24. touko, 2022

Kesän kutsu

Hip hei, kesä on täällä! - Oltiin pari päivää mökillä ja kun tultiin takaisin, kivipenkki oli ryöpsähtänyt kasvuun sellaisella vauhdilla, etten olisi koskaan uskonut kaiken tapahtuvan niin nopeasti! Akileijatkin olivat venyttäneet varsiaan ja kukkanuppujaan toistakymmentä senttiä ja juuri ja juuri näkyvissä olleet kullerotkin pukkasivat jo nuppuja vauhdilla. Pian isäntä saisi  hypätä ajoleikkurin sarviin ja kokeilla, joko nurmikko kantaisi. Vuosi sittenhän leikkuri juuttui ojaan… no, ehkä siitä opittiin jotain… tai sitten ei…

Hurjan paljon on ollut kaikenlaisia rästihommia ja kaiken kukkuraksi yhtenä päivänä puhelimen kenttä hukkui taas kerran moneksi tunniksi. Yleensä isännän doro on pelastanut tilanteen niin, että sen avulla omakin puhelimeni taas etsiytyy kentän reunalle, mutta nyt sekin tarjoili vaan ei-oota tunti tolkulla. Ei se muuten mitään, mutta kun piti hoidella oikeita asioitakin, huomasi taas kerran hyvin, miten haavoittuvia nämä nykysysteemit ovat.  On aika turhauttavaa yrittää saada laskuja maksettua tai jotain asiaa hoidettua puhelimella, joka ei suostu yhteistyöhön. Talmalaisille tarjotaan nyt valokuituyhteyttä. Voi olla, että se on ainoa tapa hoitaa asioita jatkossa, mutta en jotenkin halua sitä heti tilata, kun ei oikein ole kokemusta, miten ja millä rahalla se sitten jatkossa toimii…. sen verran huonoja on kokemukset nyt kaikista operaattoreista, ettei oikein enää osaa luottaa mihinkään. Sen  kuitenkin tiedän, ettei nykyinenkään malli ole toimiva, joten… huhhuh, kuka osaisi kertoa?!

Jotenkin, koko alkuvuosi on mennyt sellaisella vauhdilla ohi, että huomasin ihan äsken, että kohta on juhannus ja sitten taas päivä alkaa lyhenemään vauhdilla! Miksi joka ikinen vuosi käy näin? Tarja tuossa jo totesikin, että pitäisi varmaan heti vappuna myöntää, että niin, se kesä tuli ja meni ja taas ollaan pimeässä!

Kaiken lisäksi huomasin pari päivää sitten, että olin totaalisesti unohtanut, että kohta on syntymäpäiväni. Eihän sen muuten niin väliä ole, mutta kun ihmiset ovat alkaneet kysellä, miten ja milloin sitä vietetään.—Rehellisesti sanoen en tiedä! Kun en ole ehtinyt sitä nyt yhtään ajatella.—Edellisistä kunnon synttäreistäni on kulunut jo 25 vuotta… tai, no, olihan meillä viisi vuotta sitten tasavuosisynttärit ja elämänkertani julkistamistilaisuus… haluaisin tehdä jotain hauskaa merkkipäivänä… mutta se 25 vuotta sitten ollut synttäri oli sen verran ikimuistoinen, ettei samanlaiseen tapahtumaan kyllä enää paukut riitä ja se tietysti harmittaa… no, ihan omaa syytäni, kun en ole ehtinyt muilta hommiltani asiaa tippaakaan suunnitella… ei kai sitä nyt mitään superjuttua pysty tyhjästä polkaisemaan! Ja kun kaiken lisäksi tuo ikä alkaa sen verran painaa, että en enää pysty kaikkea sellaista tekemään, mikä ennen oli pikku juttu! Ja lisäksi tuo isäntä  ei enää tee sitäkään vähää mitä ennen teki, joten ...mun pitäisi saada jostain 2-3 reipasta , osaavaa ja tekevää ihmistä remmiin, niin sitten voisi ajatella jonkunlaista galaasia järjestääkin… Ehkä se selviää lähipäivinä, paistellaanko muurinpohjalettuja vai  hävitäänkö teille tietymättömille muutamaksi päiväksi.

