12. heinä, 2022

Sadetta mä kuuntelen

Käytiin sunnuntaina mökillä. Se käynti poikkesi tunnelmaltaan kokonaan niistä käynneistä, joita viime vuosina sinne on tehty. Käynnin tarkoitus oli, kuten niin monet kerrat aikaisemminkin, tsekata vaan, että mökillä kaikki on kunnossa ja samalla tuoda sieltä pois joitain esineitä, joita nyt voidaan paremmin hyödyntää Heinola 2 projektissani.

Ajoin alkumatkan, Lopen S-Marketille asti. Siellä päätin ¨, että siippa saa ajaa. Olin saanut jo monta kertaa jonkun ihmeellisen krampin kaasujalkaani. Se aiheutui ilmeisesti kengästä, joka puristi jalkaterää. S-marketin edessä oli vanhaan kesäiseen tapaan marjateltta. Ja tarjolla oli Possutien makeaakin makeampia mansikoita, herneitä, sipulia ja uusia perunoita. Ostin niitä kaikkia.  Perunoita oli kahta sorttia, Annabellaa ja siikliä. Hyviä molemmat. Valitsin nyt siiklin. Pitkästä aikaa. Se oli loistava valinta. Perunoita pestessä niistä irtosi kuorikin ihan itsestään ja kattilaan meni kauniita, valkoisia perunoita, joita olisi kiva syödä. Lähtiessä kurvattiin vielä kirkolla olevan jäätelökioskin kautta, tarkoituksena saada vihdoinkin Valion hyvää irtojäätelöä meille kaikille. No, ei saatu. Kioskihan ei ollut auki. Kolme kertaa on tänä kesänä yritetty saada jäätelöt, aina yhtä huonolla menestyksellä, kioski ei ole auki!- Aika kummallista kioskin pitoa! Luulisi, että kesäaikaan se olisi auki melkein kellon ympäri, kun kuitenkin Lopellakin on aika paljon mökkiläisiäkin kesällä...no, kun ei, niin ei. Ajettiin siitä sitten mökille.

Kaikki oli kunnossa mökillä. Ruoho vaan oli aika epämääräisen näköistä… pitkää ja hassun harvaa. Eli se ainakin pitäisi ajaa. Muuten olimme nyt liikkeellä niin, että etukäteen ei oltu päätetty minkäänlaisista aikatauluista. Toisin sanoen takaisin menopäiväkään ei ollut tiedossa.  Totesin jo heti alkuun, etten halua elää koko ajan jonkun aikataulun kanssa… tehdään,  mikä tuntuu hyvältä! - Se oli siipalle hiukan haasteellista, mutta kun en suostunut kertomaan, niin en suostunut. Se kiireettömyys aiheutti sitten hyvän ja leppoisen fiiliksen, jollaista en ollut aikoihin mökillä kokenut. Mukava rauha ja rentoutuminen hiipi jäseniin ja  ehdotinkin sitten siipalle, että lämmitetäänpä sauna! Nautitaan kerrankin hyvästä puusaunasta… vilvoitellaan kuistilla ja saunotaan just niin pitkään, kun tuntuu hyvältä…. ja niinhän sitten tehtiin. Ilma oli kaunis ja aurinko kurkisteli taajaan tahtiin pilvien lomasta. Pari tippaa vettäkin saatiin, mutta pääosin oli tyypillinen suomalaisen kesän tunnelma: vettä ja  aurinkoa vuorotellen.

