia. Homma kävi kyllä tosi sutjakkaasti!

Eilen olin tutkimuksissa Meikussa.. Uteliaille tiedoksi, että kaikki ok.. Ei syytä huoleen. Mutta siinä  tutkimuksen jälkeen, kun makoilin sängyssä päiväsairaalassa, en voinut välttyä kuulemasta hoitajien keskinäistä  jutustelua. Ilmeisesti hoitajien maailma on nyt aika tavalla sekaisin ja määrätyt asiat, kuten  tietosuoja ja tietty varovaisuus  on ainakin osalta unohtunut, kun  saatoin sivullisena seurata palkka-asioita, työvuoroasioita ja loma-asioita ...kaiken lisäksi ennen pois lähtöäni jututin vielä ihan tarkoituksella yhtä hoitajaa tilanteesta ja hän kertoi olevansa hyvin huolestunut tilanteesta ja kertoi esimerkin: joku on jäämässä eläkkeelle ja hänen paikkansa on auki, mutta siihen ei ole tullut yhtään hakijaa! Miten hoidetaan ihmisiä, kun ei saada henkilökuntaa, ei sijaisia jne ja kesä ja lomatkin on tulossa.. Kieltämättä tämä tilanne on aika paha. Kun sitten otetaan huomioon sekin, että hoitajat valmistelevat nyt joukkoirtisanoutumisia, niin on pakko sanoa ääneen, että ei nämä meidän päättäjät kyllä oikein asioita osaa hoitaa, kun tilanne päästetään tällaiselle tasolle! Emma Karikin päästeli taas kerran suustaan sammakoita, kun vastaanottaessaan elokapinan mielenilmaisua eduskuntatalon rappusilla totesi, arvostavansa sitä, että tuo joukko oli osoittamassa mieltä ja ovat tärkeällä asialla, ” kun kuitenkin mekin tässä talossa yritämme tehdä työtämme!” - Siis mitä ihmettä, ministeritkö vain yrittävät tehdä työtä palkkansa eteen, mutta eivät tosissaan tee työtä?! Kyllä niillä palkoilla veronmaksaja edellyttää työn tekoa! Siitähän  muillekin maksetaan, ei pelkästä yrittämisestä! No, Emma on mikä on…

Sen verran vielä tuohon hoitajatilanteeseen, että  olin aika tyrmistynyt joku päivä sitten, kun kauppareissulla puhelin soi ja vastasin, vaikka en tuntenut numeroa, kun oli epäselvää, olenko maanantaina menossa tutkimukseen vaiko en… HUS in sivulla monessa paikassa kehotettiin vastaamaan tuntemattomaan numeroon, kun osa eri toimenpiteistä on peruutettu ja sana peruutuksesta pitää saada potilaalle. Ja HUS   sistahan se soitto sitten tulikin. Ei haluttu peruuttaa aikaa vaan käydä läpi tällä hetkellä käytössäni olevat lääkkeet. Sanoin, ettei nyt ole oikein sopiva aika, koska olen kauppakeskuksessa enkä halua keskellä ihmismerta käydä läpi mitään henkilökohtaisia asioitani. Hoitaja ei antanut periksi! ” Ei sinun tarvitse vastata kun  kyllä tai ei, kun minä luettelen lääkkeen nimen! - No, eihän se sitten kuitenkaan niin mennyt, Enhän minä voi muistaa eri lääkkeiden koostumuksesta kertovia nimiä, minähän luen vaan pakkauksessa olevan käyttönimen! Tilanne oli ihan älytön.  Kun sitten olin ko. tutkimuksessa, minun oli pakko ottaa kuitenkin asia esille uudestaan ja tarkistaa listan oikeellisuus… ja olihan siinä virheitäkin.—Missä on intimiteettisuoja  nykysairaanhoidossa? - Kyllä nyt potilaan ja hoitajan välillä pitäisi sen verran voida tehdä yhteistyötä, ettei omia asioitaan tarvitse sentään torilla kaikille kailottaa!

No, ei kaikkea tarvitse kertoa kaikille, mutta on asioita, joista on hyvä keskustella jos ei nyt kaikkien kanssa, niin ystävien kanssa ainakín . Menneellä viikolla  minulle kerrottiin kaksi todella ikävää asiaa… taas pari hyvää ystävää on sairastunut siinä määrin, että heidän elämänsä tulee muuttumaan hyvin pian aivan toisenlaiseksi kuin ennen… ikä tuo tullessaan sairauksia, kuten olen ennenkin todennut. Mutta se koskettaa aina myös ystäviä ja lähipiiriä… kuitenkin on hyvä tietää ystävienkin, mikä tilanne kulloinkin on. Se helpottaa ymmärtämistä ja ehkä jollain tavalla voi  sitten edes vähän helpottaa sairastuneen ja hänen läheistensä elämää, vaikka ei mitään suuria asioita pystykään tekemään…

Tämän viikon olen varannut lähes tulkoon omien asioiden hoitamiselle ja  nyt on vuorossa varmaan kaksi isoa asiaa: pitää ruveta etsimään mökille hyvää vuokralaista kesäksi ja pitää ruveta etsimään meidän seuraavaa autoa. Vuokralaisen  löytäminen on varmasti se hankalampi asia, mutta auton etsiminenkin voi olla tässä tilanteessa hiukan haasteellinen, kun uusien autojen toimitusajat ovat tosi pitkiä. Tosin voisin kyllä ostaa jonkun esittelyauton tms. jos sopiva auto sattuu kohdalle.—Joku jo ihmettelee, että miksi auto pitää vaihtaa, kun tämäkään ei nyt vielä ole vanha… syy on yksinkertaisesti se, että nykyinen on pikkiriikkisen liian iso meidän talliin. Sen peruuttaminen tallin on  tehtävä muutaman hassun sentin tarkkuudella ja etenkin talvikelillä se on pikkuisen haastavaa, joten ...ja minähän olen tietysti aika tiukka kuitenkin sen ominaisuuksista… farkku, hybridi, mutta ei ladattava jne. Aloitetaan siis kevään kunniaksi autokauppakierros! Perästä kuuluu, sano torvensoittaja!

Nautitaan keväästä! - Meilläkin jo krookukset kukkivat porttikivien vieressä. Kyllä niitä ehdinkin jo odottaa! - Tulppaanit vasta aloittelevat… mutta hyvä niin, tulossa ovat kuitenkin.