1. marras, 2022

Tippaa pukkaa

Olen viime aikoina ollut tyytymätön ennen muuta siihen, että jotkut toiset suunnittelevat minun ohjelmani ja pistävät kalenterini sekaisin Ei olisi pitänyt sanoa mitään. Ei ainakaan ääneen! Tämän viikon ohjelma, oli nimitäin jo kauan sitten lyöty lukkoon niin, että Olin menossa Heinolaan 2-3 päiväksi.  Tarkoitus oli pikkuisen viettää aikaa sikäläisten ihmisten kanssa ja  joidenkin kanssa pikkuisen juhlia Sitä Kirjaani, jonka sain painosta äskettäin… No, niinhän ne sanoo, että maailma opettaa, jo s ei muuta niin hiljaa kävelemään! - Pakko uskoa jääräpäänkin!

Kolme päivää sitten otsaani ilmestyi jotain pientä ihottuman tapaista. Sitä kutitti vähän ja se tuntui kosketusaralta. Jossain vaiheessa vilkaisin peiliin ja pelästyin; toinen silmäni oli ihan turvoksissa ja melkein kokonaan ummessa. Kipitin lääkekaapille nappaamaan yhden antihistamiinin. Minullahan oli selvästi joku allerginen reaktio!

Seuraavana aamua koko toinen puoli kasvoja oli kirkkaan punainen ja silmä lähes muurautunut kiinni. Toinen antihistamiini. Ei mitään vaikutusta. Koko naamassa vaan aikamoinen kutina.. Sai todella käyttää kaiken itsehillintänsä, ettei raapinut millään ihoa. Edellisenä iltapäivänä käväistiin kaupassa sen verran, että meillä oli kuitenkin kaikille ruokaa, niin meille, kuin koiruudellekin. Normaalia väsyneempikin tietysti oli. Eli nukuin ihan vaivattomasti kellon ympäryksiä useampana yönä! Siis minä, joka olen nyt aika tavalla kärsinyt unettomuudesta kuukausimääriä! - Ainakin se nukkuminen on tehnyt hyvää, muusta en tiedä. Mutta lauantaina tajusin, että jotain on tehtävä. Maanantaina pitäisi mennä Heinolaan ja minä näytin päivä päivältä hurjemmalta Halloween- hahmolta!  Porvoon sairaalan päivystys otti minut vastaan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Asiallisesti ja ystävällisesti. Jonotusajat olivat tietenkin hurjat. Ja se, mikä hirvitti, oli, että me emme kumpikaan, tyttö tai minä olleet aamulla syöneet edes aamupalaa ja nyt siellä jonottaessa ei ollut mahdollista saada suuhunsa vettä tai limua kummempaa. Mitään kanttiinia tai edes automaattia millekään eväille ei ollut.

Minulla oli taas kerran hyvä tuuri: asiani otettiin Porvoossa todesta, enkä kertaakaan tuntenut olevani vanha huuhkaja, josta kukaan ei välittäisi, elääkö vai kuoleeko Siihen ei sairaanhoito kyllä Sipoossa sorru. Sitä kuulee valitettavan enemmän Helsingissä ja Vantaalla.

Valitimme sairaanhoitajalle, joka laittoi minulle antibiootin suoneen, että vieläkö kestää miten pitkään, kun melkein kuollaan nälkään. Ja hän sitten totesi, ettei heillä oikein ihmeellisiä eväitä täällä ole, mutta hän voisi hakea meille leivät ja mehua, niin pikkuisen voi helpottaa. Ja näin hän myös teki. Montaa kertaa kauraleivän palat, juusto ja pari kurkkupalaa eivät ole maistuneet niin hyvältä! Kiitos!

Lopputulos päivystyskäynnistä oli, että päästiin lähtemään kotiin jälkeen iltaviiden ja silloin olin saanut ensimmäisen annoksen suonensisäistä antibioottia vereeni. Ja kanyylin seuraavia annoksia varten käteeni. Seuraavaa annosta piti mennä hakemaan Porvoosta seuraavana päivänä, mutta aamulla Sipoon kotisairaala soitti ja kertoi tulevansa antamaan annoksen kotiin. Ei tarvinnut lähteä Porvooseen ajelemaan. JA kolmantena päivänä ottivat myös labrakokeet. Hyvä palvelu! - Ihanaa saada olla kotona ja omissa aloissaan. Kipeänä ei ole kiva juoksennella pitkin kyliä!

Tarkempi tutustuminen tähän kotisairaalasysteemiin kertoi, että se on toiminut Sipoossa puolisen vuotta. Ja sitä käytetään sellaisissa tapauksissa, että vaihtoehtona olisi ottaa henkilö sisään sairaalaan. Eli, kun ainoa tarve sairaalahoidolle on joku sinällään yksinkertainen toimenpide, antibiootin  laittaminen suoneen, nesteytys, ferritiinitankkaus jne. jolloin pitää hetkellisesti olla sairaalassa mutta potilas voi muuten olla hyvin kotona. Eli tällä säästetään sairaalapaikka sellaiselle potilaalle, joka tarvitsee paikan ympärivuorokautisesti.  Tämä on tällaiselle potilaalle, kuin minä, joka suhteessa hyvä hoitomuoto. Saan tarvitsemani hoidon, ja jos jotain yllättävää sattuu, minulla on suora puhelinnumero päivystykseen, joka vastaa toimenpiteistä. Potilaalle ratkaisu on myös edullinen: 12 e lääkkeineen, hoitoineen, kaikkineen! Juttelin yhden hoitajan kanssa vähän pitempään ja kyselin, millaisista potilaista heidän kotisairaalansa yleensä muodostuu ja hän kertoi, että suurin osa potilaista on ihmisiä, joilla on parantumaton syöpä ja he haluavat kuolla kotona. Heille annetaan kipulääkkeet kotisairaalassa. Loput potilaat ovat minun kaltaisiani satunnaisesti hoitoa tarvitsevia, joita otetaan hoitoon mukaan mahdollisuuksien mukaan, jos aikatauluissa on tilaa. Kotisairaanhoito toimii siis ympäri vuorokauden jokaisena päivänä ja kaikkina viikonpäivinä.  - Pitää sanoa, että tuli vähän sellainen olo, että voi hyvänen aika, kyllä meistä pidetään hyvää huolta!