Puusaunan lämpö ja kaunis järvimaisema yhdessä hiljaisuuden ja rauhan kanssa saivat lopulta aikaan lähes euforisen tunteen niin kehoon kuin mieleenkin ja onnittelin itseäni, että olin saanut työnnettyä kaikki muut asiat täysin taka-alalle ja pystyin kerrankin nauttimaan vain juuri tästä hetkestä. Olisin voinut viipyä siinä hetkessä pitempäänkin, mutta taivaalle alkoi kertyä isoja mustia pilviä ja iloisena kurkistellut aurinko sai väistyä uhmakkaiden pilvien tieltä ja aika pian koko maisema alkoi pimentyä.—Ehkä tämä nyt tällä kertaa oli sitten tässä, ajattelin ja totesin, että lähdetäänkö kotiin? Ajattelin, että sateessa ei mökillä olisi kovin paljoa tekemistä, mutta kotona rästihommia on niin paljon kun jaksaa vaan tehdä. Pistettiin sitten ruokia kylmälaukkuun ja tavaroita kassiin… ja varmistettiin, ettei saunassa enää ole edes hiillosta. Pistettiin sitten ovet kiinni ja lähdettiin kotimatkalle. Liikenne oli aika rauhallista. Sen kyllä huomaa, että iso osa ihmisistä on lomalla juuri nyt.

Kotona sitten huomasin, että kaikki ne pikkuiset asiat, joita oin ajatellut ottaa mökiltä mukaani, olivat edelleen mökillä. Sen lisäksi yksi lääkepurkki unohtui keittiön työpöydälle ja pussillinen siikliperunoita jääkaapin vihanneslokeroon! Se harmitti aika kovasti. Nyt sitten ihmettelen, pitääkö lähteä takaisin mokille vielä tällä viikolla! Näköjään ei tässä iässä voi enää päästää itseään kokonaan vapaallekaan… eihän siinä ole mitään järkeä, että alkaa ikiliikkujaksi mökin ja kodin välillä vaan sen takia, että rentoutustilassa kaikki muu häipyy ympäriltä ja sen seurauksena puolet tavaroista on aina väärässä paikassa. Tai sitten on siirryttävä käyttämään muistilappuja!

Toisaalta hyvä, että tultiin kotiin kuitenkin eilen. En olisi muuten ollut tänään kotosalla, kun lääkäri soitteli TT-kuvsta ja hoitosuunnitelmista.—Kas kun minulle ei ollut kukaan kertonut, että lääkäri soittaisi tänään! Eli oli silkkaa hyvää onnea, että vastasin tuntemattomaan numeroon! JA lisäksi voitiin tänän toteuttaa Tarjan kanssa visiitti kierrätyskeskukseen, jossa hän visiteeraa kuulemma aika usein.– Olihan se mielenkiintoine paikka ja valikoimaa riitti! Jotain pientä tarttui mukaan, mutta ei mitään kovin kummallista. Koiruus sai tuliaisiksi pehmosiilin, jota se nyt retuuttelee tärkeänä ympäri asuntoa, eikä anna kenenkään koskea siihen.

Aika jänniä ovat nyt nämä kuurosateet, joita ilmeisesti koko maassa ajoittain satelee. Ne voivat olla todella paikallisia ja monin paikoin ei ole tullut yhtään tippaa vettä ja niin kuin siinä eilisessä 25-tien sateessa ei muutaman kilometrin säteellää löytynyt ainuttakaan kuivaa kohtaa.

Vielä on jääkaapissa litran verran super-makeita mansikoita, joten tiistain kunniaksi varmaan syödään mansikkamaitoa, sitä lapsuuden ihanaa herkkua. Voi olla, että se on tämän kesän ensimmäinen ja viimeinen sitä laatua. Pakasteessa on vielä paljon edellisen vuoden mansikoita, joten en osta enää uusia… siirrytään tässäkin asiassa nauttimaan juuri tästä hetkestä Ja vain tästä hetkestä! Kokeilepa sinäkin. Se tekee todella hyvää, kun ei kaiken aikaa roiku somessa tai läträä kalenterin kanssa! Eli yritetäänpäs elää vaihteeksi sitä ihan tavallista, normaalia elämää! - Siinä voi kyllä käydä niin, että jonkun ajan jälkeen ei enää koskaan halua palata tähän jatkuvan läsnäolon maailmaan… onnea yritykselle!