8. marras, 2022

Lisää eristystä

Pikkuhiljaa aletaan taas selviämään tästä viimeisestä koitoksesta, joka lopulta todettiin ruusuksi! Yleisestihän minä rakastan ruusuja, mutta tämä  nyt oli kyllä ikävä lajike, ei olisi ollut väliksi edes tutustua! Mutta onhan se ollut tiedossa, että  kauneus on katoavaista, joten… kaikkihan on vaan otettava vastaan ja kestettävä!

Se, mikä tässä tilanteessa nyt ehkä eniten harmittaa , on , että taas on saanut olla vaan eristyksissä ja kun sitten tajusin, että tämän hervottoman antibioottianniskelun jälkeenhän minulla ei ole minkään vertaa  vastustuskykyä bakteereille ja viruksille, ymmärsin ,että minun on aika pitkään vielä kuntoutumisen jälkeen pysyttävä kaukana kaikenlaisista kontakteista, se ei todellakaan tuntunut hyvältä! Onneksi on kuitenkin edes puhelimet! Ja onneksi minut on opetettu sitä käyttämään jo pikkutytöstä saakka. Työhuoneeni seinällä on siitä todistuskappalekin, minä 2-v  ja musta pakeliitti puhelin!

On muuten aika jännää, miten tarve saada yhteyttä johonkin ystävään saattaa syntyä hyvinkin samaan aikaan ystävysten välillä. Minulle käy näin aika usein ja aika monen ystävän kanssa. Nytkin sunnuntaina olin ajatellut vanhaa jenkkinaapuriamme melkein koko päivän, mutta en saanut soitettua kun ajattelin, että hänen lapsensa ovat kuitenkin silloin tervehtimässä äitiään. Vaan kuinkas sitten kävikään! Illalla puoli kymmeneltä puhelin soi ja hän soitti minulle! Kertoi koko päivän etsineensä minun numeroani, kun oli tullut niin ikävä. Hän on jo 93v ja minusta tuntui niin hyvältä, että hän jaksoi vielä muistella meidän yhteisiä aikoja Floridassa…

Muutenkin tietysti tällaiset eristyksissä kotonaoloajat ovat omiaan kaikenlaisille muisteluille ja nyt kun oli vielä pyhäinpäivä, olisi ollut luontevaa vähän isompikin muistelu. Tavallisesti olen rakennellut viimeistään pyhäin päiväksi pihan  ja terassin lyhdyt niin, että voin sytytellä kynttilöitä pois nukkuneiden muistolle,ympäri pihaa ja terassia kun ei tuon isännän perinteisiin kuulu esim. haudoilla käynti tällaisina iltoina. Mutta nyt pihassa oli vasta yksi lyhty ja olin itse niin huonossa kunnossa, etten siihenkään kynttilää jaksanut lähteä laittelemaan.  Poltin vaan yhtä suolalamppua koko yön makuuhuoneessani. Ja ajattelin niitä kaikkia rakkaita, jotka jo siellä jossain minua odottelevat.—Sitten tapahtui jotain aika järkyttävää… puhelimeen tuli yöllä viesti. En yleensä yöllä vilkuile puhelinta, mutta en juuri silloin nukkunut ja päätin poistaaviestin, koska pidin selviönä, että se oli joku mainos. Kun näin, keneltä viesti oli, hämmästyin aika lailla– Lähettäjä oli äitini serkku, joka kanssa ollaan kyllä yhteyksissä, mutta ei nyt yleensä yöllä, joten kiireen vilkkaa avasin viestin. Se kertoi korutonta kertomaa, että hänen siskonpoikansa, minun pikkuserkkuni, oli juuri menehtynyt Meikussa! Korona ja keuhkoveritulppa! Minua 10v nuorempi mies. Koko maailma pysähtyi. Kaikenlaiset muistot virtasivat tajuntaan  ja paljon kysymyksiä nousi pintaan… kaikki oli tapahtunut vielä todella nopeasti. Moni ei  ehtinyt saada edes tietoa hänen sairastumisestaan, kun kaikki oli jo ohi! Miksi, miksi, miksi ?- Mutta näinhän se on, kun kutsu tulee, sinä lähdet. Nyt oli hänen vuoronsa, ihan sama, mitä mieltä me asiasta olemme… R.I.P.

Jotain, mitä en koskaan ennen ollut tehnyt, tein myös tämän ruusun takia: Meiltä loppui käytännössä ruoka. Niinpä sitten päätin tilata kaupasta ruuan kotiin! Se olikin yllättävän iso homma! Meillä lähin ostoksia kotiin toimittava kauppa on Keravan Citymarket. Tykkään asioida K-ketjussa, joten se oli luonnollinen valinta. Taustatyö plussakorttijutut ja maksukortti järjestelyt ottivat kohtuuttomasti aikaa. Mutta lopulta sain aika kattavan kauppalistan tilattua kotiin. Jännitystä riitti pitkäksi aikaa, kun alkuperin ajattelemani toimitusaika ehdittiin varata  alta pois ja toimitusaika siirtyi aamusta viimeiseen mahdolliseen aikaan illalla, Käytännössä se tarkoitti. Että ei syöty koko päivänä oikein mitään ja sitten kun ruokalaatikot tulivat, oli ihan hirveä nälkä ja pakko heti kaksin käsin kiskoa suuhunsa yksi sämpylä lastattuna juustolla. makkaralla ja tomaatilla ja ryystää iso lasillinen maitoa  palan painikkeeksi. Vasta sitten saattoi keskittyä tavaroiden pakkaamiseen jääkaappiin ja sen jälkeen valmistamaan porukalle päivän ensimmäisen aterian.! Pakko tunnustaa, etten muista, koska minulla edellisen kerran olisi ollut niin hirveä nälkä! Koirakin katseli ihan ymmällään, että ”miks noi syö tollasella vauhdilla, eikä anna mulle mitään”.—Koira oli nimittäin ainoa, joka oli saanut päivällä normi ruokansa, niin se sai tyytyä nyt vaan katselemaan! Kaikkiaan kotiin tilaaminen oli ok. Kaikki tuotteet tulivat ja kaiken lisäksi pakkaaja kysyi vielä tarkennusta, kun olin lisätietoihin ihmetellyt ruissipsien valmistajaa.. .kun ne sipsit, aidot ,maustamattomat,  ovat koiruuden iltaherkkuja, jotka myös olivat loppuneet. Pakkaaja pisti lähetykseen  mukaan vielä 2 sipsipussia—Joten varmaan tilaan toisenkin kerran . Senverran hyvin toimi, ja ei tullut heräteostoja!