13. syys, 2022

Odotan Sinua!

Olen jo pitkään puhunut ja kirjoittanut aika paljon vanhenemisen ongelmista ja siitä, miten meillä vanhuksia ei tippaakaan kunnioitta eikä heistä välitetä. Pari päivää sitten törmäsin taas asiaan, joka oli omiaan nostamaan verenpainettani.—Ystäväni, nippa liki kasikymppinen yksineläjä, joka asuu omakotitalossa tuossa naapurikunnan alueella, on sairastellut nyt tavallista enemmän ja liikkuminen tapahtuu pääosin rollaattorin avulla. Poika huolehtii kaupassakäynnit yms, kodin ulkopuolella hoidettavat asiat, mutta ei asu  ihan lähellä. Nyt on rouvan auto ollut vähän aikaa korjaamolla ja autokatos on tyhjä, joten ulkopuolisen on helppo havaita, ettei liikettä juurikaan ole, jos ei satu olemaan paikalla postilaatikolla käynnin aikana. Pari päivää sitten, yhtenä iltana rouvan ovikello soi. Hän hyvin varoen raotti ulko-ovea, todetakseen, ettei tunne oven takana seisonutta miestä, joka hyvin huonolla englannilla kertoi, että hänen sisarensa asuu täällä ja hän tuli siskoa katsomaan. Rouva totesi, ettei täällä mitään siskoa asu ja pyysi miestä poistumaan, ja veti oven tiukasti kiinni ja lukkoon. Mies lähti siitä sitten mäkeä ylös ja rouva seurasi ikkunasta, mihin meni ja totesi, että talon yläpuolella olevalla parkkipaikalla odotti kolme muuta miestä. Kaikki pukeutuneita tummiin vaatteisiin ja kaikilla reppu mukana. Vähän aikaa keskustelua ja sitten nelikko suuntasi viereiseen rivitaloon, yhteen asuntoon, jossa asu  virolaisia. Rouva oli sata varma siitä, että miehet ovat rekisteröineet, että hän asuu yksin ja suunnittelevat kenties keikkaa hänen asuntoonsa! - Pari viikkoa aikaisemmin jo hänen puutarhastaan joku kävi yöllä keräämässä kaikki marjat ja hedelmät! Hän sitten mietti, että pitäisi hankkia joku ”täällä vahdin minä ”– kilpi oveen. ”Jos se vähän pelottaisi pois tuommoiset yrittäjät !” - Minä olin toista mieltä. Jos se, että hän asuu yksin on jo rekisteröity, niin varmasti sekin, ettei koiraa ole, on näiden tiedossa.—Minä ilmoittaisin poliisille. Tosin aika rajallisestihan se poliisikin kait nykyisin mihinkään puuttuu ..  Tein kuitenkin hänelle  kuvan kyltin... Tekstillä I am waiting for You!    

Nyt kun koko sote- ala on taas jonkinlaisessa kiehumispisteessä, olen itsekin kuin poriseva papupata. Totesin jo jonkin aikaa sitten, että minun lääkitykseni ei ole nykyisin ihan kohdillaan. Ikää kun tulee, niin aina se näköjään tuo tullessaan jotain uutta ja kummallista, Jos ei muuta niin sairautta, Yritin saada muutosta aikaan terveyskeskuksen kautta, varasivat minulle ajan 19.10 ! En katso voivani niin pitkään olla vajaalla lääkityksellä ja otin yhteyttä Meikkuun, osastolle, jossa minua jossain vaiheessa hoidettiin. Ensin sain vaihteelta väärän suoran numeron! Siis käytöstä poistetun numeron! Uusi yhteydenotto ja uusi numero. Siellä vastasi osastosihteeri, joka totesi, että olen väärässä paikassa,  ja antoi jälleen uuden numeron. Siellä vastattiin, mutta kerrottiin, että asia ei kuulu heille, vaan toiselle osastolle ja annettiin taas uusi numero, joka yllättäen oli sama, jonka jo kerran sain! Lopulta piinani katkesi ja totesin ikävänä ihmisenä, että voisitteko nyt keskenänne siellä päättää, kenelle se asia kuuluu, minä en voi teidän työjärjestyksiänne tietää enkä päättää. Missä siellä mitäkin tehdään vai tehdäänkö mitään. Osastosihteeri tajusi, että nyt ei enää auta pallottelu ja lupasi selvittää asian ja soittaisi minulle pian uudestaan. Meni tunti, sitten puhelin soi ja tämä osastosihteeri soitti. Asia oli edennyt nyt niin pitkälle, että he olivat tarkistaneet, että olen siltä ja siltä osastolta alkujaan saanut lääkemääräyksen siihen sairauteen ja nyt oli sovittu, että sairaanhoitaja sieltä ottaa minuun yhteyttä tämän tai huomisen päivän aikana. Kiitin ja olin huojentunut. Nyt voisi keskittyä taas johonkin muuhun… Ehdin kävellä työhuoneeseen asti, kun puhelimeen tuli viesti: olit äsken yhteydessä meihin lääkeasiassasi, huomasimme kuitenkin, että olet ollut hoidettavan samasta asiasta Porvoon Sairaalassa, joten otapa yhteyttä nyt sinne! - Minä vaan en muista, että olisin ollut Porvoossa sen asian tiimoilta koskaan! Montaa muuta asiaa on Porvoo kyllä hoitanut ja hienosti onkin hoitanut, mutta ei kylläkään tätä sairautta siellä ole koskaan edes sivuttu! No, laitoin heille nyt Maisan kautta kysymyksen, voidaanko lääkkeen tarkistus hoitaa heillä..   -  Justiinsa juu! Tuli Porvoosta vastauskin heti: ei ole koskaan tätä sairautta Porvoo hoitanut minun kanssani! Tarkistivat ja merkintää ei löydy! Hyvää tässä nyt on se, että tuli todistettua, ettei minun muistini ole se, joka nyt pätkii! Mutta muutenhan tämä menee ihan naurettavaksi koko touhu!  Ihme pallottelua kaiken aikaa.. tästä on kyllä ammattitaito kaukana! Tuli mieleeni, että tunnen muutaman HUSin osastosihteerin… heistä kenelläkään ei ole alalle tietääkseni minkäänlaista pitempää koulutusta… onkohan siellä kaikki osastosihteerit vaan  ihan peruskoulun käyneitä, nuoria tyttöjä ja poikia, jotka vasta opettelevat olemaan jossain töissä?!  Hmm… pitääpäs vähän ottaa selvää...