14. kesä, 2022

Elämälle kiitos

Joskus, kun maailma potkii päähän ja tuntuu, ettei mikään ole niin kuin ennen, on vaikea uskoa edes omiin, vuosia käytössä olleisiin mottoihnsa, Minulla on jonkinlaisena elämän ohjeena ja toimintatapana ollut mm. pistää hyvä kiertämään.  Tosiasia kuitenkin on, että välillä se jää vähän unohduksiin, vaikka miten yrittää pitää asiaa pinnassa omassa elämässään. Myönnän, että nyt se on jäänyt pikkuisen taka-alalle arjessa. Tai ehkä se on paremminkin viimeaikaisen projektini takia kohdistunut vain hyvin kapealle alueelle, ei yleisesti ihmisiin. Toisaalta nykyinen maailmantilanne ja kaikki ovat aiheuttaneet sen, että uskominen kaikkeen hyvään on ajoittain ollut aika vaikeaa…. Putin tekee, mitä tekee ja uhoaa omassa maailmankolkassaan, Erdoan kalistelee sapeleita turkkilaisella sitkeydellä ja ihmisistä kaikkialla on tullut aina vaan itsekkäämpiä oman edun tavoittelijoita…. ja joskus kysynkin itseltäni, onko kaikki hyvyys maailmassa jo historiaa.– Ainakin sitä on entistä vaikeampaa nähdä, kun taas pahuuteen törmää kaikkialla.

Pari päivää sitten havahduin siihen, että yksi keittiön laatikoista, pursusi kaikenlaista kippoa ja laatikkoa, mutta itsestäni tuntui, ettei koskaan löydy sellaista kippoa, jota etsii. Eikä ainakaan sopivan kokoista. Syntymäpaiväkakkua jäi aika paljon, mutta ei tarpeeksi, että se riittäisi tulossa olevaan toiseen ”vastaanottopäivään”. Itsestäni tuntui, että yhtään tippaa enempää en halua sitä kakkua nyt syödä, joten aika luonnollista olisi pakastaa edes osa siitä tulevaan käyttöä varten. Mutta ei nyt sitten ollut asiaan soveltuvan kokoista, neliskulmaista astiaa! Päätettiin käydä Tokmannilla ostamassa muutama uusi rasia. Olin vähän huonovointinen ja isäntä ajoi. Jossain kohtaa alku matkasta kiinnitin huomiota kummalliseen ääneen. Ihan kun joku rengas olisi rallattanut jotain ihan omaa sävelmäänsä. Isännän mielestä kuvittelin vaan.  Sitten ääni loppui ja unohdin koko asian. Haettiin rasiat ja ajettiin Lidliin, jonne oli tarkoitus jättää pari kassillista limupulloja.  Pullonpalautuksessa oli kuitenkin niin pitkä jono, että päätettiin jättää pullot autoon ja palauttaa ne seuraavana päivänä, kun kuitenkin olisi pakko käydä kaupassa täydentämässä jääkaapin sisältöä. Suunnattiin siis kotiin päin. Joku pyörä tuntui taas rallattavan jotenkin omituisesti ja pyysin isäntää pysähtymään jollekin bussipysäkille, että voitaisi tarkistaa renkaat.  Se nyt ei sitten sopinut isännälle, joka ei edelleenkään kuullut mitään poikkeavaa.—Ei tietenkään, kun hän ei muutenkaan enää tahdo kuulla mitään edes kuulolaitteen avulla!  Matkalla huomasin, että rengaspaineen varoitusvalo syttyi. Kotiin päästyämme, yritettiin katsoa renkaita, mutta eihän niissä päälle päin mitään erikoista näkynyt. Päätettiin kuitenkin ajaa takaisin Keravalle ja käydä huoltoasemalla katsomassa mittarilla rengaspaineet.—Siitä tulikin melkoinen näytelmä, kun isäntä ei oikein osannutkaan käyttää koko laitetta. Hän on ennen ollut kaikissa tällaisissa asioissa todella näppärä, mutta uudet systeemit ja hän, ei sovi hänen pirtaansa ja ilman ulkopuolista apua, oltaisiin varmaan vieläkin ihmettelemässä, miten homma hoidetaan. Yksi  takarengas oikeutteli, eikä oikein suostunut asettumaan oikeisiin paineisiin. Lähdettiin siitä sitten kotiin päin. Ahjossa alkoi  kuulua ”fläp, fläp, fläpp…. Nyt oli pakko vetää auto sivuun ja mennä katsomaan, mistä oli kyse! - No, niin ,se oikutteleva takarengas oli tyhjä! Seisottiin kadun reunassa, mutta keskellä jonkun talon sisäänajoväylää, joten totesin, että pakko peruuttaa muutama metri, että ihmiset pääsevät pihaansa. Isäntä kirosi kun turkkilainen ja hoki kaiken aikaa, että on tämäkin auto! Uusi auto ja nyt sitten tämä, ei hyvin ala! - No ei alkanut, mutta nyt on ensisijaisen tärkeää se, mistä saadaan apua, koska en missään tapauksessa halua jättää autoa tällaiseen paikkaan yöksi. Aamulla siitä ei varmaan olisi jäljellä yhtään rengasta ja parhaassa tapauksessa koko auto olisi hajotettu osiin… Isännän manailu vieressä ei ainakaan auttanut keskittymistä ja tiuskaisinkin aika ikävään sävyyn, että ole nyt edes hiljaa, että voin keskittyä miettimään, mistä ja miten apua voi saada! Soitin pojalle ja mietittiin yhdessä, mikä olisi toimivin ratkaisu. Poika etsi jonkun paikallisen hinausliikkeen  numeron ja soitin sinne. Palvelu oli todella ystävällistä ja  päivystäjä etsi kartalta paikan jossa olimme. Hän mietti, että yritetään ensin saada kiinni joku tiepalvelun ihminen, jos vaikka joku osaisi tehdä jotain paikanpäällä!