Joku tuolla somessa valitti, että ihmiset eivät enää voi tehdä mitä haluavat, kun määräyksiä satelee milloin mistäkin instanssista ja ei auta kuin totella… useimmat valittajat ovat viitanneet kyllä aika suoraan  THL:n määräyksiin rokotteista yms. Mutta ihan yleistä tyytymättömyyttä ihmisten ohjailuun on kyllä ollut ilmassa aika paljon. Olen pääsääntöisesti kuitannut kaikki narinat olan kohautuksella, koska pidän itseäni sen verran itsenäisenä tyyppinä, että minähän en tee mitään, mitä en halua tehdä ja tekemättömyydestä / tottelemattomuudesta sitten tietysti maksan milloin minkäkinlaista maksua. Eli kannan itse vasuun asioistani, enkä syyttele viranomaisia tai muitakaan tahoja. Mutta nyt kyllä tekee mieli osoittaa syyttävällä sormella Meilahden sairaalaa juhannukseni pilaamisesta!  Kutsuivat minut yllättäen TT-kuvaukseen juhannusaaton aattona  kello 16.30!!! Eli, eivät halua päästää minua mökille juhannuksen viettoon! Saisivat hävetä!  No, päätän vähän lähempänä jussia, peruutanko ajan, vai hinaudunko sinne jotenkin. En kuitenkaan haluaisi pilata tyttäreni Juhannusta… hän kun on aina vienyt minut ko .tutkimukseen, kun  koen Meikun niin hankalana paikkana oman auton käytön kannalta, kun parkkipaikat ovat ties missä, enkä minä nyt kyllä jaksa kilometritolkulla kävelläkään… no, aika näyttää…

Katselin tuota meidän lintuolkkaria ja jäin miettimään, että pitäisiköhän helpottaa isännän työtaakkaa ja hankkia muutama vuohi tai lammas parturoimaan nurmikkoa. Voisi olla ihan positiivista seurailtavaa sekin. Mutta enhän minä niitä pystyisi syksyllä pataan laittamaan! Eikä täällä kuitenkaan ole talvella niitä mahdollista missään pitää… olisikohan niitä mahdollista vuokrata jostain? Mitähän Chico tykkäisi? Tuo takapiha nyt olisi valmiiksi kyllä jo aidattukin… mietintämyssy päähän! Katsotaan mihin päädytään…

Ihmiset aina kyselevät toisiltaan, mitä loma– ja- kesäsuunnittelmia on tehty. Minä en ole enää moneen vuoteen tehnyt mitään kesäsuunnitelmia, kun lomaa on kaiken aikaa, ei  sitä enää edes ajattele… tai kyllä minä joskus aina yllätän itseni ajattelemasta, että olisi kiva syksypimeää lähteä karkuun jonnekin lämpimään… kaipaan oikeasti niitä Floridan vuosia. Ja kaipaan myös niitä ihmisiä. Myös niitä, jotka ovat jo sateenkaaren toisella puolella.—Aina joskus mietin miten on mahdollista, että minulle on elämäni aikana suotu niin monta hyvää ihmissuhdetta… toinen toistaan ihanampia ihmisiä… niin kaukana ja kuitenkin niin lähellä… pakko myöntää, että olen joissain asioissa kyllä jonkinlainen onnen myyrä!

Aurinkoista ja kesäistä toukokuun viimeistä viikkoa ! Nautitaan joka  ikinen päivä siitä, että kesä vihdoinkin tuli. Koetaan lämpö ja valo kaikkina päivinä, että sitten taas jaksetaan se pimeä ja kylmä aika!