26. heinä, 2022

Heinola kakkonen valmis!

Kerroin teille vähän ennen Juhannusta tiistaikirjeessäni tästä tämän vuoden toisesta isosta projektista, Heinola kakkosesta. Se valmistui nyt tämän ex-tempore-loman aikana.— Eli lomanihan ei sitten ollut kuitenkaan mikään tavallinen loma vaan siitä tuli työloma! Eli olen aika lailla loman tarpeessa edelleenkin ...mutta hyvää asiassa on se, että tällaisen ison projektin valmistuminen vapauttaa paitsi aikaa, myös energiaa ja sen puoleen voisi ajatella se auttavan myös omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen positiivisesti. Varsinaisesti tämän remontin konkreettinen tekeminen lepäsi ”remonttireiskan” harteilla ja minulle lankesi suunnittelu ja talous. Nyt kun projekti on valmis, voin olla omaan osuuteeni todella tyytyväinen. Mitään euromääräistä tavoitettahan minulla ei ollut, ´mutta johtoajatuksena oli, että kaikki mahdollinen ostetaan kierrätettynä ja mitään turhaa ei hankita.—Joistain asioista en kuitenkaan rahan takia tinkinyt. Yksi sellainen asia oli sängyt. Ne ostettiin uusina… jotenkin sänky on minulle niin henkilökohtainen asia, etten osaa ajatella ostavani sitä käytettynä, kenties lutikka varustuksella täydennettynä… joten ne ostettiin tarjouksesta, samoin kuin keittiön uusi kiertoilmaliesi ja jää-pakastekaappi. Myös kylpyhuoneen käsienpesuallas ja allaskaappi hankittiin uutena, kun sattumalta huomasin k-raudassa tosi edullisen  tarjouksen. Kaikki huonekalut on ostettu käytettyinä, TV:n sain lahjoituksena jne. Kun tähän kaikkeen lisätään se, että keittiökaapitkin ostettiin käytettyinä, on aika selvää, että varsin kohtuullisilla kuluilla projektista selvittiin!  Pari työlaskua on vielä saamatta, mutta tällä hetkellä kustannukset ovat vielä karvan verran alle kolmen tonnin!  Olen tyytyväinen! Ja jos tarvitset omalle remontillesi hyvää tekijää, suosittelen täydestä sydämestäni omaa ”remonttireiskaani”, jonka firman yhteystiedot saat halutessasi minulta. Firmansa toimii Etelä-Suomen alueella!

Kun itse remontti oli valmis, istuin pitkään ja hartaasti ihailemassa lopputulosta.—Ei mitään luksusta, mutta omanäköistä ja kun vielä sain yhden pienen ideanikin asennettua  keittiöön, onnistumisen tunne oli syvä! - Nämä Lahdesta käytettyinä ostetut keittiökaapistot eivät nimittäin sisältäneet precis samaa kaappimäärää, kuin mitä keittiöön olisi mahtunut. Yksi kaapin pakka jäi tyhjäksi ja naureskelin, että voisin  viritellä siihen kohtaan vaikka avohyllyn…. No, se hylly jäi, kun remonttireiskan tupakkitauon aikana istuskelin  matalan jakkaran päällä katselemassa juuri äsken syntynyttä tyhjää seinän pätkää ja aloin nähdä siihen mielikuvani piirtämän, kauniin kukkasen… mieleeni juolahti, että jos vaikka saisi jonkun erillislaatan , jossa olisi vain yksi iso kukkanen,,,, Etsiskelin sitten hetken sellaista isoa laattaa, mutta eipä niitä enää niin vaan mistään saanut, Bauhausissa oli kuitenkin ammattimainen myyjä, joka vinkkasi minulle, että kannattaa kurkistella maaliosaston tarjontaa... ja sieltähän se aarre löytyi! Orkidean oksan asentaminen kaakeliin onnistui , kun pikkuserkkuni tuli seuraavana päivänä käymään isänsä kanssa ja tarjosi apuaan tavaroiden siirtelyssä kellariin ja asettelussa korkeampiin paikkoihin. Ette voi arvata, miten ihanalta tuntui saada ylimääräiset tavarat kellariin, jossa oli vieläpä huomioitu niiden tarvitsema hyllytila!  Yhteistyössä pikkuserkun kanssa saatiin sitten orkideakin aseteltua kaakelin! Ja minun keittiöni sai sen ihan pikkuruisen luksuksensakin!. Vai olisiko se paremmin ”silmänilo”?  Pientä kehiteltävää toki edelleen riittää, mutta se kait kuuluu arkeeni aina. Jostain tulee joku idea, joka sitten haluaa todentua… sitähän tämä elämäni on aina ollut.