Kesken keskusteluamme joku koputti kuskinpuoleiseen ikkunaan, ” Hei, tarvitsetteko apua?” - ikkunan takana seisoi kaksi nuorta, ehkä maksimissaan 20 vuotista, tyttö ja poika. ” juu, kyllä me apua tarvitaan, eri asia sitten kuka osaa auttaa? Totesi isäntä. Minä jatkoi keskustelua hinausfirman kanssa. Jossain vaiheessa havaitsin, että nyt alkaa tapahtumaan jotain ja keskeytin puhelun hinausfirmaan ja ryntäsin ulos katsomaan, mitä oli menossa. Poika istui maassa, rikkinäisen renkaan vieressä ja pyöritteli tulppa-avainta saadakseen irrotettua kiinnityspultit. Vieressä maassa makasi rengas—Mikä rengas tuo on? Ihmettelin. ” Se löytyi tuolta auton perästä hyvin fylleihin piilotettuna” vastasi poika. Siis mitä, autossako oli vararengas?!” Olin yllättynyt, koska ainakaan kolmessa viimeisessä autossani ei enää ole ollut  mitään muuta, kuin paikkausvälineet! Poika sai pölykapselit irrotettua ja siirtyi manuaaliseen auton nostoon onnettoman tunkin avulla, mutta nousi se lopulta tarpeeksi. Katselin pojan touhuja ihaillen. Minusta näytti, että hän tiesi ihan tarkalleen, mitä piti tehdä ja miten. ” Mitä sinä teet työksesi” kysäisin. ” No joo, mä oon autonasentaja!” vastasi poika… Olipa tuuria kerrakseen!  Nuoret eivät halunneet ottaa palkkioksi rahaa, vaan naureskelivat, että tämä oli nyt tämän päivän hyvä työ! - Mitä?! Eikö  pahuus olekaan voittanut? Vieläkö on nuoria ihmisiä, jotka ovat omaksuneet  ” pistä hyvä kiertämään”-asenteen?! Tunsin suunnatonta helpotusta paitsi siitä, että päästiin ajamaan kotiin ja voitiin hoitaa seuraavana päivänä auto renkaan vaihtoon ilman isompia ongelmia, myös siitä, että tuli todistettua taas kerran se, että hyvä todella kiertää, jos sen halutaan kiertävän.  Ja toisaalta voin taas ajatella, että minulla on oma suojelusenkeli joka lähetti minulle apua silloin kun osasin sitä vähiten odottaa ...se on se enkeli, joka pehmentelee yleensäkin elämääni isommissa mutkissa! - Annoin kuitenkin pitkän keskustelun jälkeen pojalle sen ainoan viisikymppisen, joka mukanani oli. Kyllä hän sen oli ansainnut! Tämä tapaus palautti taas uskoni ihmisyyteen ja siihen, että nuorissa polvi paranee, vaikka aina ei ihan siltä ole näyttänyt. Kiitos lapsukaiset Tuusulasta  olivat kuulemma lähteneet auttamaan kaveria mopon korjaamisessa! Ja senne sitten kiirehtivät vähän myöhässä.

