11. loka, 2022

Talkoosoppa

Mielessäni on joskus nuorena hankittuja talkookokemuksia useitakin, mutta kuten kaikki muukin aktiviteetti, myös talkoiden osuus elämässäni on huikeasti pienentynyt iän myötä ja edellisten talkoiden järjestämisestä on todella pitkä aika. Eikähän nämäkään talkoot nyt ihan talkoiden kriteereitä kaikin osin täytä, mutta  olihan kuitenkin yhdessä tekemistä omien rakkaiden ihmisten kanssa: poika ja pojan pojat ja me vanhukset. Kohteena oli mökillä pihasta kaadetut 5 isoa puuta. Eli niiden työstäminen polttopuuksi tuleville vuosille.

Kaikki alkoi jo pari vuotta sitten, kun yritin saada  jonkun metsurin  kaatamaan niitä, kun  osa oli pahassa paikassa, sähkölinjan vieressä ja ne piti kaataa puuhun kiipeämällä ja kaataa pätkinä.  Ensin en löytänyt ketään, sitten kun löysin, hän lupasi ilmoittautua, kun liikkuisi meillä päin… vuosi meni, eikä herrasta kuulunut mitään. Niinpä aloitin uudelleen ”metsästyksen”. Taas luvattiin ottaa yhteyttä syksyllä… tällä kerralla lupaus kuitenkin piti ja yhteä  kauniina syyspäivänä puhelin soi ja pirteä- ääninen naisihminen kertoi, että nyt voisi olla  puunkaatoaika!  Hän ehdotti saman viikon keskiviikkoa treffauspäiväksi, jolloin hän tulisi katsomaan , mistä tarkalleen ottaen olisi kyse. Se tietysti sotki omat aikatauluni aina hyvin, mutta  asian tärkeys voitti ja ajettiin mökille kesken muiden  syyskiireiden. Asia sovittiin ja hän lupasi käydä kaatamassa  kolme hankalaa puuta ja kaksi muuta puuta, jotka voisi kaataa suoraan ilman kiipeilyä. Meidän läsnäoloamme ei siis kaatokuviossa kaivattu. Sovittiin, että puut pätkitään noin metrin mittaisiksi pötköiksi, että niitä pystyy  jotenkin käsittelemään ja klpeiksi hakkaamaan. Oksatkin vietäisiin pois.

Perjantaina tuli ilmoitus, että homma on hoidettu ja mukana oli pari kuvaa… Pojan kanssa oli sovittu, että hän tulee jonkun kanssa sitten pilkkomaan ne klapeiksi. Aikataulun nopeus taisi tulla alkuperäisen suunnitelman esteeksi ja poika  otti mukaansa talkoisiin omat poikansa, jotka nyt ovat jo ihan aikuisia, reippaita miehiä.  Kysäisisin sitten varovasti, että mitähän sitä sitten pitäisi talkoolaisille ruokana tarjota. Kävisikö joku keitto? Hetken mietintä ja  vastaus: ” Joo, vois tehdä vaikka jonkun riistakeiton! - ???!   - Joo, mä laitan sulle listan, mitä pitää kaupasta tuoda ja tuon itse siihen sitten sen riistan. Sen sopan tekee nopeasti ja se on tosi hyvää… Niin varmaan… ajattelin pikkuisen kauhuissani kun arvasin, että sen tekeminen jäisi aika pitkästi minun kontolleni… eihän se poika voi soppakattilan viereen ruveta pitäisi aikaa seisoskelemaan, vaikka tehokkuudestaan tunnettu onkin , kun klapejakin pitäisi aikaan saada!

No ei siinä mitään, soppa oli helppo ja nopea tehdä. Yhdessä se pojan kanssa väännettiin ja oli muuten todella hyvää! Peuran paahtopaistisuikaleet ruskistettiin. perunat ja muut ainekset lisättiin… Yllätys minulle oli, mikä määrä juustoa siihen upposi! En olisi ikinä osannut siinne sitä määrää mättää! Uskon puute olisi taatusti iskenyt, jos ei poika olisi sanonut, että anna mennä  vaan. Sitä Koskenlaskijaakaan ei paketista paljoa voi itse maistella vaikka miten mieli tekisi!

Puiden pilkkominen sen sijaan oli vähällä jäädä kokonaan tekemättä! Meidän sähkösahan ketju oli tylsä, olisi pitänyt olla uusi ketju ja kaiken lisäksi se ei muutenkaan riittänyt alkuunkaan niille puille… puita ei nimittäin oltu  juurikaan pätkitty, vaan pihassa oli joitain  ohuista osista tehtyjä pätkiä ja sitten hirveän isot 5 pitkää runkoa! Poika keksi kuitenkin, että yksi kaveri asuu 40 kilometrin päässä, häneltä voisi saada mottorisahan lainattua…  homma hoitui. Jossain vaiheessa juniori tuli sitten sanomaan, että pitäisi mennä hakemaan lisää 2T—bensaa… Lähdettiin  hänen kanssaan ”kaupunkiin” hakemaan lisää   nestettä sahalle. Kun tultiin takaisin  mökille, huomattiin mökin viereisessä risteyksessä poliisiauto. Hiukan ihmeteltiin, mitä siellä oli menossa mutta totesin sitten, että se ei selviä. Koska me käännytään pihaan ennen sitä. Samalla kuitenkin välähti: ” Paitsi, jos ne on puhalluttamassa , niin voisin lyödä vetoa, että lähtevät perään, kun näkevät meidän kääntyvän pihaan!” sanoin ja pistin vilkun päälle …” No ei kai nyt sentään,” totesi juniori. ”Katsopa peiliin, siellä ne ovat tien päässä jo tulossa!” - Pakko sanoa, että  tilanne oli kutkuttava, enkä voinut olla repeämättä nauruun ihan päin pärstää niille poliiseille. Lisäksi isännän , pojan ja  toisen pojanpojan ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun mamma tuli pihaan poliisit perässä! Tulihan päivän naurut  kaikille. Poliisitkin siihen yhtyivät, kun tilanteen totesivat. Sanoivat vaan, että  virhearviointi, mutta puhalla nyt kuitenkin! Ja minähän puhalsin, täydet nollat! - Loppu hyvin, kaikki hyvin, kun puunkaatajakin lupasi käydä viikolla pätkimässä rungot klapimittaan!  Työ valmistunee, ennen talven tuloa!