22. marras, 2022

Joulun odotus alkoi

Kun ensilumi sateli maahan koko ympäristö muuttui taas kuin taikaiskusta. Isäntä paineli pihalle lumitöihin ja teki ne jo kahteen kertaan. Linnuille on siemenet ostamatta ja muutenkin tuntuu, että turhan sekaisin on kaikki asiat. No, tiedossa on ollut, että vaikeuksia on tulossa, mutta optimisti kun olen, sitä on vaan niin turkasen vaikea hyväksyä.

Ihan kamala hässäkkä syntyi auton talvirenkaista. Pojat tulivat vaihtamaan renkaita ja jättivät tietysti meidän auton renkaat viimeisiksi, ettei auto ole tiellä… no, sitten ilmeni, että pultteja ei rengassarjassa ollut ollenkaan. Edellisen auton molempien renkaiden pultit olivat samanlaiset, eli ei tarvittu kuin yksi pulttisarja. Hirveällä kiireellä pojat syöksyivät vielä puoli tuntia auki olevaan rengasliikkeeseen ja saivat sieltä käypäset pultit. Mutta kun asennuksen aika tuli, meidän tunkki ei mahtunutkaan auton alle, eli sitä ei saanut nostettua oikeasta kohdasta ylös. Seuraavalle aamulle jätetyt kaksi rengasta piti sitten vaihtaa erikseen, mutta rengasliikkeissäpä ei ollutkaan tilaa yhdellekään renkaanvaihdolle! Jonotusjonotkin olivat tuntien mittaisia ja aukiolo aikaa oli vain kolme tuntia!  Yhdessä rengasliikkeessä kohtasin sitten inhimillisen miehen, joka varmaan näki, että nyt tuolla mummulla tulee kohta jo itku ja hän sanoi yllättäen nuorelle pojalle, joka tuli vaihtopaikalle, että otatko tämän rouvan kaksi rengasta tähän väliin? Poika katsoi hetken vähän pitkään, mutta totesi sitten, että mikäs siinä, on tässä pari minuuttia aikaa seuraavaan aikaan… ja niin vaihtui renkaat! Loppuhuipentuma tuli vielä, kun työ olisi pitänyt kiivetä maksamaan toiseen kerrokseen ja kun mies näki epätoivoisen ilmeeni, hän huikkasi yläkertaan kassalle, että kipaisepa tänne alas ottamaan maksu! Kun homma oli hoidettu, mies totesi, että pitäähän sitä joskus vanhuksiakin auttaa! Koko päivä oli pelastettu ja nyt ajatellen viikkokin. Eipä olisi eilisiä retkiäkään pystytty tekemään, jos olisi ollut kesätassut auton alla!

Pikkuisen liian aikaisin tämä talvi taas tuli… ainahan se tulee yllättäen! Joka ikinen vuosi! Mikä siinä onkin, että joka vuosi se talvi tulee ja aina se jotenkin jaksaa yllättää koko autoilevan porukan. No, historia toistaa itseään, niinhän ne sanovat! - Kaikesta huolimatta minä jaksan uskoa, että kyllä se vielä muutaman lämpimän päivät pukkaa niin, että saan vuo viimeiset kukkapenkit ja purkit katettua sammaleilla. Ja mökillekin pitäisi vielä keretä tehdä koira-aitaus! Luotto remppamies on sen luvannut aikaan saada, vaikka vähän olisi luntakin tiellä… jännittäväksi menee… Mutta olisihan se hienoa, kun mökilläkin saisin Chicon laskettua itsekseen pihalle enempää vahtimatta. Nyt sitä ei voi ihan itsekseen jättää, kun vieressä on kuitenkin tie, jolla liikkuu kaikenkokoisia autoja, eikä edes aina ihan hiljaa, vaikka siinä onkin kuudenkympin rajoitus.

Isännällä oli synttäritkin… kävi ihan itse valitsemassa itselleen synttärikakun! Sitä ei yleensä tapahdu. Meillä kun harvin syödään ostokakkua, mutta nyt minun kuntoni on vielä niin olematon, etten voinut unelmoidakaan mistään sen kaltaisesta ponnistelusta, kun ei pelkästä kävelystäkään tahdo tulla mitään ilman selänlepuutusistumisia! Järvenpäässä on onneksi tuo Kakkutalo Gilan. Heillä on ihan syötäviä kakkuja, jos nyt yleensä kakuista tykkää. Minulle ne eivät jostain syystä oikein maistu nykyisin. Nytkin otin siitä lopulta noin puolen sentin paksuisen palasen… hyvää oli, vadelmakakkua, mutta ehdottomasti maksimiannos minulle.

Ajatella, enää jokseenkin tasan kuukusi siihen, kun päivä pysähtyy ja alkaa taas pidentyä! Ja enää kuukausi jouluun! Kyllä se aurinko taas paistaa ainakin jollain tavalla risukasaankin, kun vaan jaksetaan odottaa vielä hetki! Siihen saakka, käpertykää johonkin lämpimään, pehmeään nurkkaan lukemaan tai kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan kynttilänvalosta! Samalla säästyy sähköä ja joillekin tulee hyvä mieli.

Rentoa ja tunnelmallista joulun odotusta sinulle ja meille kaikille!