Koko illan mietin, miten voi olla ihmisellä noin hyvä tuuri, että pari nuorta näkee  tilanteen ja pysähtyy tarjoamaan apuaan! Ei sitä kyllä ihan joka päivä tapahdu! Soitin sinne hinauspalveluunkin vielä kertoakseni, miten tilanne eteni, että voivat tällä kertaa unohtaa meidän avunpyyntömme. Sielläkin ihmeteltiin ja ihasteltiin nuorten käyttäytymistä ja naureskeli mies sielläkin, ettei ole aikoihin kuullut noin upeaa ja kohdalleen osunutta auttamistapausta.

Seuraavana päivänä saatiin ostettua  ja asennutettua autoon kaksi uutta rengasta, koska nykyinen vaatimus on, että autossa pitää samalla akselilla olla samanlaiset (saman merkkiset) renkaat, piti ostaa kaksi rengasta. Pikkuisen harmitti tietysti, kun rengas puhkeaa kun sillä oli ajettu vasta 3000km.  No, päätin olla miettimättä asiaa enempää… olisihan se renkaan puhkeaminen voinut tapahtua paljon tuhoisammin seurauksinkin! Nyt olimme kuitenkin ehjiä ja autokin oli muuten ehjä. Sitä paitsi, rengasliikkeessä kysäisin samalla, millä rahalla heiltä irtoaisi autooni uudet talvirenkaat, sillä niitähän en saanut ostettua autoa ostaessani, kun italialaiset eivät talvitassuja autossaan tarvitse!  Rengasliike teki minulle tarjouksen Nokian Kymppi nastarenkaista ja alumiinivanteista. Tarjous päihitti mennen tullen maahantuojan hinnat, joten tilasin talvitassut saman tien.  Sitten tarvitsee enää löytää entisen auton talvitassuille ostaja… Nythän on veikattu, että talvirenkaiden saanti voi syksyllä olla vaikeaa, jos tämä Ukrainan sota ja Venäjäboikotit jatkuvat…

Synttärit olivat ja menivät. Kaikki hyvin, vaikka pikkuisen harmitti, etteivät ihmiset koskaan usko, vaikka miten yrittää saada ääntänsä kuuluviin siinä, että ei oikeasti halua lahjoja!  Kyllähän siitä taas tuli. Kauniita, hienoja, ihania… onneksi edes osa oli  kasveja, joista on iloa ainakin tälle kesälle… ja yksi kasveista oli sellainen, jonka hankkimista pihalle olin itse suunnitellut… eli  Sirppishän oli kuunnellut tarkkaan minun juttujani ja synttärin aattona meille ilmestyi  liki parimetrinen kirsikkapuu! Se kaivettiin maahan lintuolkkarin puolelle, allaskatoksen eteen niin, että kun se vähän kasvaa, se peittää naapurin katseilta altaalla touhuavan vanhuksen… tykkään nimittäin pulahtaa altaaseeni ilman zimmareita, mutta en oikein ole voinut sitä tehdä, kun näkyvyys naapurin ikkunaan on lähes esteetön.

Eli tulossa on kenties entistä vapaampaa olemista täällä Talmassa, keskellä ei mitään! - Kiitos Sirppis ja pesue!