Kun pikkuserkku ja isänsä lähtivät, katselin ympärilleni ja törmäsin taas siihen jo tutuksi tulleeseen tunteeseen: olin niin kiitollinen ja iloinen avusta, joka näiltä  minulle rakkailta ihmisiltä taas kerran sain… jos he eivät olisi tulleet apuvoimiksi, homma olisi jäänyt kesken, kun en olisi mitenkään jaksanut niitä ylimääräisiä tavaroita sinne kellariin kannella… eihän se nyt mitään valtavaa ponnistusta heiltä vaatinut, mutta se, että viitsivät lähteä auttamaan, oli se keskeinen pointti. Pikkuserkku huuteli vielä lähtiessään, että pysähdy meidän kohdalla kun ajat kotiin, niin tulee sopiva tauko ja saat samalla jotain ruokaa… ei mitään erikoista, mutta vähän kanaa ja uusia pottuja, kun et ole kuitenkaan täällä mitään syönyt… Se piti paikkansa. Pizzapalasilla olin elänyt nyt jo kolme päivää… voisi olla ihan järkevää painaa jarrua Hollolan kohdilla…

Kun sitten starttailin autoa pihassa, tuli viesti: ”potut on kiehumassa...” Taivas antoi  tirauksen vettä , kun nokka kääntyi kotiin päin. Katsoin kelloa, ja totesin, että oma ruoka-aikani oli mennyt ohi jo kauan sitten ja päätin noudattaa kutsua– Se oli hyvä päätös. Pieni pala friteerattua kanaa, pari uutta perunaa kyytipoikana pala ehtaa voita, vähän porkkanaa… ja lasillinen punajuuri-puolukka ( ?) mehua. Kana sai seurakseen vähän miedosti chilille maistuvaa kastiketta. Hetki jutustelua ja sitten baanalle.—Hyvä elämä, sanoisin.

Kotiin päästyäni ainoa ajatus oli, saunaan ja sitten nukkumaan! Sauna lämpesi pian ja  sen jälkeen uni tuli pyytelemättä.   Ilmeisesti kroppa oli kuitenkin ollut liian kovilla, kun heräsin aamuyöllä kamalaan ripuliin. Siinä se aamuyö sitten menikin. Parin pillerin jälkeen maha rauhoittui ja koko sunnuntaipäivä meni enemmän tai vähemmän jossain unen pöpperössä. Ruokaa piti kaupasta hakea, mutta muuten en tehnyt mitään fiksua. Torkuin vuoroon sängyssä, vuoroon tuoleissa… aina vaan uni voitti.  Maanantaihin, puoleen kymmeneen saakka unta riitti tauotta. Sitten komensin itseäni heräämään ja nousemaan tolpilleni. Oikea unirytmi on pakko saada aikaiseksi, mutten tämä elämä menee ihan  hurjaksi…

No, mutta yksi ”loma” on nyt vietetty… veikkaan, että pidän piakkoin kyllä vielä uudenkin loman. Jos se onnistuisi sitten olemaan vähän aidompi loma, kuin tämä.. Nyt pitää varmaan alkaa suunnittelemaan tupaantuliaisia sinne Heinolaan… niitä vietetään varmaan niiden ihmisten kanssa, jotka ovat hankkeessa oleet mukana auttamassa kukin omalla tavallaan…